Aarteen metsästäjä
Victoria Boyson: The Treasure Hunter
Kun apostolinen sukupolvi jälleen ilmestyy,
meidän pitäisi nähdä heissä
ihmisiä, joita innoittaa halu elvyttää ja vapauttaa toisten ihmisten
kohdalta Jumalan suunnitelma heidän elämäänsä varten. He katsovat ohi
ilmeisten heikkouksien niissä ihmisissä, joista he löytävät mittaamattoman
arvokkaita aarteita.
Apostolinen mies tai nainen menee väsymättä läpi siitä Vihollisen
torjunnasta, kun se yrittää estää heitä löytämästä noita ihmisiä, joita on
käytetty hyväksi ja jotka ovat joutuneet synnin kietomiksi, löytämästä noita
kätkettyjä aarteita, jotka odottavat löytäjäänsä. Hänellä on Kristuksen
sydän ja mieli ja hän näkee ihmiset lunastuksen silmälasien läpi. Hän on
aarteen metsästäjä ja hän näkee maailman aika lailla eri tavoin kuin
useimmat. Hän ei etsi aarrettaan kauppakeskuksista eikä palatseista, vaan
niistä, jotka vihollisen toimesta on hylätty ja jätetty heitteille.
Aarteita kätkevät pellot
Hänen silmissään todellinen aarre löytyy sellaiselta unohdetulta pellolta,
missä hoitamaton ruohikko on kasvanut ja naamioi sen alle kätketyt aarteet.
Nuo muut, jotka ovat olleet keskittyneitä oman tulevaisuutensa rakentamiseen
enemmän kuin veljien tukemiseen, ovat menneet ohi näiden unohdettujen
niittyjen suomatta niille silmäystäkään. Väistämättä he ovat menettäneet
joitakin niistä suurimmista aarteista, mitä Jumala olisi voinut antaa
Kristuksen ruumiille.
Pyrkiessään tulemaan Kristuksen ruumiillistumaksi aarteen metsästäjä etsii
suuria ihmisiä alhaisten ja nöyrien parista. Kristuksen suuruus hänessä on
se ominaisuus, joka auttaa häntä tunnistamaan suuruutta toisissa. Ennen
näkemättömällä kärsivällisyydellä hän kuuntelee yhden sydäntä särkevän
elämäntarinan toisensa jälkeen, jotka ovat täynnä välinpitämättömyyttä ja
hyväksikäyttöä, aina vaan halveksittavampaa kohtelua kuin edelliset.
Timantin leikkaajan tarkkuudella hän hoitaa menneisyyden haavoja ristin
välittämällä myötätunnolla.
Yksi toisensa jälkeen nämä unohdetut aarteet luodaan ennalleen, nostetaan
uuteen arvoon ja asemaan Kristuksen perheväen keskellä. Aarteen metsästäjän
arvostus heitä kohtaan antaa heille omanarvon tunteen, jollaista heillä ei
ollut aiemmin. Heistä on nyt tullut aarteen metsästäjän arvostuksen takia
kykeneviä vastaanottamaan taivaallisen Isän rakkautta ja anteeksiantoa, sen
Isän, jota eivät aiemmin tunteneet, ja sen vuoksi heistä tulee iloisen
kuuliaisia Karitsalle.
Tämän uudelleen arvioinnin lahjan kautta aarteen metsästäjä on tuonut valoon
heidän oikean arvonsa. Nyt ne muutkin, jotka eivät ymmärtäneet heitä
aikaisemmin, antavat periksi sille arvostukselle, jota aarteen metsästäjä
heille osoittaa. He avaavat sydämensä ja ottavat vastaan aarteenetsijän
uusimmat löydöt ja toivottavat heidät tervetulleiksi luottamuksensa piiriin
samalla tavoin kuin heidätkin kerran nostettiin esiin hänen toimestaan.
Jumalan antamalla arvovallalla on aarteen etsijä nostanut veljensä hänelle
kuuluvaan arvoon. Tämä kerran unohduksissa ollut aarre voi nyt ottaa
itselleen sen oikeutetun aseman, joka hänellä on Karitsan sotajoukoissa.
Karitsan sotajoukot
Kun katsomme syvemmälle tämän aarteen metsästäjän elämään, huomaamme, että
hän on ympäröinyt itsensä aarteilla, joita muut ovat pitäneet arvottomina.
Mutta nyt nämä arvottomat, särkyneet ihmiset, ovat liittoutuneet yhteen
aarteen metsästäjän komennossa muodostaakseen väkevän armeijan.
Mikä pelottava näky heistä onkaan yhtäkkiä tullut Vihollisen silmissä. Nuo,
joita hän on lyönyt ja kohdellut kaltoin - nuo, jotka hän on heittänyt ulos
ja kohdellut halveksivasti - ovat tulleet takaisin vaivatakseen häntä. Hän
näkee nyt edessään voiman, jota ei voi pysäyttää, ja se koostuu niistä,
jotka hän on pois ajaen torjunut.
Hän luuli tuhonneensa heidät alentamalla heidän arvonsa sitomalla heidät
synnin siteeseen. Mutta nyt hän näkee heidät edessään jaloilleen nousseina,
rohkeina ja jämäköinä, puettuina aarteen metsästäjän arvostukseen ja taivaan
rakkauteen.
Tämä sotajoukko on päämääränsä valtaama: valloittaa vihollisen leiri ja
riisua aseista Pimeyden vallat, ottaa haltuunsa ne, jotka vihollinen on
pyydystänyt valheen verkkoihin.
Tuttuja kasvoja
Tämä suuri armeija on varustettu niillä aseilla, jotka Saatana on itse
luonut. Jokainen side ja vamma, jonka hän on aiheuttanut, jokainen episodi
tuskallista torjuntaa ja nöyryytystä, on kääntynyt voimalliseksi aseeksi
häntä itseään vastaan.
Vihollinen tulee epätoivoiseksi, kun hän huomaa, mitä on tehnyt. Hän ei
olekaan kyennyt halventamaan tätä aarretta roskaksi, vaan hän itse on
varastaessaan, tappaessaan ja tuhotessaan luonut itselleen painajaisen - ne
lunastetut sielut, jotka ovat omistautuneet hänen tuhoamiseensa.
Näitä mahtavia sotureita ei voi huijata enää itsekkyyteen eikä ylpeyteen. He
ovat kulkeneet läpi kärsimysten tulen ja he loistavat taivaan kirkkautta.
Heidän voimansa ei nojaa heihin itseensä, vaan siihen rakkauteen, joka
heillä on toisiaan kohtaan. He arvostavat veljiään enemmän kuin itseään ja
antavat itsensä heidän tähtensä alttiiksi, jos tarpeellista.
He ovat pelottomia, koska ovat kärsineet kaikki helvetin voimat, joita
heidän päälleen on heitetty, ja he ovat kestäneet ne. Sen lisäksi he eivät
elä itseään varten, vaan Taivaan Valtakuntaa ja Karitsaa varten. He ovat
intohimoisesti omistautuneita kuninkaalleen ja antavat kaikkensa Hänen
Valtakuntansa rakentamiseen.
Yhdellä silmäyksellä on Saatanalle käynyt selväksi, että ne, jotka hän
yritti tuhota... tulevat tuhoamaan hänet.
Hän ei kykene enää vakuuttamaan heille, että heidän on vihattava itseään,
kuten hän joskus teki, sillä he ovat vastaanottaneet vanhurskautuksen
Karitsan elämää antavan veren kautta. Hänellä ei ole enää mitään heidän
päälleen heitettävää, sillä nämä soturit ovat tulleet tutuiksi hänen
juoniensa kanssa ja käyttävät nyt sitä tietoa häntä vastaan... hän on
kauhuissaan.
Hän ymmärtää, että hänen aikansa alkaa olla loppu, sillä ne, jotka hän
yritti tuhota, on nyt nostettu jaloilleen ja heille on annettu korkeampi
arvovalta hengessä sen kaiken kaltoin kohtelun tuloksena, jonka ovat
kestäneet. Omien viettelystensä kautta hän on kouluttanut heidät. Omien
tihutöidensä ja hylkäämistensä kautta hän on aseistanut heidät.
Hän tietää paremmin kuin kukaan, kun hän katsoo loputtomia ihmismassoja,
joita on yrittänyt tuhota, että samalla kun hän yritti syöstä
valtaistuimelta alas ne, jotka olivat rakkaita taivaallisen Isän sydämelle -
kun hän yritti kiukkuisella kateudella tuhota Jumalan silmäterän - hän
sinetöi oman kohtalonsa.
Ne sielut, jotka hän halusi tuhota, ovat nyt voittamattomia sotureita.
Yhtä Kristuksessa
Tämä mahtava sotajoukko on yhdistynyt Kristuksen ruumis. Koska he ovat
varustautuneet epäitsekkäällä rakkaudella toisiaan kohtaan, he eivät enää
kompastele toinen toisiinsa, kuten he joskus tekivät - he kieltäytyvät
"rikkomasta rintamaa". He arvostavat aarteen metsästäjän johtajuutta ja
odottavat häneltä ohjeita. He katsovat häneen, josko hän antaisi käskyn
hyökätä - jotta saisivat lähteä liikkeelle toteuttamaan elämänsä
suunnitelmaa.
Kun aarteen metsästäjä johtaa armeijaa, joka koostuu hylätyistä,
arvottomista ja kuitenkin noista, jotka ovat tosi arvokkaita ja roskaläjästä
pelastettuja, hän laskee miekkansa ja suuntaa sen suoraan kohti vihollista
ja päästää valloilleen sen, mitä helvetti on pelännyt. Yhdellä sanalla hän
lähettää väkensä hävittämään Pimeyden valtakuntaa.
Kun he tunkeutuvat sisään Pimeyden valtakuntaan, he tavoittavat lukemattomia
sieluja, joita kerran pidettiin hyödyttöminä ja yhtä toivottomina kuin
heidän kerran luultiin olevan. He polkevat vihollisen jalkoihinsa ja
murskaavat hänet. Hänen puolustuskykynsä on olematon.
Karitsan vihollinen jauhautuu tomuksi, hänen elämäntyönsä riistetään häneltä
hetkessä. Pimeyden valtakunta kärsii perusteellisen hävityksen ja lisää
kätkettyjä aarteita kaivetaan esiin ja lähetetään armon niityille...
taivaaseen maan päällä... seurakuntaan, missä vasta valmistuneet aarteen
metsästäjät odottavat heidän saapumistaan.
Saatuaan voiton tappion kärsineestä vihollisestaan, he seisovat ja nostavat
katseensa taivasta kohti ja yhteen ääneen huutavat: "TAIVAAN VALTAKUNNALLE
JA KARITSALLE!"
Victoria Boyson, Inc.
© 2003
-2005
www.boyson.org
