Nosta siipesi (osa 1)
K.P.Yohannan: Destined to Soar, part 1
Lataa tästä PDF
(ja tulosta)
Pieni kotkanpoika putosi kerran pesästään, joka oli korkealla puussa lähellä erästä maatilaa, ja tupsahti keskelle kanahäkkiä. Hän huomasi olevansa keskellä pikkuisia kananpoikia ja luuli, että ne olivat hänen sisaruksiaan. Hän kasvoi heidän keskellään ja oppi nappaamaan hyönteisiä ja nokkimaan maasta siemeniä, joita isäntä heitteli kanatarhaan.
Nuoren kotkan siivet ja höyhenet alkoivat kasvaa, mutta se ei koskaan tajunnut olevansa mitään muuta kuin osa tätä kanalaumaa. Erään kerran yksi vanhempi kotka, joka liiteli taivaalla, huomasi hänet kanalassa. Kotka syöksähti alas ja kävi nuoren kotkanpojan kanssa lyhyen keskustelun kahden kesken nokakkain. "Et sinä mikään kananpoika ole", hän sanoi, "sinä olet kotka. Ei sinun kuulu hyppiä täällä ympäriinsä nokkimassa maasta ötököitä. Ei tämä ole sinun elämääsi. Sinun kuuluu nousta taivaalle ja liidellä tuulen mukana".
Nämä sanat avasivat nuoren kotkan silmät näkemään, kuka hän todella oli, ja antoi hänelle intoa liittyä uuden ystävänsä seuraan pilvien yläpuolelle. Hän levitti siipensä ja muutaman lentoharjoituksen jälkeen hän pääsi irti maasta ja lensi lähimpään puuhun. Joka kerta, kun hän lähti lentoon, hän pääsi aina kauemmaksi ja korkeammalle. Ennen pitkää hän nousi lopullisesti tuulen siiville ja katosi vapaana taivaan ääriin.
Tämä kertomus kuvaa sitä, miten me voimme uskovina elää Jumalan antaman voiman varassa. Se myös kuvaa, kuinka meidän elämäntapamme ja onnistumisemme perusta rakentuu siitä, kuinka hyvin ymmärrämme oman asemamme Kristuksessa.
Järkkymätön perustus
Koko toimintakautensa ajan Jeesus kohtasi Saatanan taholta kiusauksia,
ankaria vihamiesten syytöksiä, hyökkäyksiä itseään vastaan, parjausta
uskonnollisten johtajien taholta, pilkkasyytöksiä fariseuksilta, omaisten
suunnalta epäluuloja henkisestä terveydestään ja hylkäämisiä omien
seuraajiensa taholta.
Hän oli 100-prosenttisesti ihminen, mutta myös synnitön. Mikä tahansa noista asioista olisi voinut sysätä hänet syvään tunnemyllerrykseen, vakavaan epäilykseen, oliko hän Messias, ja kyselemään, oliko hän tulkinnut oikein Jumalan sanaa ajatellen hänen kutsumustaan maan päällä.
Evankeliumit kuitenkin todistavat meille, että Jeesuksella ei ollut missään vaiheessa mitään identiteettikriisiä. Päinvastoin hän tiesi - varmasti ja ilman epäuskoa - kuka hän oli. Riippumatta siitä, mitä tapahtui hänelle tai hänen ympärillään, hänen käsityksensä itsestään ei koskaan muuttunut.
Hän sanoi juutalaisille: minä tiedän, mistä olen tullut ja minne menen. Te sitä vastoin ette tiedä, mistä minä tulen ja minne menen... minä olen lähtöisin Jumalasta ja tulen hänen luotaan. Minä en edes päättänyt tulostani itse, vaan hän lähetti minut (Joh.8:14, 42).
Ja ilman mitään epäröintiä Jeesus sanoi itsestään: Minä olen elämän leipä... Minä olen maailman valo... Minä olen hyvä paimen... Minä olen ylösnousemus ja elämä... Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani (Joh.6:35, 8:12, 10:11, 11:25, 14:6).
Sekä Jeesuksen läheinen suhde Jumalaan Isänä että hänen maanpäällinen palvelutyönsä olivat juurtuneet täysin hänen oman identiteettinsä ymmärtämiseen. Siitä tuli hänen maanpäällisen elämänsä järkkymätön perustus.
Taisteluiden keskellä
Tieto siitä, kuka hän oli, antoi Jeesukselle valtavasti voimia kohdata
ongelmansa ja taistelunsa.
Keskellä ankaria kiusauksia erämaassa Jeesus olisi voinut hyväksyä Saatanan tarjoukset ja muuttaa kivet leiviksi, hypätä muurin harjalta ja alkaa palvella sielunvihollista saadakseen kaikki maailman valtakunnat omakseen tarvitsematta mennä ristille. Mutta Jeesus kieltäytyi - koska tiesi kuka oli. Mitä tahansa hänelle tapahtuikin, Jeesus eli sen mukaan, mitä tiesi itsestään, eikä sen mukaan, mitä muut hänestä ajattelivat tai sanoivat. Jumalan Poikana Jeesus alistui kaikessa Isän tahtoon. Sen vuoksi hän aina etsi Isänsä tahtoa ja neuvotteli hänen kanssaan omasta kutsumuksestaan maan päällä sen sijasta, että olisi kääntynyt ympärillään olleiden puoleen ja kysellyt asiantuntijoiden neuvoa. Hän sanoi: enkä tee mitään omin neuvoin, vaan puhun niin kuin Isä on minua opettanut. Hän, joka lähetti minut, on minun kanssani. Hän ei ole jättänyt minua yksin, koska minä teen kaiken hänen mielensä mukaan (Joh.8:28-29).
Jeesus löysi identiteettinsä Sanasta
Juutalaiset seurasivat Jeesusta herkeämättä saadakseen selville, oliko hän
tuleva Messias. He tenttasivat häntä kysymyksillä, etsivät merkkejä ja
vertasivat häntä ja hänen työtään omiin odotuksiinsa.
Jeesus taas omalta puoleltaan ohjasi heitä aina ajattelemaan kirjoituksia ja profetioita, jotka ennustivat hänestä. Ensi kertaa hän toi esiin oman kutsumuksensa kotikaupungissaan Nasaretissa, kun hän saarnasi heidän synagogassaan. Hän luki sen kohdan Jesajasta, joka kuvasi Messiaan kutsumustyötä:
Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta. Luuk.4:18-19.
Sitten hän sanoi kuulijoilleen: Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen (Luuk.4:21).
Näin on meidänkin laitamme
Jeesus on esimerkki meille kaikille hänen seuraajilleen. Hänen tavallaan
meidän on syvennyttävä Jumalan sanaan ja löydettävä oma identiteettimme
siitä, mitä se meistä sanoo. Kun me uskomme ja ymmärrämme oman asemamme
Kristuksessa, se aikaansaa vallankumouksen meidän ajattelussamme, uskon
vaelluksessamme ja palvelutyössämme. Ja kun me kohtaamme taisteluita,
tietoisuus siitä keitä olemme, täyttää meidät valtavalla kestävyydellä ja
vakuuttaa meidät siitä, että Elävän Jumalan tyttärinä ja poikina me todella
tulemme kerran olemaan voittajia.
K.P.Yohannan © 2007
Alkuperäisen artikkelin lähteenä on käytetty verkkosivustoa
www.gfa.org
Julkaistu luvalla.
Copyright © Gospel for
Asia, 1800 Golden Trail Court, Carrollton, Texas 75006 USA.
