Opetusarkisto
Etsivä löytää
Francis Frangipane: Everyone Who Seeks Finds
Ei ole vaikea tunnistaa henkilöä, joka on viipynyt pitkään uutisten äärellä: hänen keskustelunaiheensa kumpuavat nykyhetkessä meneillään olevista ajankohtaisaiheista. Eikä ole kauhean vaikeaa tunnistaa henkilöä, joka on tulossa jostain urheilutapahtumasta, ja nähdä pelin lopputuloskin naaman ilmeestä. Samalla tavalla on muiden mahdollista huomata, jos joku on viettänyt pitkiä aikoja Jumalan kasvoja etsien. Heistä huokuu järkähtämätöntä tyyneyttä ja kasvoilta kuvastuu säteilevää valoa - kuin taivaallisen aamukasteen kimallusta.
Rakkaat ystävät, Jumalan kasvojen etsiminen ja löytäminen on ensiarvoisen tärkeää.
Kestävää jälkeä
On meille häpeäksi, että aikamme seurakunnalliset kokoontumiset eivät
keskity enempää Jumalan kasvojen etsimiseen. Niin, kyllä me kunnioitamme
Jumalaa ja kiitämme häntä siitä, mitä hän on tehnyt. Kuuntelemme saarnan ja
ehkä vietämme jonkin aikaa toisten uskovien seurassa. Vain harvoin koemme
sellaisen poikkeuksen kokouksen kulussa, että kasvoiltamme alkaisi hohtaa
taivaallisen tulen hehku. Sen sijasta vain otamme vastaan tietoa Jumalasta
emmekä hakeudu hänen läheisyytensä. Useimmat meistä ovat vielä suurelta osin
jättäytyneet kauas Jumalan läsnäolon kokemisesta.
Vaikka me tarvitsemme seurakunnassa erilaista ohjelmaa, yhteyttä toisten kanssa ja aikoja, jolloin saamme hengelliseen työhön koulutusta, emme saa olettaa, että opilliseen kasvatukseen osallistuminen on samaa kuin Jumalan kasvojen etsiminen. Ja vaikka tulen usein siunatuksi, kun kuuntelen nykyajan hengellistä musiikkia, ei mikään kristillinen viihde voi korvata omia kahdenkeskisiä hetkiäni Jumalan kohtaamisessa.
Sen tähden voimme kysyä itseltämme: onko hengellistä elämäämme varten olemassa jokin paikka, jonne vetäydymme, ja aikaa, jonka erotamme Herran kasvojen etsimiseen? Tai mitä jos Herran Henki haluaisi ilmestyä meidän yhteisissä palvontahetkissämme? Pitääkö Herran odottaa, kunnes saamme omat ohjelmanumeromme suoritetuiksi? Minä kunnioitan järjestystä ja tunnistan sen tarpeen: tarvitsemme säännöllisen ajan erilaisille ilmoituksille ja niille muille päämäärille, joita varten vietämme sunnuntai aamupäivää yhdessä, mutta olemmeko tehneet tilaa Jumalalle itselleen?
Hän ei tiennyt, että hänen
kasvonsa säteilivät
Kun me alamme keskittyä Jumalan läheisyyden etsimiseen, voi tuntua siltä,
että yrityksemme tuottavat varsin vähän tuloksia. Mutta voit olla varma:
jopa ajatuskin siitä, että ryhtyisimme etsimään Herraa, on jo askel kohti
muuttumista. Emme yleensä kuitenkaan huomaa itse ensimmäisiä merkkejä
hengellisestä uudistumisestamme, sillä päästessämme yhä enemmän Jumalan
tuntemiseen me samalla sitä selvemmin kadotamme tietoisuuden itsestämme.
Vaikka emme itse huomaa muutosta, toiset huomaavat sen sitä varmemmin.
Ajatellaanpa, mitä Moosekselle tapahtui. Herran palvelija oli noussut Siinain vuorelle ja viipyi siellä elävän Jumalan puhuttelussa. Mooseksen silmät saivat nähdä Jumalan aurinkoa kirkkaamman valon ja hänen korvansa saivat kuulla Herran äänen puhuvan. Mutta kun Mooses palasi kansan luo, raamattu kertoo: hänen kasvonsa säteilivät, koska hän oli puhunut Herran kanssa. Itse hän ei sitä tiennyt (2.Moos.34:29). Kun israelilaiset saivat nähdä Jumalan kirkkauden hohtavan Mooseksen kasvoilta, he pelkäsivät mennä häntä vastaan (jae 30). He tajusivat, että Mooses tuli Jumalan läheisyydestä.
Seurakunta tarvitsee enemmän ihmisiä, jotka ovat pyrkineet lähemmäs Kaikkivaltiasta, ihmisiä jotka ovat olleet Jumalan läsnäolon pyhässä tulessa. Sen sijasta me usein väsytämme itsemme kinastelemalla joistakin epäolennaisista opillisista asioista tai kokoustemme musiikkityyleistä.
Kaipa siitäkin on jotain hyötyä, kun viilaamme jatkuvasti opillisten käsitystemme vivahteita, mutta emmekö tosissamme janoa enemmän Jumalan todellisuuden kokemista?
Meidän tavoitteemme tulisi olla se, että päivä päivältä pääsemme lähemmäs Herraa. Hän on kehottanut meitä, että lähestyisimme rohkeasti armon valtaistuinta. Saadaksemme avun meidän tulee siis mennä hänen valtaistuimensa luo. Muistakaamme myös, että uskalluksemme tulee Kristukselta itseltään. Hän lupasi:
Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Matt.7:8.
Etsimme koko elämän kattavaa kutsumusta, mutta se voi alkaa jaksosta, jolloin pyrimme lähemmäs Herraa. Huolimatta luonnollisista ja hengellisistä esteistä, me voimme olla kestäviä, sillä Herra vakuuttaa meille: paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät. Matt.7:11.
Jos emme hellitä, kun etsimme ja kolkutamme, voimme löytää erilaisia Jumalan läheisyyden kokemuksia. Juuri nytkin hän lähestyy meitä. Herra lupaa: jokainen etsijä löytää (Matt.7:8).
Mestari, koko olemassaoloni sydämen asia on päästä sinun tuntemiseesi. Tule lähelleni, siunattu Vapahtaja, toteuta toiveesi minun suhteeni ja täytä minun toiveeni suhteessa sinuun.
Francis Frangipane
Copyright © 2009 Francis Frangipane
Julkaistu luvalla. Francis Frangipane toimii pastorina Yhdysvalloissa, Cedar Rapidsissa, Iowassa. Hänen nettisivujensa osoite on www.frangipane.org
Opetusarkisto
