Opetusarkisto
Lakatkaa huolehtimasta ja tietäkää, että minä olen Jumala
Francis Frangipane: Cease Striving and Know That I Am God
Ihmisen kaikkien monimutkaisten henkisten ominaisuuksien joukossa tuntuu eräs ominaisuus palvelevan jokaista muuta: kutsun sitä "ihmisen sielun huokoisuudeksi". Tämä tarkoittaa sitä, että piilevien lahjojen ja kykyjen lisäksi ihmissielu saa muotonsa myös ulkoisten virikkeiden vaikutuksesta: opimme käyttäytymisen ja kielen, tavat ja moraalin, myös pahat teot paljolti siten, että imemme sisäämme sitä maailmaa, joka meitä ympäröi. Elämän ydinsisältö näyttää muotoutuvan subjektiivisena kokemusmaailmana aivan kuin ulkoisen todellisuuden sisäisenä virtaamisena meissä.
Näin ollen meidän sisin olemuksemme syntyy - ei ainoastaan synnynnäisten tekijöiden mukaan - vaan myös ajan ja olosuhteiden muovaamana. Koska elämme keskellä ennennäkemätöntä profeetallista aikaa, ihmiset jotka ovat syntyneet viimeisten vuosikymmenien aikana ovat alttiina erilaisille vaikutteille - ei vain kaikille yleisesti elämään liittyville iloille ja suruille, vaan myös niille sanoin kuvaamattomille katastrofeille, joita tapahtuu ympäri maailmaa. Koska media välittää meille kaiken elävästi silmiemme eteen, me saamme osallistua sijaiskärsijöinä itsekin monenlaiseen inhimilliseen tuskaan. Näemme silmiemme edessä niiden ihmisten kasvot, jotka ovat järkyttyneitä maanjäristysten tai tsunamien, nälänhädän tai sodan takia. Koska meillä on tämä "henkinen huokoisuus", me imemme itseemme ja tietoisuuteemme näitä pelottavia tapahtumia, kun näemme näiden kauhujen käyvän toteen. Emme voi mitään sille, että ne vaikuttavat meihin.
Kuinka voimme pyyhkiä pois mielestämme maanjäristyksien tai tsunamin uhrien kasvot? Kuinka on mahdollista unohtaa se kauhistava näky, kun World Trade Centerin kaksoistornit paloivat ja ihmiset hyppäsivät ikkunoista kuolemaansa? Mitä meidän mielessämme tapahtuu, kun seuraamme uutislähetyksiä Irakista tai Israelista, missä ihmisiä räjäytetään kappaleiksi terrori-iskuissa?
Jos olet esirukoilija tai vaikkapa vain tavallinen ihminen, joka kokee normaalia inhimillistä myötätuntoa, on vaikea käsitellä pelkästään älyllisellä tasolla sitä murheen ja kauhun vyöryä, mitä nämä tuhoisat tapahtumat saavat aikaan. Elämän tuska, sekin joka ei ole omaamme, suodattuu jollakin tavalla sisimpäämme, ja se tapahtuu vielä voimakkaammin, jos kärsijä on joku tuttumme.
Jotta selviäisimme kaiken tämän
haavoittuvuutemme kanssa, olemme luoneet avuksi joitakin myönteisesti
vaikuttavia hoitavia tekijöitä: sairaaloita, avustusjärjestöjä,
kriisivalmiuksia ja hyväntekeväisyyskampanjoita, jotka kaikki ovat
verrattain uusia tapoja kohdata inhimillinen kärsimys. Meillä on pakottava
tarve, ei vain uhrien auttamiseen, vaan oman itsemme auttamiseen, että
sulatamme kaiken tämän aikamme ylivoimaisen tunnekuormituksen.
Tiedotusvälineet yllyttävät pelkäämään
On tärkeää muistaa, että uutispalveluiden päätehtävä ei ole välittää
ajankohtaisia tapahtumia, vaan ansaita rahaa. Sen vuoksi vähäpätöisiäkin
juttuja suurennellaan, jotta saataisiin katsojia. Itse olen kurkkuani myöten
täynnä näitä julkisuudessa puituja skandaaleja ja johtajien moraalisia
lankeemuksia - ovat he sitten poliittisia tai uskonnollisia johtajia. Jos en
ole varuillani, näiden asioiden tulva voi väsyttää sydämeni, kovettaa
mieleni ja tehdä minusta kyynisen.
Näiden asioiden lisäksi meitä muistutetaan päivittäin, kuinka kovia aikoja eletään taloudellisesti, kuinka erilaiset sairaudet uhkaavat meitä, kuinka rikollisuus ja kaikenlainen laittomuus on kasvanut yhteiskunnassamme. Meidän mielemme maailmassa velloo kaikki tämä uutistulva. Kuinka kukaan ihmisparka voi kestää kaiken tämän pelottavan, mitä maailmassa on meneillään?
Korottakaamme Herraa
Juuri tässä painostavassa laaksossa, missä erilaiset konfliktit ja pelot
kohtaavat pyhätkin, monet menettävät toivonsa ja keskeyttävät kilpailun.
Mutta juuri näissä paineissa todellinen Jumalan etsijä pääsee lähemmäksi
Jumalaa.
Psalminkirjoittaja huudahtaa: kiittäkää minun kanssani Herraa (Ps.34:3). Mitä lähemmäksi pääsemme häntä, sitä enemmän saamme täyttyä hänen voimallaan. Ympäröivä maailma ei ehkä parane yhtään, mutta Pyhän Hengen kautta me itse saamme lisää voimaa.
Hänen suuretessaan aikamme demoniset voimat kutistuvat samassa suhteessa. Rakkaat ystävät, näissä olosuhteissa korottakaamme Herraa! Mehän olemme saaneet lukea lopputuloksen: Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava.... ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: "Jeesus Kristus on Herra." (Fil.2:10-11).
Kun vihollisemme lisääntyvät ja paineet kasaantuvat, vetäytykäämme - niin vetäytykäämme Jumalan vuorilinnaan. Oletko ahdistunut? Peloissasi? Muista: Hän, joka hallitsee taivaassa, nauraa (Ps.2:4). Syyttääkö vihollinen sinua? Herra sanoo: Jos käännytte ja pysytte levollisina, te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne (Jes.30:15). Kun vihollinen haluaa sulkea sinut synnin, häpeän ja mielipahan vankilaan, sinun ei tarvitse puolustautua. Sinulla on oikeus olla vaiti. Jumala itse on luvannut puolustaa sinua ja hän tekee sen Ainoan Poikansa kautta, hänen kauttaan joka kuoli syntiemme tähden ristillä.
Älä suurentele ongelmiasi. Anna Jumalan yksin olla suuri kautta maan. Älä anna epäuskoisten sanojesi tehdä tyhjäksi sielusi sisäistä elämää, sillä mitä enemmän puhut, sitä varmemmin kadotat sielusi rauhan. Ole hidas puhumaan. Ennen kuin opit puhumaan Jumalan puolesta, sinun tulee oppia mitä EI pidä puhua. Tässä taistelussa ei ole kysymys siitä, miten selätät ympärilläsi ilmeneviä ongelmia, siinä on kysymys Herran kuuntelemisesta, herkkyydestä kuulla, mitä hän aikoo, ja siinä on kysymys hänen seuraamisestaan voiton tiellä.
Muista, rakas ystävä, Paavalin sanat: Älkää olko mistään huolissanne. Siinä taistelussa, jota käymme, ei ole kysymys toiminnasta, vaan suunnasta: on voitava nousta korkeammalle, jotta voi onnistua maanpinnan tasolla. Etsi sielullesi turvapaikka Jumalasta ja niin varmistat voiton elämässä. Jumalan läsnäolon ilmapiirissä ihmisen luonnon "huokoisuus" on suuri etu. Voimme päästä pakoon jokapäiväisen elämän paineita. Jumalan elämää ylläpitävä olemus voi jopa alkaa säteillä meistä ympäristöön.
Psalmi 46
Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin. Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä. (sela)
Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia, Korkeimman pyhiä asuinsijoja. Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky. Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee. Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat, maa järkkyy hänen äänestään. Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme. (sela)
Tulkaa ja katsokaa Herran tekoja, hänen voimansa herättää pelkoa kaikkialla. Koko maailmasta hän hävittää sodat, hän särkee jousen ja taittaa keihään, hän tuhoaa kilvet tulessa.
"Lakatkaa te huolehtimasta! Tietäkää, että minä olen Jumala, kaikkia kansoja mahtavampi, korkein koko maailmassa." Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme. (sela)
Francis Frangipane
Copyright © 2010 Francis Frangipane
Julkaistu luvalla. Francis Frangipane toimii pastorina Yhdysvalloissa, Cedar Rapidsissa, Iowassa. Hänen nettisivujensa osoite on www.frangipane.org
Opetusarkisto
