Opetusarkisto
Todellinen Jeesus
Tässä kirjoituksessa amerikkalainen pastori Francis Frangipane opettaa meille Jeesuksesta.
Epäuskossamme haluamme rajoittaa "uskon" koskemaan jotakin kokoelmaa raamatullisia tosiasioita tai olemaan älyllinen myöntyminen sille, että tarvitsemme pelastusta. Kristus haluaa, että me opimme luottamaan häneen, niin että voimme kestää ja käydä läpi elämän kauheat myrskyt. Jos haluamme koota itsellemme raamatullista tietoa, se vie pääasiassa aikaa; omistaaksemme todellisen, pelastavan uskon, se vaatii, vakuutan sinulle, rohkeutta.
Niinpä ihmettelen, tunnemmeko todella raamatun Jeesuksen ja sen, mitä hän haluaa työstää meissä. Liian usein, minä luulen, haluamme pelastajan, joka annettuaan meille vakuutuksen ikuisesta elämästä jättää meidät rauhaan kunnes taas seuraavan kerran tarvitsemme häntä. Haluamme hänen lohduttavan meitä, mutta ei koskaan tuomitsevan; haluamme hänen parantavan meidät, ei asuvan meissä. Haluamme Pyhän Hengen auttavan meitä saavuttamaan "amerikkalaisen unelman". Kuitenkin meille on annettu Pyhä Henki, joka pyrkii antamaan meille sen sijasta Jumalan unelman: ihmisen, josta tulee esille Kristuksen kuva (1.Moos.1:26).
Niinpä Jumalan tavoite ei ole vain pelastaa meidät, vaan muuttaa meidät Kristuksen kaltaisiksi. Hän haluaa tehdä meistä täydellisiä, ei hän halua vain suojella meitä. Jotta uskostamme tulisi täydellistä, Jumala tarkoituksella sallii erilaisten ristiriitojen myrskytä meidän sieluamme vastaan. Usein kuvaamme Jeesuksen sellaiseksi, että hän pitelee meitä hellästi, taputtaa selkään, sanoo "no niin, kaikki hyvin". Kuuntele minua, kun sanon: tuo ei ole Jeesuksen ääni, siinä puhuu äitisi. Kiitos Jumalalle äideistä, mutta Jeesus haluaa, että me lopetamme pikkuvauvoina elämisen. Hän haluaa, että me kasvamme hänen kuvansa kaltaisiksi.
Muista, että puhun nyt siitä todellisesta Jeesuksesta, siitä joka sanoi: "Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo" (Mark.9:23). Jos se Jeesus, jota sinä seuraat, ei johda sinua mahdottomuuksien todellisuuteen, sinä ilmeisesti seuraat väärää jeesusta.
Ymmärräthän, että me teemme karhunpalveluksen ihmisille sanoessamme heille, että "anna elämäsi Herralle ja hän varjelee sinua kaikilta ongelmilta". Sehän ei ole todellakaan totta. Olisimme paljon rehellisempiä, jos sanoisimme: "anna elämäsi Kristukselle ja hän antaa sinulle voiman voittaa eteesi tulevat vastukset". Kyllä, hän pitää sinusta huolta, mutta hän ei tee sitä laittamalla sinut maailmaan, jossa ei ole ongelmia, vaan täydellistäen hyveitä, kasvattaen luonnetta, vaatien uskoa - nämä kaikki luovat hengellisen suojan muuttuneeseen elämääsi.
Myrsky, aave vai Jeesus?
Ala totutella ajatukseen, että Jeesus haluaa tehdä sinun uskosi täydelliseksi ja että hän todennäköisesti käyttää siihen tilanteita, jotka näyttävät mahdottomilta. Ennemmin tai myöhemmin tämä tosi Jeesus vaatia sinua katsomaan mahdotonta tilannetta silmästä silmään ja luottamaan Jumalaan, että mahdoton tapahtuu. Mietipä tilannetta, kun Jeesus käveli veden päällä. (katso Matteus 14:22-31) Ensinnäkin Jeesus päättää odottaa, kunnes myrsky nousee, ennen kuin kävelee veden päällä heidän luokseen. Hän olisi aivan ilmeisesti voinut saapua toiselle puolen järveä yliluonnollisesti pysähtymättä keskelle järveä. Joten, hän on tullut opetuslasten luo jotakin mielessään: hän on tullut pitämään oppitunnin luottamuksesta.
Huomaa, että tässä on kyseessä voimakas myrsky eikä hän tarjoa mitään "vasta-alkajan kurssia" tai mitään "veden päällä kävelyn perusteet" -oppimäärää. Hän ei anna opetuslasten harjoitella melan kanssa tai odottaa talvea, että he voisivat kävellä ensin jään päällä. Hän odottaa myrskyä, jotta voi opettaa veden päällä kävelyä. Sen lisäksi hän ei tietenkään ilmesty päivän valossa; hän tulee yöllä. Niinpä Jeesus tulee opetuslasten luo keskelle järveä, keskellä myrskyä, keskellä yötä opettaakseen heille veden päällä kävelyä. Hän ei tee sitä yhtään helpommaksi; hän on tullut opettamaan heille luottamuksesta.
Muista, että puhun nyt sinulle todellisesta Jeesuksesta ja todellisista opetuslapsista. Kuvaan voidaan lisätä se tosiasia, että opetuslapset olivat jo kauhuissaan myrskystä. Sitten kun he näkivät Jeesuksen heidän pelkonsa kasvoi, koska he luulivat häntä aaveeksi. Jotkut niistä asioista, jotka meidän mielestämme ovat demonista kuohuntaa ja "aavemaisia", ovat oikeasti Herran aikaansaamia, jotta hän loisi elävät puitteet opettaakseen meille uskoa.
Kun hän lähestyi keskellä viuhuvaa tuulta, pimeyttä ja vellovaa vettä, laivan keinuessa aallokossa, Jeesus huusi: ""Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö."
Kun Jeesus sanoo sinun myrskysi keskeltä "minä tässä olen", se on kutsu luottamaan. Kun hän sanoo "pysykää rauhallisina", se on kutsu toimintaan. Tosi usko vaatii aina, jossain vaiheessa, rohkeutta.
Pietari sanoo: "Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin." Tämä on suurenmoista, tässä on todella näkemys ei vain siitä millainen Jeesus Kristus on vaan Pietarin ja Jeesuksen suhteesta. Aina siitä lähtien, kun Pietari on tuntenut Jeesuksen, Jeesus on vaatinut häntä tekemään mahdottomia. Aina ja aina uudelleen Pietari on nähnyt Jeesuksen tekevän ihmeitä; ja aina ja aina uudestaan Jeesus on antanut Pietarille voiman tehdä samoin kuin Jeesus itse teki. Tässä Pietarilla on huomiokyky tallella: "Jos se on todella Herra, hän käskee minun tehdä samaa kuin itse tekee: jotakin mahdotonta."
Jeesus vastaa Pietarille vain yhdellä sanalla: "Tule!"
Nyt huomaa: Pietari ei ole lähdössä kävelemään veden päällä, ei ihan. Kun hän astuu ulos veneestä, hän kävelee tuon sanan päällä "tule!". Tässä on kysymys luottamuksesta Jeesuksen Kristuksen sanan pitävyyteen. Luuletko, että Pietari tunsi voiman, kun hän astui veteen? Luulen, ettei hän tuntenut mitään muuta kuin myrskyn. Ei mitään humahduksia taivaasta. Ei mitään taivaallisia väreitä. Pietari istuu keinuvan veneen laidalla; hänen jalkansa riippuvat vellovassa vedessä. Tähyten tuulen ja sateen läpi, hän katsoo Jeesuksen ojennettuja käsiä, sitten seisoo suoraan vedessä ja alkaa kävellä!
Kuitenkin kun Pietari katsoo aaltoja, kääntää katseensa pois Jeesuksesta, hän alkaa vajota. Tietysti, kaikeksi onneksi, Jeesus pelastaa hänet ja saman tien he ovat molemmat veneessä. Ehkä me saattaisimme odottaa, että Herra olisi sanonut: "Pietari, sinä teit sen!" Ehkä Pietari itsekin odotti kehuja lyhyen veden päällä kävely -uransa päätteeksi, mutta ei, Jeesus nuhtelee häntä ja sanoo: "Miksi epäilit?"
Puhun edelleen todellisen Jeesuksen tuntemisesta. Me odotamme mitalia heti, kun teemme jotakin Herralle. Hei, vain kaksi ihmistä maailmassa on kävellyt veden päällä ja ensimmäinen heistä nuhteli toista epäuskosta. Entäpä muut opetuslapset. Hehän eivät edes lähteneet veneestä minnekään. Valitan, ei mitään puolusteluja. Kristus etsii alkua jollekin suurelle meidän elämässämme ja hän ei halua, että se saastuu heti ylpeyden tai itsesäälin tähden. Hän ei aio sallia meidän rakentaa muistomerkkejä saavutuksillemme. Jos tämä Pietarin ihme olisi tapahtunut meidän keskuudessamme Amerikassa, kahdessa viikossa olisi ilmaantunut seuramatkoja, t-paitoja ja muistojumalanpalveluksia sen päivän kunniaksi, jolloin käveltiin veden päällä. Mutta Jeesus ei salli mitään tällaista opetuslastensa kohdalle. Hän näkee suuruutta tulevan esiin Pietarista, mutta hän ei rohkaise mitään muuta kuin omaa kuvaansa tulemasta esiin hänen opetuslapsensa sydämestä.
Muista: Jumalan päämäärä on, että meistä tulee Kristuksen kaltaisia. Todellinen Jeesus kutsuu sinua tekemään mahdottomia. Se on jotakin, mitä näet tai tunnet hänen tekevän. Ja hän tarjoaa sinulle tilaisuutta tehdä mahdoton keskellä myrskyä.
Usko ja nöyryys
Saatat kysyä "mikä ero on uskolla ja olettamuksella?" Erona on nöyryys. Uskoa, joka toimii nöyrästi, voidaan ohjata ja ojentaa. Se todellinen kysymys, joka meitä huolettaa, ei ole se, luotammeko olettamuksiin, vaan se, luotammeko Jumalan sanan pitävyyteen vai ei. Varmasti epäluottamus on vielä paljon vakavampi synti kuin olettamuksien varaan rakentaminen.
Rakkaat ystävät, tämä ei ole mikään pikku juttu. Epäluottamus Jumalan sanaa kohtaan on mitä vakavin, mitä laajalti levinnein synti Kristuksen ruumiin keskellä. Se häälyy keskellämme esteettä; se saa hyväksynnän niin johtajalta kuin seuraajaltakin. Meidän epäuskomme on kuin järjestelmällinen sairaus Kristuksen ruumiissa ja on tehnyt meistä kyvyttömiä muuttamaan yhteiskuntaamme.
Joskus rukous, jos siihen ei sekoitu iloista, odottavaa ja luottavaista uskoa, voi olla kuin savuverho epäuskoiselle, uskonnolliselle sydämelle. Olen monia kertoja kuullut ahdistuneiden kristittyjen mumisevan "Jumalani, Jumalani, Jumalani", kun heidän olisi pitänyt sanoa "senkin vihollinen, lähde Jeesuksen nimessä!" Olen varma, että olen tehnyt tämän itsekin.
Näethän, on olemassa ero todellisen uskon ja tyypillisen rukouksen välillä. Usko on rukouksen käyttövoimaa, mutta ilman uskoa rukouksesta on vähän seurauksia. Tiedän, että loukkaan monia, mutta tosiasia on, että miljoonat rukoilevat päivittäin, uskonnollisesti, ilman uskoa ja tuloksia. He messuavat, pyörittävät rukousmyllyjä ja hypistelevät rukousnauhoja; jotkut toiset eivät käytä näkyviä apuneuvoja, mutta heidän rukouksensa ovat yhtä mekaanisia ja hyödyttömiä. Ajattele tätä: on aina arvoa sillä, kun tulemme Jumalan eteen ja vuodatamme sydämemme hänelle; kuitenkin, Jeesuksen mukaan, tyhjänpäiväinen tai hokeva rukous ilman uskoa on arvotonta. Todellakin, ilman uskoa on mahdotonta miellyttää Jumalaa (Hepr.11:6) ja se, mikä ei ole uskosta, on syntiä (Room.14:23).
Haluatko Jumalan voimaa elämääsi? Voima tavataan näin: us-ko. Saatamme luulla, että Jumalan voima on jokin taianomainen "humaus taivaasta", mikä tulee oman tahtomme ulkopuolelta. Ei. Voima on kyky luottaa Jumalaan, kun hän pyytää sinua tekemään mahdottomia.
Jotkut meistä eivät anna kymmenyksiä. Miksi? "No, koska minulla ei ole tarpeeksi". Ei, sinä et maksa kymmenyksiä, koska et luota Jumalan lupaukseen pitää huolta kaikista tarpeistasi (Mal.3:8-10). Voimmeko luottaa Jumalaan? Kun silmämme eivät näe ja kun korvamme eivät kuule ja meidän ymmärryksemmekin pettää, voimmeko silti luottaa että Jumala on hyvä, että hän pitää huolta ja että hän on kaikissa elämämme käänteissä meidän kanssamme? Tämä on se tosi kysymys. Voimmeko luottaa Jumalaan myrskyssä?
Jumala ei unohda meitä. Hän katselee kärsivällisesti, mitä tapahtuu sydämessäsi silloin, kun aistisi ja tutkistelusi eivät huomaa hänen läsnäoloaan. Isä näkee sen, mikä on salassa. Se merkitsee, että et voi todeta hänen olevan läsnä, mutta hän on. Hän tarkkailee sinun reaktioitasi, kun maailmasi näyttää tasan päinvastaiselta kuin odotit. Tuollaisina aikoina sinun tulee erityisesti luottaa häneen. Joko on olemassa Jumala tai ei ole. Joko Jumala on hyvä tai hän ei ole. Ne, jotka tuntevat hänet, luottavat häneen. He näkevät myrskyissä mahdollisuuden suoriutua mahdottomasta.
Francis Frangipane
Copyright 2003 Arrow Publications.
Julkaistu luvalla. Francis Frangipane toimii pastorina Yhdysvalloissa, Cedar Rapidsissa, Iowassa. Hänen nettisivujensa osoite on www.frangipane.org
Opetusarkisto
