Opetusarkisto
Älkää olko mistään huolissanne
Francis Frangipane: Be Anxious For Nothing
Jeesus varoitti, että lopun aikoina ihmiskunta joutuisi kohtaamaan hyvin traumaattisen ajanjakson. Syttyisi sotia, tulisi maanjäristyksiä ja muita onnettomuuksia. Hän sanoi kuitenkin opetuslapsilleen: älkää hätääntykö (Luuk.21:9). Hän sanoi myös, että näiden olosuhteiden vuoksi ihmiskunta lamaantuisi odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät (Luuk.21:26). Tätä maailmanlaajuista pelkoa ei lietsoisi ainoastaan toteen käyneet tapahtumat, vaan myös tulevien vaikeuksien odottaminen.
Tänä päivänä on sydänkohtaus Pohjois-Amerikan suurin kuolinsyy. Keskimäärin joka 34 sekunti jonkun sydän lakkaa lyömästä ja henkilö kuolee - yleensä äkillisesti. Sydänkohtaukseen voivat johtaa monet syyt, mutta yksi tärkeimmistä on kyvyttömyys hallita stressiä.
On aikoja, jolloin ei voi välttää stressiä - läheisen kuolema, työpaikan menetys, muutto uuteen kotiin, vakava sairaus tai avioeron läpikäyminen - kaikki ne vaativat veronsa. Mutta suurimman osan aikaa ei stressin hyväksymiseen pitäisi suoralta kädeltä sopeutua. Ongelma on siinä, että samalla tavalla kuin kuolema tuli maailmaan, kun Aadam lankesi syntiin (ks.Room.5), samalla tavoin kuoleman todellisuus astuu meidän henkilökohtaiseen elämäämme, kun teemme syntiä. Kun me kannamme sisällämme ahdistusta ja stressiä, me kannamme sisällämme kuolemaa aiheuttavia tekijöitä, jotka ilman epäilystä tulevat vaatimaan meiltä raskaan veronsa.
Mietipä nykypäivän todellisuutta: sotilaallinen toimi ja terrorihyökkäys voi kohdistua koska tahansa minne tahansa. Toipuisiko meidän nilkuttava taloutemme sellaisesta? Mielessämme voi olla monia vastaamattomia kysymyksiä, jotka aiheuttavat stressiä. Meillä on myös henkilökohtaisia ongelmia. Olemme huolissamme ikääntymisestä tai terveydestä. Meillä on työpaineita ja meillä on paineita siitä, ettei ole töitä. Perheemme voi olla meille lohtua tuova asia tai ahdistusta lisäävä tekijä, jota erityisesti lapset voivat saada aikaan perheessä. Joku on joskus sanonut: "Äiti ei voi olla onnellisempi kuin surullisin lapsensa". Se pätee isienkin kohdalla. Kaikki me kannamme toisia ihmisiä sydämellämme, rakastaessamme heitä heidän taisteluistaan tulee omiamme ja sillä tavalla he lisäävät sitä huolien ja stressin kerrostumaa, mikä sisimpäämme on kasaantunut.
Jos haluat tietää, kuinka stressaantunut olet, seuraa omia reaktioitasi, kun ajat autoa. Jos ylität jatkuvasti nopeusrajoituksia, se paljastaa, että sielussasi ei vallitse lepotila. Tuo ylimääräinen kaasupolkimen paine toistuu pitkin päivää muissakin asioissa, ei ainoastaan ajaessa. Autolla ajo vain tuo kaiken sen sisäisen paineen näkyville, jonka kanssa olemme tottuneet elämään.
Paavali kirjoitti: Älkää olko mistään huolissanne (Fil.4:6). Mutta mehän näymme olevan huolissamme ihan kaikesta. Tuollaisesta stressiin liittyvästä huolissaan olemisesta on toden totta tullut niin normaali osa meidän elämäämme, että emme jostain syystä osaa pitää sitä syntinä ollenkaan. Me lääkitsemme sitä, mutta emme muuta tapojamme elää pelossa, mikä alun alkaen aiheutti ongelmamme. Mutta huolissaan oleminen on syntiä. Syvimmältään se on uppiniskaista kieltäytymistä luottamasta Jumalan hyvyyteen tai lepäämästä hänen voimansa varassa. Huolissaan oleminen on epäuskon sivutuote. Se on helvetistä lähtöisin oleva "terrori-isku", mikä hiljaa tappaa kymmeniätuhansia ihmisiä joka päivä.
Jumala on kanssamme
En takuulla tarkoita, että meidän pitäisi heittäytyä passiivisiksi. Mutta
haluan sanoa, että meidän pitäisi hylätä pelkomme ja kaikki sellainen
stressiä aiheuttava huolissaan oleminen, mikä johtuu epäluottamuksesta
Jumalaa kohtaan. Messiaan yksi nimistä on "Immanuel", mikä tarkoittaa
"Jumala on kanssamme". Jeesus lupasi olla meidän kanssamme kaikki päivät
maailman loppuun asti (Matt.28:20). Jossain vaiheessa meidän tulisi
hyväksyä tämä Kristuksen lupauksen ihmeellisyys ja voimallisuus. Hän on
kanssamme aina! Epäluuloisuus tätä lupausta kohtaan merkitsee Kristuksen
taivaallisen luonteenlaadun torjumista. Eikä se ole mikään pikkujuttu.
Edelleen Jeesus sanoo: Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt. Matt.11:28-30.
Rakas ystävä, menkäämme hänen tykönsä. Heittäkäämme kaikki taakkamme hänen kannettavakseen, sillä hän toden totta huolehtii meistä. Murretaan tämä stressiriippuvuus. Meidän ei tarvitse olla sisäisesti solmussa. Jumalan sana lupaa, että rauhan Jumala on pian murskaava Saatanan jalkojemme alle (Room.16:20).
Huolien kantaminen on syntiä. Murretaan tämä synnin side ja vaelletaan kuten Jumalan poikien ja tyttärien kuuluu, sillä meidän ei ole määrä olla mistään huolissamme.
Herra, anna minulle anteeksi tämä murehtiminen. Haluan luopua pelkäämisestä. Julistan, että sieluni on sinun omaisuuttasi, että sinä olet luvannut pitää minusta huolen. Uskon sinun sanaasi. Tulen sinun luoksesi ja uskon sinun haltuusi koko olemukseni ja annan itseni sinun rakastavaan huolenpitoosi. Jeesuksen nimessä, aamen.
Francis Frangipane
Copyright © 2009 Francis Frangipane
Julkaistu luvalla. Francis Frangipane toimii pastorina Yhdysvalloissa, Cedar Rapidsissa, Iowassa. Hänen nettisivujensa osoite on www.frangipane.org
Opetusarkisto
