Useat paikalliset johtajat pyysivät minua avuksi, kun kävin heidän luonaan, ja he olivat ihan hätää kärsimässä ja pyysivät minua kahden työntekijän välejä setvimään. Sovun saavuttamiseksi lupasin keskustella kummankin kanssa. Oli mielenkiintoista todeta, että kumpikaan ei antanut periksi eikä myöntänyt tehneensä mitään väärin. Totesin, että teknisessä mielessä asioita tarkastellen, se veli joka heistä oli johtajan asemassa, oli toiminut ja puhunut kaikessa oikein. Jos hän olisi vienyt asiansa oikeuteen missä tahansa maailman kolkalla, hän olisi voittanut asiansa ja hänet olisi todettu syyttömäksi. Mutta jos hän oli oikeassa, miksi tuo toinen veli sitten oli niin loukkaantunut? Miksi hän itsepäisesti väitti, että hänelle oli tehty vääryyttä?

Lopuksi keskustelin vielä tuon johtavan veljen kanssa. "Ymmärrän hyvin sen, mitä puhuit tuolle toiselle veljelle", minä sanoin, "mutta kerrohan, missä hengessä sinä puhuit hänelle noita sanoja?"

Tuli hiiren hiljaista. Sitten hän sanoi: "Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat".

Jopa totuus voi hajottaa ja tuhota ellei sitä sulauteta ja kääritä rakkauteen, armoon ja laupeuteen - ja tuoda esille sydämen herkkyydessä.

Jos tämä herkkyys puuttuu meidän ihmissuhteistamme veljien ja sisarien välillä, Jumalan työ kohtaa pahoja vaikeuksia. Sillä Jeesus sanoi: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa (Matt.18:19). Näillä sanoilla Herra toi hyvin selkeästi esiin rukouksen periaatteen: tarvitaan yhteys keskenämme toinen toisemme kanssa.

Johanneksen evankeliumissa Jeesus rukoili ihmeellisen rukouksen puolestamme ennen ristin kärsimystään. Hänen tärkein rukouksensa oli: että he kaikki olisivat yhtä (Joh.17:21). Mutta kuinka tämä ykseys on mahdollista? Onnistuuko se, jos me kaikki ajattelemme samalla tavalla ja sitten sen seurauksena suhtaudumme toisiimme suurella huomaavaisuudella, rakkaudella ja ymmärtämyksellä? Ja pääsemmekö siihen ajattelun yksimielisyyteen ottamalla vastaan jotakin syvempää opetusta, mikä sitten siivoaa meidän ajatuksistamme pois kaikki erimielisyydet ja saa meidät elämään sellaisten riitasointujen yläpuolella?

Tiedät kyllä vastauksen.

Inhimillisesti katsoen sellainen on mahdotonta. Jopa aivan pienissä yhteisöissä uskovat tulevat hyvin erilaisista perhetaustoista ja erilaisen kasvatuksen saaneina. Kaikilla on erilainen persoonallisuus, elämäntapa, koulutustaso ja hengellisen ymmärryksen määrä.

On kuitenkin olemassa yksi avain rakkauteen, yhteyteen ja Herran tosi seuraamiseen: valmius ottaa vastuu omista synneistä. Kun elän herkällä tunnolla Jumalani edessä, minä en enää syytä veljeä tai sisarta omista puutteistani.

Sen sijasta voin sanoa, kuten tuhlaajapoika: "Isä, minä olen tehnyt syntiä". Se asenne avaa Jumalalle mahdollisuuden yhdistää meidät omaksi kansakseen ja täyttää meille antamansa lupaukset. Muiden syyttelystä tuli osa meidän inhimillistä luontoamme syntiinlankeemuksessa. Kuvittele, että kun Aadam ja Eeva oli synnittömiä, he päivittäin vaelsivat käsi kädessä Kaikkivaltiaan kanssa, siis hänen kanssaan, joka elää valossa jota kukaan ihminen ei voi lähestyä.

Mutta kun he tekivät syntiä, kaikki muuttui. Jumala tuli Aadamin luo ja kysyi: "Mitä oletkaan tehnyt?" Siihen Aadam vastasi: "Jaa minä? Enhän minä ole mitään tehnyt. Mutta jos haluat tietää, missä ongelman ydin on, sanonpa sinulle, että se on tuo nainen, jonka annoit olemaan kanssani".

Kun Jumala sitten kysyi asiasta Eevalta, tämä sanoi: "Mitäpä voisin vastata? Käärme petti minua!" Ei tule koskaan olemaan mitään yhteyttä eivätkä elävän veden virrat ala juosta meidän elämämme maisemassa ennen kuin me tulemme sille paikalle, missä me alamme ottaa vastuuta omista synneistämme.

Ristillä riippuva ryöväri ilmaisi tämän totuuden elämänsä viime hetkinä, kun hän sanoi: "Minä ansaitsen tämän rangaistuksen siitä hyvästä, mitä olen tehnyt". Silloin Jeesus sanoi hänelle välittömästi: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa (Luuk.23:43).

Todellinen yhteys syntyy ainoastaan, jos me luovumme oikeuksistamme ja myönnämme omat virheemme. Jos me haluamme sitä yhteyttä veljiemme ja sisariemme kanssa, mitä Jeesus rukoili, silloin ei sydämen herkkyyden säilyttäminen ole enää vapaaehtoinen vaihtoehto - sen pitää olla meidän korkein tavoitteemme.

K.P.Yohannan © 2007

Alkuperäisen artikkelin lähteenä on käytetty verkkosivustoa www.gfa.org
Julkaistu luvalla. Copyright © Gospel for Asia, 1800 Golden Trail Court, Carrollton, Texas 75006 USA.