Nosta siipesi (osa 2) |
||
K.P.Yohannan: Destined to Soar, part 2 |
||
Onko sinulle koskaan valjennut se tosiasia, että Jeesus ja sinä kuulutte samaan perheeseen? Sinä olet jopa saanut nimesi hänen mukaansa. Ja olet "kristitty". Se ei ole vain sinun uusi sukunimesi, se sisältää sinun uuden identiteettisi. Jumala haluaa, että sinä tiedät mitä se tarkoittaa, koska se ankkuroi sinun kristillisen vaelluksesi häneen ja antaa sinulle sisäistä voimaa, vapautta, luottamusta, selkeää johdatusta - ja näyn jonka mukaan voit kohottaa siipesi kuin kotka, sillä se on sinun kutsumuksesi elämässä. On olennaisen tärkeää, että löydämme oman identiteettimme siitä, mitä Jumala sanassaan meistä sanoo. Voimme laittaa nimemme jokaiseen hänen julistamaansa totuuteen kokeaksemme ne henkilökohtaisesti. Rohkaisen sinua jatkamaan tätä luetteloa, jonka olen aloittanut: Minä olen: Jumalan lapsi (Room.8:16), riemuvoiton saanut (Room.8:37), Kristuksen lähettiläs (2.Kor.5:20), hänen todistajansa (Ap.t.1:8). Kaikista näistä asioista tulee vahva perustus elämällemme ja palvelutyöllemme, kun uskomme niihin ja vaellamme niissä aivan kuten Jeesus näytti meille esimerkkiä.
Miten saamme selkeän näyn identiteetistämme Kun tutkimme niiden henkilöiden elämää raamatusta, joita Jumala kutsui hyvin erityisiä tarkoitusperiään varten, huomaamme, että monet pääsivät selville omasta kutsumuksestaan ja tehtävästään silloin, kun joutuivat koetuksiin tai erämaataipaleelle. Jaakobkin meni vihdoin itseensä, kun oli ensin 20 vuotta kokenut juonitteluja ja epäonnistumista. Keskellä toivottomuuttaan hän kuuli seuraavat sanat siltä mieheltä, jonka kanssa hän joutui painimaan koko yön: Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi (1.Moos.32:28). Jaakob ymmärsi, että hänen identiteettiinsä ei enää kuulunut olla petturi, vaan hän oli oleva Jumalan ruhtinas. Tuosta hetkestä alkaen hänen elämänsä alkoi muuttua sen mukaiseksi kuin Jumala oli tarkoittanut. Kun Mooses oli elänyt 40 vuotta erämaassa pakolaisena ja lammaspaimenena, hän oli jopa menettänyt kykynsä puhua kunnolla. Mutta juuri silloin Jumala ilmoitti hänelle: minä lähetän sinut faraon luo. Sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä (2.Moos.3:10). Mooseksen identiteetti Jumalan suunnitelmissa oli olla kansansa vapauttaja, joka seurusteli Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin. Tämä kirkastui hänelle sitä mukaa kun kaikki Egyptin loisto oli riisuttu hänen elämästään pois ja hän seisoi yksin erämassa palavan pensaan edessä. Kun hän alkoi elää todeksi omaa kutsumustaan, hän sai täyttää Jumalan suunnitelman. Gideon, joka piileskeli ja pelkäsi henkensä edestä Israelin vihollisten vuoksi, kuuli Jumalan enkelin julistavan hänelle hänen kutsumuksensa sanat: "Herra on kanssasi, sinä urhea soturi!" Hän luuli ensin, että se oli julmaa pilaa. Mutta joka kerta, kun hän astui askeleen eteenpäin tämän sanan varassa - välillä aika vähäisen uskonsa mukaisesti - hän sai kokea, että se oli totta ja kerta kerralta hänen rohkeutensa lisääntyi. Lopulta näemme, kuinka hän marssi urheasti 300 miehen kanssa vihollista vastaan, jotka olivat "lukuisia kuin heinäsirkat" - ja Jumala antoi hänelle voiton (Tuom.6:12, 7:12). Jopa Jeesuksen piti viettää 40 päivää erämaassa paastoten, rukoillen ja kohdaten ankaria kiusauksia ennen kuin hän saattoi aloittaa julkisen palvelutyönsä. Vaikka hän jo tiesi, kuka hänen todellinen Isänsä oli, hän saattoi tuoda esiin oman identiteettinsä Messiaana vasta erämaakokemustensa jälkeen. Ei kukaan meistä odota tulevaisuudelta vaikeuksia, yksinäisyyttä, väärinymmärrystä, ongelmia ja syytöksiä. Kaikki nämä edustavat todellisia erämaakokemuksia. Haluan rohkaista sinua, että et anna niiden edustaa viimeistä sanaa, vaan yritä löytää niistä se, kuka sinä oikeasti olet Jumalan suunnitelmissa - ja se vapauttaa sinut nostamaan siipesi.
Olennaista kestävyyden löytämiseksi Kuinka hänen oli mahdollista olla välittämättä kaikista noista äänistä ympärillään ja jatkaa matkaansa järkkymättä kohti ristiä? Hän kuunteli ja uskoi vain yhtä ääntä - Isänsä ääntä. Joka kerta, kun ihmiset kysyivät häneltä, kuka hän oli, hän tunnusti sitä, mitä Isä oli hänestä sanonut. Meidän tunnustuksemme, keitä me oikein olemme, on hyvin olennainen kestävyyden löytämiseksi tässä vaelluksessa. Meidän on seurattava Herramme jalanjälkiä. Meidänkin on kieltäydyttävä antamasta periksi niille äänille, joita meidän oma mielemme tai tunne-elämämme tuottaa tai niille kielteisille huomautuksille, joita muut sanovat meistä. Sen sijasta meidän on tunnustettava, uskottava ja toimittava sen mukaan, mitä Jeesus on sanonut meidän kutsumuksestamme sanassaan. Jos teemme näin, voimme sanoa Paavalin tavoin, kun hän tuli matkansa päähän: Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni (2.Tim.4:7) K.P.Yohannan © 2007
Alkuperäisen artikkelin lähteenä on käytetty verkkosivustoa
www.gfa.org |
||
|
|
||
|
||