Opetusarkisto
Lakisääteinen oikeusturva
Tässä kirjoituksessa amerikkalainen pastori Francis Frangipane puhuu meille siitä laillisesta suojeluksesta, jota meillä on oikeus nauttia.
Noin kaksituhatta vuotta sitten Jumala sääti oikeusistuimeltaan säädöksen: Jumalan kansalla on "laillinen oikeus" saada suojelusta Paholaista vastaan. Todellakin, kun Jeesus kuoli syntiemme tähden, "tämän maailman ruhtinas" tuomittiin. Meidän velkamme naulittiin ristille Kristuksen kanssa ja peruutettiin, vallat ja voimat riisuttiin aseista (Joh.16:11; Kol.2:13-15). Jeesuksen tähden meillä on lakisääteinen oikeus ei vain saada suojelusta vihollista vastaan vaan saada voitto hänestä.
Huolimatta siitä, minkä kansan jäsen olet, Kristuksen uhri oli niin täydellinen ja juridinen päätös Jumalan puolelta Saatanaa vastaan niin päättäväinen, että taivaallinen oikeusturva, joka kykenee suojelemaan kaikki seurakunnan jäsenet millä tahansa paikkakunnalla, on nyt meille lahjana annettu (Ilm.3:10).
Kristuksen kuolema on se laillinen pohja, jolta seurakunta ponnistaa nyt hengelliseen sodankäyntiin. Hänen Sanansa on se ikuisesti kestävä miekka, jonka nostamme pahuutta vastaan. Tämän todettuamme voimme myös tunnustaa, että seurakunta on vain harvoin vaeltanut tässä voitokkuudessa ensimmäisen vuosisadan jälkeen. Miksi? Vastaus on tässä: saadakseen Kristuksen suojeluksen, seurakunnan on omaksuttava Kristuksen esirukous. Meistä on tultava rukouksen huone.
Todellakin, seurakunnan historia alkoi siitä, että se johtajiensa kautta oli omistautunut Jumalan sanaan ja rukoukseen (Ap.t.2:42, 6:4). Joka päivä johtajat kokoontuivat rukoillakseen ja palvellakseen sanassa (Ap.t.3:1). Tässä näyn kirkkaudessa ja tarkoitusperien yksinkertaisuudessa Kristuksen kirkolla ei ole koskaan ollut suurempaa voimaa ja kykyä tehdä tosi opetuslapsia. Nämä miehet ja naiset toivat esiin Jumalan Valtakunnan puhtauden.
Kuitenkin tänä päivänä ne vaatimukset, joita seurakunnan johtajalta edellytetään, sisältävät melkein kaikkea muuta, mutta ei omistautumista sanaan ja rukoukseen. Johtajien oletetaan olevan organisoijia, sielunhoitajia ja yksilöitä, joilla on sellainen hurmaava persoonallisuus, joka jo sinänsä vetää ihmisiä puoleensa.
Luukkaan evankeliumin 18. luvussa Jeesus haastaa meidän modernin käytäntömme. Hän kysyy: "Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?" (jae 8) Hänen kysymyksensä on varoitus kristityille, jotka aikojen lopulla haluaisivat rajoittaa Jumalan voimaa. Jeesus kutsuu meitä vastustamaan nykyistä menoa. Hän kysyy meiltä yksilöinä: "Löydänkö uskoa sinusta?"
Ennen kuin vastaamme, palauttakaamme mieleen, että Jeesus yhdistää "uskon" ja "rukoilemisen päivin ja öin" (Luuk.18:7). Ei hän kysy: "Löydänkö sinusta oikean opin?" Jeesuksen kysymys ei niinkään koske oikeaa tietoa kuin oikeaa uskoa. Se, mitä uskomme, on tärkeää, mutta se, kuinka uskomme, on paljon tärkeämpää Jumalan avun saamisessa.
Todellakin, Luukkaan evankeliumin 18.luvussa on Jumalan yliluonnollisen avun varmistaminen juuri vertauksen ydinkohta. Hänen tarkoituksensa oli osoittaa, että "aina" tuli "rukoilla eikä lannistua" (jae 1). Kuvatakseen sellaisen uskon ominaisuuksia, jota hän etsii, hän tuo esiin nuhdesaarnan muodossa vertauksen eräästä leskestä, joka anoi kovasydämiseltä tuomarilta "lainmukaista suojelua" (jae 3). Ja vaikka tuomari oli alkuun vastahakoinen, hän sai sen, mikä laillisesti hänelle kuului, sillä että oli peräänantamaton (jae 5).
Jeesus esittää johtopäätöksenä, että jos väärämielinen tuomari vastaisi lesken hellittämättömiin pyyntöihin, eikö Jumala sitten hankkisi oikeutta "valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi"? Jeesus sanoi: "hän hankkii heille oikeuden viipymättä" (Luuk.18:1-8).
Vastauksen viipyminen
Meidän taivaallinen tuomarimme ei viivyttele pitkään valittujensa asiassa,
mutta vastaus voi silti viipyä. Tosiasia on, että Jumalan "viipymättä" ja
meidän "heti" eivät ole aina synonyymejä. Jumala liittää erilaisia
viivytyksiä yleissuunnitelmaansa, sillä viivytykset kasvattavat meissä
kestäväisyyttä. Kestäväisyys on niin ratkaisevan tärkeä ominaisuus meidän
luonteessamme, että Jumala saattaa jopa viivyttää tärkeitä rukousvastauksia,
jotta hän jouduttaisi meidän muuttumistamme.
Näin ollen meidän ei tule tulkita taivaallisia viivytyksen merkkejä Jumalan vastahakoisuudeksi. Vastauksen viipyminen on työkalu uskomme täydelliseksi tekemisessä. Kristus etsii meidän uskostamme sitkeyttä, joka kestää lujana silloinkin, kun vastaus viipyy, ja silloinkin, kun tulee takaiskuja. Hän haluaa luoda meihin lujuutta, joka kestää ajan kulutusta, niin että päättäväisyydessämme tulemme itse asiassa vain vahvemmiksi viivytysten takia. Kun Isämme näkee tämän kestäväisyyden meidän uskossamme, se koskettaa niin hänen sydäntään, että hän lopulta lahjoittaa omalle kansalleen "lakisääteisen oikeusturvan".
Epätoivo tuottaa muutosta
On merkityksellistä, että Jeesus vertaa valittujaan vihollisen kiusaamaan
leskivaimoon. Tämä kuva on vapauttava, sillä meillä on taipumus käsittää
uskon sankarit sellaisiksi kuin Daavid ja Joosua, yksilöiksi, joiden
menestys jättää varjoonsa heidän vaatimattomat lähtökohtansa. Mutta
jokaisella Jumalan palvelijalla on kuten leskivaimolla takanaan entinen
elämä, joka pursuaa anteeksipyyntöjä ja kompurointia.
Katso leskivaimoa: hänellä on oikeutettuja syitä luovuttaa, mutta sen sijasta hän kestää. Hän ei todellakaan vapauta itseään korkeista päämääristä vain siksi, että on alhaisista oloista. Hän ei pyydä anteeksi rikkauden, tiedon tai viehätysvoiman puutetta. Antamatta itselleen mitään syytä epäonnistumiseen hän vie häpeämättä asiansa tuomarin eteen, missä hän vetoaa oikeuteensa ja saa sen, mikä hänelle kuuluu: lakisääteisen oikeusturvan vastapuolta vastaan.
Miten tällainen tavallinen leski sai sellaisen luonteen lujuuden? Saatamme kuvitella, että oli aika, jolloin hänen vastustajansa hellittämätön painostus häntä kohtaan sai aikaan hänessä epätoivoa ja epätoivo teki työtä hänen edukseen. Epätoivo on Jumalan vasara: se murskaa pelon linnoitukset ja pilkkoo kappaleiksi meidän epäonnistumistemme kahleet. Kun epätoivo ylittää pelkomme, me alamme edistyä.
Tänä päivänä se voima, joka on kannustanut meitä suurempaan yhteyteen ja yhteiseen rukoukseen Kristuksen ruumiin keskellä, ei ole johtunut siitä, että yhteys on suloista, vaan varsin usein siitä, että vihollinen on hyökännyt meitä vastaan. Elämme keskellä epätoivoisia aikoja. Kun tarvitaan sitä, mikä todella koskettaa Jumalan sydäntä, parin olennaisimman uskonkappaleen sijasta epätoivon luoma yhteys on paljon ratkaisevampaa kuin opillinen yhteys.
Jumalan valitut
Kansakuntamme kärsii syvästä sosiaalisesta ja moraalisesta rappiosta. Jos
joskus olemme tarvinneet Jumalan voitelua, nyt on sen aika - mutta missä
ovat Jumalan valitut? Missä ovat ne ihmiset, joista Daniel sanoi, että he
"tuntevat Jumalan" ja "pysyvät lujina ja täyttävät tehtävänsä"? (Dan.11:32)
Eikö tässä ajassa ole ketään Jumalan voimaan puettua, joka voisi kaataa tämän ajan Goljatit? Ehkä etsimme heitä vääristä paikoista. Ehkä meidän tulee vain katsoa peiliin. Jos sinä uskot Jeesukseen ja etsit epätoivoisesti Herraa, sinä olet läpäissyt testin tulla Jumalan valituksi. Muista, että esillä olevassa vertauksessa leskivaimo kuvaa Kristuksen valitsemaa ihmistä.
Meillä on voinut olla sellainen käsitys, että Jumalan valitun ei tarvitse kärsiä vihollisen hyökkäyksistä, vielä vähemmän joutua epätoivoon tai ajautua tilanteeseen, jossa hän "rukoilee päivin ja öin". Mutta tämä epätoivo on usein se ratkaiseva ahjo, johon Jumalan valitut viedään. Jeesus kuvasi tämän luonteenomaisen tilanteen vertauksessa leskivaimosta. Hän paljasti samalla sen keinovalikoiman, jolla Jumalan valitut selviävät taistelusta aikojen lopulla.
Kun kaikki tämä on sanottu ja tehty selväksi, on mahdollista ajatella, että tämä leskivaimo ei olekaan kukaan yksityinen henkilö vaan kollektiivinen yhteisö - "leskeksi jäänyt seurakuntavaimo" - joka on yhdistänyt voimansa yksimieliseen, epätoivoisen rukoukseen saadakseen suojelua vastustajaansa vastaan.
Me tarvitsemme sitä "lakisääteistä oikeusturvaa", mitä koko kansaa koskeva herätys saa aikaan. Mutta se ei voi tulla ilman lakkaamatonta rukousta. Saatat kysyä: "Missä oli se rukous, jonka oli karismaattisen herätyksen takana?" Jumala puhui minun sydämelleni, että karismaattinen herätys oli hänen vastauksensa miljoonille rukoileville äideille - naisille, jotka kieltäytyivät luovuttamasta lapsiaan huumeille ja paholaiselle.
On meidän vuoromme rukoilla. Me olemme tuo leski, joka ei suo itselleen yhtään syytä epäonnistua. Jumala tulee vastaamaan meidän rukoukseemme, kun huudamme "päivin ja öin". Menkäämme hänen valtaistuimensa eteen meidän kaupunkiemme ja kansakuntamme puolesta. Aivan varmasti, kun me olemme rukouksessa kestäviä, Jumala lahjoittaa meille lakisääteisen oikeusturvansa vihollistamme vastaan.
Taivaallinen Isämme, anna meille anteeksi, että olemme laiminlyöneet rukousta ja että olemme antaneet itsellemme luvan epäonnistua. Herra, me kiitämme siitä, että olet tehnyt meistä epätoivoisia. Auta meitä nyt kestämään, jotta saavuttaisimme sen "lakisääteisen oikeusturvan", jonka sinä olet hankkinut meille vihollistamme vastaan. Jeesuksen nimessä. Aamen.
Francis Frangipane
Copyright 2003 Arrow Publications.
Julkaistu luvalla. Francis Frangipane toimii pastorina Yhdysvalloissa, Cedar Rapidsissa, Iowassa. Hänen nettisivujensa osoite on www.inchristsimage.org
Opetusarkisto
