Johannes Kastaja istui Herodeksen vankilassa. Tietäen, että hänen henkensä oli hiuskarvan varassa, hän lähetti kaksi opetuslastaan Jeesuksen luo kysymään: Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa jotakuta muuta? (Luuk.7:19). Mitä oikein oli tapahtunut tuolle suurelle ja pelottomalle saarnamiehelle, joka kutsui koko kansakuntaa parannukseen ja syytti fariseuksia siitä, että he olivat "käärmeen sikiöitä"?

Johannes syntyi, kun hänen vanhempansa olivat jo ikääntyneitä - tapahtui suuri ihme. Kasvuiässä hän on saattanut kuulla heidän sanovan monen monituista kertaa: "Sinä olet se, josta profeetta Jesaja ennusti, se joka tulee Eliaan hengessä valmistamaan Herralle tietä". Johanneksella ei ollut mitään epäilystä omasta identiteetistään ja hän tiesi hyvin, mitä vastata niille, jotka kysyivät, oliko hän Messias. "En minä ole Messias", hän tunnusti. "Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa...  teidän keskellänne on jo toinen, vaikka te ette häntä tunne, hän, joka tulee minun jälkeeni". Joh.1:20,23,26-27)

Hiukan myöhemmin Johannes julisti julkisesti, että Jeesus on Jumalan Poika ja Israelin Messias, sanoen: Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! (Joh.1:29). Tämä julistus todistaa, että Johanneksella oli syvällistä tietoa, ilmestystä, vakaumusta ja ymmärrystä Jumalan suunnitelmista.

Miten Jeesus reagoi Johanneksen epäröintiin?
Vankilassa Johannes kuitenkin alkoi ihmetellä, oliko hän ehkä tehnyt ratkaisevan virhearvion. Johannes Kastaja - josta Jeesus sanoi, että hän oli suurin ihminen, joka on koskaan syntynyt maan päälle - kävi läpi pahinta hämmennystä ja epäuskon kamppailua, mihin ihminen voi joutua. Hän asetti kyseenalaiseksi, oliko hän onnistunut tehtävässään, ja kyseli itseltään, oliko hän peräti johtanut kansan harhaan, kun oli julistanut väärän henkilön Messiaaksi.

Syy tähän mielen epäröintiin oli, että Johannes oletti Jeesuksen käyttävän valtaansa hänen pelastamiseensa vankilasta ja oman valtakuntansa rakentamiseen.

Ihme kyllä Jeesus ei mitenkään tuominnut Johannesta. Ei hän sanonut Johanneksen opetuslapsille: "Lähettikö Johannes tosiaankin teidät kysymään minulta tällaisia? Sehän osoittaa, että häneltä on pallo hukassa ihan täysin. En koskaan olisi uskonut hänen lankeavan näin syvälle". Sen sijasta Jeesus suhtautui kaikkeen ymmärtäväisesti ja myötätuntoisesti. Hän ensinnäkin paransi monia sairaita, sokeita ja rampoja ja vapautti monia pahojen henkien vallasta. Sitten hän sanoi Johanneksen opetuslapsille:

Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju. Luuk.7:22-23.

Toisin sanoen Jeesus sanoi Johannekselle: "Johannes, ei hätää. Sinä odotat, että minä napsautan sormiani ja vapautan sinut tyrmästäsi ja puhdistan maineesi. Sinä olet vanhurskas ihminen ja loistava tyyppi, mutta en siltikään aio toimia niin. Kun palvelet minua, joudut aika ajoin käymään läpi vaikeita taisteluita. Mutta jos pidät katseesi siinä, mitä minä, Herra, olen tekemässä, tulet ymmärtämään, että myös sinulla on osasi siinä kaikessa. Johannes, älä unohda, että nämä sokeat ovat nyt näkeviä, rammat kävelevät ja miljoonat, jotka olivat menossa kadotukseen ja helvettiin, ovat kääntyneet Isän puoleen. Johannes, se on sen arvoista!"

Kuinka suhtaudumme niihin, jotka ovat keskellä taisteluita?
Kun oli nuori mies, muistan, kuinka hyökkäävä, ylpeä ja ehdottoman varma olin kaikista asioista. Olin koko ajan kriittinen ja tuomitseva niitä sisaria ja veljiä kohtaan, jotka kävivät läpi vaikeita aikoja ja joutuivat epäuskon ja hämmennyksen valtaan. Jotkut heistä halusivat luopua hengellisestä työstä. Myötätunnon osoittamisen sijasta minä tulin heidän luokseen raamattu ojossa ja saarnaten.

Joskus tein samoin vaimolleni. Eräänä päivänä kotiin tultuani näin hänet silmät punoittavina ja kysyin, mikä oli hätänä. Mutta ennen kuin hän sai sanaa suustaan, ehdin ladella hänelle viisi raamatunjaetta.

"Voisitko lopettaa tuon saarnaamisen?" hän pyysi. "Kai minä tunnen kaikki nuo raamatunkohdat. Olen koko päivän saanut tapella lasten kanssa ja raataa kotiaskareitten kimpussa. En halua sinulta muuta kuin vähän ymmärtämystä sen suhteen, mitä minun täytyy kestää."

Oppikaamme Jeesukselta
Seuraavan kerran, kun näemme sisaren tai veljen olevan maassa ja raskaalla mielellä, älkäämme sanoko hänelle: "Rukoilen puolestasi", jos sydämessämme ajattelemme: "Senkin ääliö, etkö osaa elää paremmin?"

Sen sijasta voimme rohkaista heitä pitämään katseensa Jeesuksessa ja siinä, mitä hän tekee, ja näkemään sen, kuinka heidän elämänsä myötävaikuttaa Jumalan valtakunnan rakentumiseen.

Ja vielä yksi asia: Kun Jeesus puhui väkijoukoille Johanneksesta, hän ei missään vaiheessa maininnut Johanneksen epäuskosta tai mielen hämmennyksestä mitään. Sen sijasta hän antoi mitä mahtavimman tunnustuksen Johanneksen elämästä ja palvelutyöstä.

Voisimmeko me tehdä sisarien ja veljien kohdalla samoin? Olkaamme valmiita unohtamaan heidän ongelmansa ja masennuksen kautensa ja näkemään vain ne ihmeelliset asiat, joita Jumala on tehnyt heissä ja heidän kauttaan. Ja uskokaamme kaiken kukkuraksi, että hän voi tehdä vielä paljon suurempia tekoja heidän kauttaan tulevaisuudessa.

K.P.Yohannan © 2009

Alkuperäisen artikkelin lähteenä on käytetty verkkosivustoa www.gfa.org
Julkaistu luvalla. Copyright © Gospel for Asia, 1800 Golden Trail Court, Carrollton, Texas 75006 USA.