|
Opetusarkisto |
||
Hiljainen sato |
||
Tässä kirjoituksessa Francis Frangipane kertoo meille, mitä Jumala tekee salassa, niiden rakkaittemme elämässä, jotka meistä näyttävät vaipuvan kuolemaan kadotettuina. |
||
| Jokin aika
sitten näin unen, jossa minä olin ikään kuin kuolevan ihmisen sisällä. Mies
oli ollut koomassa tai lääkkeiden aiheuttamassa tajuttomuuden tilassa jonkin
aikaa. Hänen perheensä oli jatkuvassa rukouksessa, mutta he eivät tienneet,
oliko tämä ottanut vastaan Kristuksen uhrin vai ei. He eivät voineet olla
varmoja mistään muusta kuin siitä, että koko elämänsä ajan tämä mies oli
vastustanut heidän yrityksiään johtaa hänet Kristuksen luo. Unessani tulin niin tarkalleen tietoiseksi tämän miehen mielenliikkeistä ja ajatuksista, että hänen ajatuksensa, tunteensa ja kamppailunsa näyttivät melkein kuin minun omiltani. Vaikka hänen silmänsä olivat lähes kiinni ja hänen näkönsä hämärtynyt, hänen edessään oleva sumu avautui hetkeksi niin, että hän näki läheisensä vuoteensa vierellä. Katselin, kuinka hän yritti kurkottaa kohti perhettään, mutta ulkonaisesti hänen kätensä ei koskaan noussut. Sisäisesti kuulin hänen lausuvan heidän nimensä, mutta mitään ääntä ei kuulunut hänen huuliltaan. Eräs hänen läheisensä piti häntä kädestä ja kysyi: "Jos kuulet minua, purista kättäni." Hän kuuli ja pusersi sormensa lujasti tämän kättä vasten, mutta kaikkien läsnäolijoiden silmissä hänen kätensä pysyi liikkumattomana. Hän oli tajuissaan, mutta täydellisen kykenemätön ilmaisemaan mitään. Hän saattoi kuulla heidän rukouksensa ja hän tunsi heidän suukkojensa lämpimän märkyyden kasvoillaan. Se ylpeys ja eristäytyminen, joka oli kuin vartijana vahtinut häntä koko elämänsä, oli poissa. Fyysinen katastrofi oli tullut hänen elämäänsä. Kuolema lähestyi ja hän tiesi, että hän oli valmistautumaton ikuisuutta varten. Hänen tyynen kuorensa alla oli käyty sota hänen sielustaan ja Jumala oli voittanut. Jumalan rakkauden hellittämättömyys oli saattanut hänet lopulta rauhaan. Sairaalassa olonsa aikana hän oli hiljaa rukoillut ja ottanut vastaan Kristuksen pelastajakseen. Katselin hänen viimeistä yritystään kertoa omaisilleen tästä, kun elämän liekki hiljaa sammui pois hänen ruumiistaan. Yhtäkkiä alkoivat sairaalan valvontalaitteiden summerit soida ja huomasin olevani huoneessa katselemassa juuri kuolleen miehen elotonta ruumista. Huoneessa hääri sairaanhoitajia samaan aikaan, kun hänen perheensä painautui erääseen nurkkaan itkemään. Se ajatus, että heidän rakkaansa oli kuollut ilman että oli ottanut vastaan Kristusta oli vaikeampi kestää kuin kuolema itsessään. Havahduin unestani ja kun heräsin, kuulin Herran puhuvan minun sydämelleni: "Kerro heille, että hän on minun kanssani." Jumala on hyvä Olen myös halunnut nopeasti kertoa tämän uneni sinulle. Olen vakuuttunut, että Herralla on tärkeä työ sinua varten, mutta vihollinen on käyttänyt niitä kysymyksiä, mitä tämän takia on sydämeesi noussut, kylvääkseen epäuskoa sieluusi, ei vain läheisesi suhteen, joka on sairaana, mutta myös epäilyksiä Jumalasta itsestään ja rukouksen lahjasta ja sen voimasta. Sen tuloksena sinun luottamuksesi Jumalaan on vähentynyt ja vieläpä aikana, jolloin on elintärkeää, että sinä seisot kestävänä muun perheesi puolesta. Loppujen lopuksi me emme saa antaa elämän syvien kysymysten ja salaisuuksien hämärtää sitä, mitä tiedämme. Jumala on hyvä. Tiedän Jumalan luonteen pelkästään katsomalla yhtä todellisuuden puolta: Kristuksen elämää. Tiedän, että Jumala rakastaa minua, koska hän lähetti Poikansa kuolemaan puolestani. Jeesus todellakin sanoi: Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Joh.14:9. Kun katselemme Kristusta, näemme Jumalan. Jotkut meistä ovat menettäneet rakkaitaan äkillisissä onnettomuuksissa, missä heillä ei todennäköisesti ole ollut aikaa tehdä parannusta ja kääntyä Jumalan puoleen. Haluan kuitenkin muistuttaa sinua siitä, että monet, jotka ovat olleet lähellä kuolemaa, kertovat, että ovat nähneet "koko elämänsä kuin filminauhalta". Jotkut onnettomuuksissa olleet kertovat, että "aika on hidastunut" ja elämän liike on melkein pysähtynyt. Uskonkin, että siinä, mikä näyttää "äkilliseltä" kuolemalta, tapahtuu ajan muutos: se venyy ja hidastuu, kunnes ihminen astuu sisään ihan toiseen ajan ulottuvuuteen. Siellä he näkevät elämänsä kohokohdat ja takaiskut ja saavat uuden tilaisuuden ottaa vastaan Jeesus Kristus elämäänsä. Rakkaat ystävät, vaikka emme tunnekaan kaikkia elämän salaisuuksia, tämä yksi asia pysyy ikuisesti totena: Jumala on hyvä. Hän ei halua, että kukaan hukkuu ja hän taistelee kuolemaan asti pelastaakseen meidät. Hän lupaa, että hänen valonsa tavoittaa ja
Heittäkäämme sen tähden kuormamme Herran päälle, sillä hän todella välittää meistä. Ja juoskaamme kestävästi edessä olevassa uskon kilvoituksessa, sillä hän, joka on antanut lupauksensa, on uskollinen. Herra Jeesus, kiitos, että olet kuollut syntieni tähden. Herra, on monia asioita, joita en tiedä, mutta tiedän, että sinä olet hyvä. Ne asiat, joita en ymmärrä, jätän sinulle, ja luotan sinuun itseni ja läheisteni puolesta. Francis Frangipane Copyright 2004 Arrow Publications. Julkaistu luvalla. Francis Frangipane toimii pastorina Yhdysvalloissa, Cedar Rapidsissa, Iowassa. Hänen nettisivujensa osoite on www.frangipane.org |
||
|
Opetusarkisto |
||
|
|
||
|
||