Opetusarkisto
Kaksinkertainen kirjanpito
Francis Frangipane: Two Sets of Books
Se ei ollut uni. Se oli vain ajatus keskellä yötä, mutta se pälkähti päähäni niin kirkkaana, että heräsin siihen. Tuo ajatus kuului näin: "Hänellä on kaksi pääkirjaa: toinen pitää sisällään tarkan tiedon ja toinen puhuu anteeksiantamuksesta".
Tuskin ehdin miettiä, kuka kumma pitää hallussaan kahta tällaista salaperäistä tilikirjaa, kun mieleeni nousi vertaus viisaasta, mutta tuhlaavaisesta taloudenhoitajasta. Tämä kertomushan löytyy Luukkaan evankeliumin luvusta 16 ja se kertoo eräästä huoneenhaltijasta, joka oli saamassa potkut työantajansa rahojen törsäämisestä.
'Mitä minä nyt teen?" taloudenhoitaja mietti. "Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta" (jae 3).
Turvatakseen tulevaisuutensa hän otti ovelasti yhteyttä velkojiin. Sille, joka oli velkaa 100 astiaa öljyä, hän sanoi: "Kirjoita 50". Toisen velallisen osalta hän supisti 100 tynnyrin vehnävelan 80:een. Hän juonensa oli niin älykäs, että jopa hänen isäntänsä kehui häntä, koska hän osasi menetellä niin ovelasti, viisaasti ja harkiten (jae 8). [Suomalainen käännös tulkitsee isännän sijasta Herran kehuneen häntä.]
Tämä vertaus saa lisää syvyyttä, kun ymmärrämme, että sen aikaisessa Palestiinassa taloudenhoitajan palkka muodostui osuudesta, joka lisättiin kokonaisvelkaan. On todennäköistä, että taloudenhoitaja peruutti osan siitä velasta, mikä olisi kuulunut hänelle itselleen. Kun hän pyyhki yli velasta oman osuutensa, hän sai velallisista itselleen ystäviä ja sillä tavoin hän turvasi omankin tulevaisuutensa.
Jumala kutsuu meitä
tilivelvollisuuteen
Amerikkalainen kristillisyys on monessa suhteessa samanlaista kuin väärän ja
tuhlailevan taloudenhoitajan toimet. Isäntämme on antanut meille valtavasti
omaisuutta. Sen turvin hän mahdollisti, että seurakunta olisi voinut pitää
paremmin huolta köyhistä ja me olisimme voineet satakertaistaa panoksemme
lähetystyöhön. Sen sijasta olemme tuhlanneet suuren osan siitä, mitä Herra
on meille uskonut, omiin henkilökohtaisiin pyrkimyksiimme ja omaisuuden
haalimiseen.
Herra on antanut meille myös toinen toisemme. Mutta sen sijasta, että olisimme käyttäneet erilaisuuttamme yhteisen hyvän puolesta, me olemme langenneet kateuteen ja kunnianhimoon. Jaakob kertoo meille, että siellä, missä on kateutta ja itsekästä kunnianhimoa, ne luovat "epäjärjestystä" ja avaavat oven "kaikenlaiselle pahalle" (Jaak.3:16).
Jos me rehellisesti tarkastelemme tämän päivän seurakuntaa, niin olemme syylisiä isäntämme omaisuuden tuhlaamiseen - ajatellaan asiaa sitten yksilötasolla, kaupunkikohtaisesti tai ympäristön kannalta. Sama, mikä todettiin Jerusalemista, pätee meihinkin: ...vainooja ja vihollinen tulisi sisään Jerusalemin porteista. Tämä tapahtui profeettojen syntien tähden, pappien rikkomusten tähden. Valit.4:12-13.
Jos emme olisi tuhlanneet voimavarojamme, olisimme voineet korjata monia yhteiskuntamme puutteita. Uskon, että Herra pitää seurakuntaa omalta osaltaan tilivelvollisena kansakuntamme rappioon, joka johtuu meidän välinpitämättömyydestämme. Mutta vaikka olemme vaikeuksissa, Jumala ei ole hylännyt meitä. Hän haluaakin, että me alamme nähdä, millainen tie siunauksiin on yhä vielä olemassa, mutta kaikki riippuu siitä, osaammeko me viisaasti nähdä oman epäonnistumisemme. Vaikka olemme saaneet sotkun aikaan, Herra haluaa sanoa, että on yhä toivoa.
Oikeastaan tämä vertaus "viisaasta taloudenhoitajasta" kertoo, että Herra osasi odottaa meidän olevan tuhlaavaisia. Hän käyttää taloudenhoitajan toimia esimerkkinä, jonka avulla hän tarjoaa meille perustavaa laatua olevan ja kuitenkin yksinkertaisen toimintamallin. Hän tekee vertauksesta yhteenvedon ja tarjoaa meille parannuskeinoa:
Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole. Luuk.16:9.
Ehkä olemme etsineet oman paikkakuntamme hyväksi sellaisia parannuskeinoja, jotka ovat liian monimutkaisia. Ehkä Herra haluaakin, että lääkkeet joilla maailman konflikteihin puututaan, löytyvät siitä, että parannetaan ristiriitoja, jotka esiintyvät seurakunnan sisällä. Kun annamme toisten velat anteeksi, ehkä me juuri silloin luomme niitä "iäisiä asuntoja", jotka kestävät vielä, kun kaikki muu kaatuu.
Meidän tulevaisuutemme riippuu siitä, millaiseen ystävyyteen olemme pystyneet toisten uskovien kanssa. Tämä paranemiseen tähtäävä aloite on jo lähtenyt liikkeelle taivaasta ja se on alkanut laskeutua tänne niihin historiallisiin haavoihin, joita Amerikan kansoilla on. Eikä Herra ainoastaan odota, että pyyhimme yli niitä velkoja, joita toisilla on meille, vaan hän haluaa, että me tulemme ystäviksi keskenämme ja hän haluaa painottaa myös, että meidän tulevaisuutemme riippuu siitä, miten hyvin pidämme toinen toisistamme huolta.
Herran ilmoituksen mukaan on tulossa päivä, jolloin "väärä mammona" loppuu. Kun niin tapahtuu, kaupungissa toisensa jälkeen, siellä missä seurakunta on todella ollut yhtä Kristuksen kanssa - missä velat on annettu anteeksi ja missä seurakuntayhteisöt elävät ystävyydessä - iäisen elämän asunnot ilmestyvät näkyviin.
Kaksi kirjanpitoa
Kun aloitamme vuoden 2010, meidän on hyvä oppia ymmärtämään kaksinkertaisen
kirjanpidon periaate. Toinen on Jumalaa varten. Herran kanssa meidän tulee
olla tarkkoja ja kaikesta tilivelvollisia. Mutta mitä tulee toisiin
ihmisiin: antakaamme velat anteeksi. Mikä on tulos tästä? Näemme
parantumista, ystävyyttä ja muutosta parempaan valkoihoisten ja värillisten
kesken. Seurakunta on elossa sen verran kuin se pystyy antamaan
("alkutekstissä "What
the church lives is what the church gives") ja meistä paraneminen voi levitä
nopeasti ympäröivään yhteiskuntaan. Kuvittele, että evankelikaalit ja
helluntailaiset antavat toisilleen anteeksi ja pitävät yhtä, kuten Jeesus
kuvaa Johanneksen evankeliumin luvussa 17, ja 2.Aikakirjan 7:14 tulee todeksi
ja saamme nähdä, kuinka Jumala "tekee maan terveeksi".
Kuinka pääsemme tähän? Meidän tulee ystävystyä uskovien kanssa, jotka kuuluvat eri seurakuntiin ja toisiin suuntiin. Jos meillä on "vanhurskasta varallisuutta", käyttäkäämme edes pieni osa siitä siunataksemme toisia seurakuntia. Annetaan uhri pastorille tai seurakunnalle, joka toimii lähinaapurissa. Pastorit voivat hieroa ystävyyttä niiden pastoreiden kanssa, joiden tietävät olevan loukkaantuneita. Esirukoilijat, yhdistäkäämme voimamme yhteiseen rukoukseen, ehkä viikoittain tai ainakin kuukausittain ja rukoillaan yhdessä paikkakuntamme puolesta.
Raamattu kutsuu näitä "iäisiä asuntoja" myös "Jumalan asumukseksi" (Ef.2:21-22). Sillä tavalla Kristus-keskeinen yhteys uskovien välillä tuo taivaan maan päälle (ks.Ps.133). Ymmärräthän, että ennen kuin ylösotto tapahtuu, Jumalan arkki pelastukseen on meissä, meidän yhteydessämme - hyvät ystävät, siinä yhteydessä, mikä meillä on Kristuksen elämään ja rakkauteen. Totta on, että Jumala kehottaa meitä pitämään yllä kaksinkertaista kirjanpitoa: yksi tarkkaa totuutta varten ja toinen anteeksiantamusta varten.
Francis Frangipane
Copyright © 2010 Francis Frangipane
Julkaistu luvalla. Francis Frangipane toimii pastorina Yhdysvalloissa, Cedar Rapidsissa, Iowassa. Hänen nettisivujensa osoite on www.frangipane.org
Opetusarkisto
