Opetusarkisto
Luotettavuus
Francis Frangipane: The Credibility Factor
Saatan kunnioittaa ja puolustaakin eri kirkkokuntien juuria ja syntyjä syviä. Useimmat syntyivät, kun jumaliset miehet ja naiset nousivat syntiä ja luopumusta vastaan omana aikanaan. Heidän urhoollinen vastarintansa kykeni säilyttämään (tai jossain tapauksissa palauttamaan voimaan) Jumalan totuuden muuten pimeässä maailmassa. Kiitän siis sydämestäni Jumalaa eri kirkkokuntien antamasta perinnöstä.
Kuitenkaan ei tänä päivänä ole oikeutusta evankelisten kirkkokuntien pysyä erillään toisistaan. Voimme aivan hyvin pysyä ainutlaatuisina seurakuntina, joilla on ainutlaatuinen kutsunsa ja ainutlaatuinen hengellinen perintö kullakin, mutta me voimme silti olla yhteydessä hengellisesti ja jopa toiminnallisesti muiden seurakuntien kanssa, joita paikkakunnallamme on.
Tietäen hyvin, että Kristus on kutsunut omiaan toistensa yhteyteen, monet johtajat ovat tutkineet näinä päivinä seurakunnan jakautuneisuuden oikeutusta. Tämän päivän uskon sankarit eivät eristäydy toisista seurakunnista, he mieluummin työskentelevät yhdessä toisten kanssa paikatakseen muurin halkeamia ja pyrkien siihen, että heidän paikkakuntansa kaikki uskovat rakentuvat yksin Kristus-kallion perustukselle.
Mutta meidän kirkkokuntaiset perinteemme ovat osanneet pukeutua oikeaoppisuuden valepukuun ja niinpä ne vaikuttavat kovin raamatullisilta, vaikka eivät sitä ole. Erilaiset vaiheet kirkon historiassa olivat tarkoitetut palauttamaan ennalleen totuus ja säilyttämään se kaikille - ei eristämään sitä harvoille.
Onko Kristus jaettu?
Jokainen tosi kristitty uskoo, että raamattu on Jumalan pyhä ja ikuinen
sana. Ja todellakin, maa ja taivas katoavat, mutta Jumalan sana pysyy
iankaikkisesti. Se mikä oli oikeata ja voimallista ensimmäisellä
vuosisadalla pitäisi olla yhtä voimallista tänään. On siis syytä kuunnella,
mitä Paavali sanoi Korintin uskoville:
Veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen kehotan teitä kaikkia pitämään keskenänne yhtä, välttämään hajaannusta ja elämään yksimielisinä. Olen näet saanut kuulla Khloen väeltä, että teillä, veljeni, on keskenänne riitoja. Tarkoitan sitä, että toiset teistä sanovat: "Minä olen Paavalin puolella", toiset taas: "Minä Apolloksen", "Minä Keefaksen*", "Minä Kristuksen". Onko Kristus jaettu? 1.Kor.1:10-13.
Kuinka outoa onkaan, että me näemme omahyväisesti Korintin seurakunnan jakautuneisuuden. Me kritisoimme rohkeasti heidän lihallisuuttaan. Mutta miksi olisi ollut väärin ensimmäisellä vuosisadalla sanoa, että "olen Paavalin puolella (tai Apolloksen)", ja luvallista nyt lopun aikoina sanoa "olen luterilainen" tai "olen metodisti", "baptisti" tai "helluntailainen"?
Haluan korostaa, että emmehän me pyri yhteyteen kirkkokuntien kanssa, jotka eivät usko Kristukseen tai Jumalan sanaan tai Pyhään Henkeen tai neitseestä syntymiseen tai Jeesuksen paluuseen. Haluan sanoa, että niiden uudestisyntyneiden uskovien keskuudessa, jotka vaeltavat elävässä uskossa Kristukseen, heidän keskellänsä jakautuneisuus on epäraamatullista ja väärin. Apostoli Paavali jatkoi myöhemmin:
Kun teillä kerran on keskinäistä kateutta ja riitaa, silloinhan vanha luontonne vallitsee teitä ja te elätte niin kuin ihmiset elävät. 1.Kor.3:3.
Kristuksen kirkon luotettavuus ei pohjaa siihen, että vaelletaan "ihmisten tavoin" - vain vaimosta syntyneinä olentoina, joilla ei ole hengellistä näkyä tai päämäärää. Olemme syntyneet yhdessä Hengestä ylhäältä. Meidän hengessämme on niin ollen itsensä Kristuksen hengellinen elämä.
Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? 1.Kor.3:16.
Me olemme Jumalan temppeli. Meidän seurakuntiemme pitäisi olla ladottuina vieri viereen kuin temppelin kivet ja rakentua yhdessä niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi (Ef.2.21).
Paavali jatkaa tästä ja esittää varoituksen, mikä jokaisen uskovan tulisi ottaa huomioon:
Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon hänet. Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te. 1.Kor.3:17.
Olemme yrittäneet käyttää tätä jaetta tuomitaksemme sellaisia tekoja kuin tupakointia tai seksuaalisia paheita ja toki henkilökohtaisella tasolla tällaisilla synneillä onkin seurauksensa. Mutta Paavali puhuu tässä kohdassa muustakin kuin vain hillittömyydestä tai moraalittomista huvituksista. Apostoli varoittaa tässä sallimasta jakolinjoja Jumalan temppelissä - seurakunnassa. Hän sanoo: Jos joku turmelee Jumalan temppelin (ollen kateellinen ja riidanhaluinen) Jumala saattaa turmioon hänet. Tekstiyhteys antaa ymmärtää, että tässä tarkoitetaan seurakunnan sisäistä hajaannusta.
Kun puhdas kristillinen usko murenee ja hajoaa erillisiksi ryhmittymiksi, joita uskonkiihkoilulla puolustetaan, sellainen sananmukaisesti tuhoaa "Jumalan temppelin" sopusoinnun, voiman ja siunauksen. Henkilö, joka tuo mukanaan sellaista lihallista hajaannusta seurakunnan keskelle tai kannattaa sitä, asettaa itsensä hyvin vaaralliseen asemaan suhteessa Jumalaan. Jumalan temppeli on pyhä. Meidän keskinäinen yhteytemme on pyhä asia. Meidän rakkautemme toisiamme kohtaan on pyhä asia, sillä taivaallinen Isä itse asuu siellä, missä on huolehtiva asenne ja rakkaudellinen suhtautuminen toisia kohtaan. Me olemme täällä maan päällä yhteisö, missä Jumala asuu.
Varoitus on ylen ankara: Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon hänet.
Niin, joskus koemme aikoja, jolloin seurakuntien johtajat lankeavat ja hämminki valtaa seurakuntaelämän. Tehkäämme tilaa epäonnistumisille ja ylimenokausille. Mutta emme saa kadottaa näkyvistä sitä tosiasiaa, että elävä Jumala on järjestyksen Jumala. Hän ei asu raunioissa! Koska hän on rakkauden Jumala, hän tekee työtä kanssamme, kun korjaamme rakennusta, mutta hän ei pyhitä meidän lankeemuksiamme antamalla voimansa toimia keskellämme. Hän ei lainaa omaa luotettavuuttaan meidän epäjärjestyksemme keskelle.
Kuinka yhteyden puute
vaikuttaa sinuun?
Kun Nehemia, joka eli juutalaisten pakkosiirtolaisten keskuudessa, kuuli
missä tilassa Jerusalem ja sen temppeli olivat, hän sanoi:
Tämän kuultuani istuin monta päivää maassa itkien ja murehtien ja paastoten. Neh.1:4.
Temppelin surkea tila sysäsi hänet pitkään rukoustaisteluun Jumalan edessä. Nykyajan juutalaiset myös kyynelehtivät, kun he käyvät itkumuurilla valittamassa temppelin raunioitunutta tilaa. Paavali suri, kun hän näki temppelin raunioituneen tilan Korintissa. Hän sanoi:
Pelkään tapaavani riitaisuutta, suvaitsemattomuutta, kiukkua, juonittelua, panettelua, juoruilua, pöyhkeyttä ja kurittomuutta. Kunpa Jumalani ei nöyryyttäisi minua teidän takianne, kun taas tulen luoksenne! Kunpa minun ei tarvitsisi surra monien sellaisten vuoksi, jotka ovat tehneet syntiä... 2.Kor.12:20-21.
Jeesus itse itki Jerusalemin temppelin hajoamistilaa ja valitti:
Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Matt.23:37.
Tämä murehtiminen siis johtui hänen Isänsä huoneen hajaannuksesta ja sellainen murhe tulisi olla meilläkin. Mutta useimmat meistä eivät ainoastaan jätä surematta tätä tilannetta, vaan eivät edes käsitä, että meidän hajaannuksemme, kateutemme ja riitelymme merkitsee lankeemusta. Kuinka kauas olemmekaan poikenneet ja kuinka vähän me tiedostamme siitä mitään!
Samalla kun ihmiskunnan pelastus oli jatkuvasti Jeesuksen toiminnan vaikuttimena, muistakaamme, että hänen palavin intohimonsa oli "kiivaus Isäni huoneen puolesta". Se kulutti häntä (Joh.2:17). Jumalan huoneen rakentaminen - seurakunnan, joka koostuu uudestisyntyneistä, rukoilevista ja rakastavista kyseisen paikkakunnan uskovista - on yhä Kristuksen korkein päämäärä. Maailma on hänen peltonsa, seurakunta hänen morsiamensa. Hänen rakkautensa seurakuntaansa kohtaan oli hänen viimeisten rukoustensa keskeinen aihe: että he yhtä olisivat. Se on hänen korkein intohimonsa vielä tänäänkin. Sillä niin kauan kuin emme ole yhtä hänen kanssaan ja yhtä toinen toisemme kanssa, meidän todistuksestamme puuttuu luotettavuus. Maailma ei voi uskoa, että Jumala lähetti Kristuksen, jos meidän elämäämme sävyttävät samat jakolinjat, jotka ovat uskosta osattomien riesana (ks. Joh.17:20-23).
Etuoikeus tulla Kristuksen
kaltaiseksi
Oli monia syitä, miksi Jerusalem antautui babylonialaisille Jeremian aikana,
mutta heidän tappiokseen toimi kaikkien aikansa uskonnollisten johtajien
hengellinen luopiotila. Jumala olisi kyllä voinut puolustaa nöyrtynyttä ja
rukoilevaa kaupunkia, mutta Jerusalemin hengelliset johtajat olivat
turmeltuneita. Kuuntele siis Jeremiaan pelottavaa sanomaa:
Eivät uskoneet maanpiirin kuninkaat, ei tullut kenenkään mieleen, että jonakin päivänä vainooja ja vihollinen tulisi sisään Jerusalemin porteista. Tämä tapahtui profeettojen syntien tähden, pappien rikkomusten tähden. He vuodattivat kaupungissa viattomien verta. Valit.4:12-13.
Ymmärrämmekö me tämän? Israelin viholliset pääsivät sisälle Jerusalemiin, koska sen hengelliset johtajat olivat parannukseen taipumattomia syntisiä. Oi, Jumala, auta meitä ymmärtämään ja hyväksymään, että meidän kaupunkiemme tulevaisuus lepää sen varassa, minkälaiset suhteet yhteisön johtajilla on sinun kanssasi ja toinen toisensa kanssa. Jeesus sanoi, että mikään perhe tai kaupunki, joka "on jakautunut ja taistelee itseään vastaan", ei voi kestää (Matt.12:25). Minkä tahansa yhteisön varjelus hengellisessä todellisuudessa perustuu siihen elämän laatuun, mikä sen yhteisön hengellisillä johtajilla on. Toisin sanoen elämää sykkivä, rukoileva ja yhtenäinen seurakunta johtaa yhteisöään Jumalan siunausten omistamiseen, kun taas jakautunut, syntinen johtajuus päästää vihollisen tunkeutumaan kaupungin porteista sisään.
Johtajuuteen vievä polku kapenee kapenemistaan, kunnes ainoa tie eteenpäin on tulla kaikessa Kristuksen kaltaiseksi. Mutta Kristuksen kaltaisuus seurakunnan johdossa voi muuttaa maailmaa sen ympäristössä! Ymmärräthän, että jos kaupungissamme on häiriöitä, se johtuu siitä, että seurakunnassa on jotain vialla. Jaakob kertoo meille, että siellä missä on kateutta ja riitaa, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno (Jaak.3:16 KR38).
Meidän itsekeskeiset pyrkimyksemme ovat hajottaneet meidän keskittymistämme, ettemme näe Jumalan tahtoa ja päämäärää paikkakuntamme kohdalla. Olemme tulleet kateiksi toisiamme kohtaan. Vastaavasti kaikki "epäjärjestys", laittomuus ja "kaikkinainen paha meno", joita ilmenee paikkakunnallamme, ovat ainakin osittain juurtuneita siihen kasvualustaan, minkä tarjoaa harhaanjohdettu ja suuntansa kadottanut seurakunta.
Kaiken tämän takia seurakunta on kadottanut osan luotettavuudestaan. Kuinka voisimme odottaa, että maailma kuuntelisi rakkauden sanomaa meidän suustamme, jos me emme Kristuksen ruumiina kykene rakastamaan edes toinen toisiamme? Eihän meillä ole enää oikeutta tuomita maailmaa sen ylpeydestä ja ylimielisyydestä, jos me Kristuksen ruumiina olemme edelleen nöyrtymättömiä ja kieltäydymme tekemästä yhteistyötä toisten samalla paikkakunnalla toimivien seurakuntien kanssa.
Rakkaat ystävät, menneiden vuosien aikana maailma on saanut nähdä monia uskomattomia herätyksiä. Mutta "uskomattoman" aika alkaa olla ohi. Nyt on tullut aika olla uskovia - ja olla luotettavia.
Francis Frangipane
Copyright 2008 Arrow Publications.
Julkaistu luvalla. Francis Frangipane toimii pastorina Yhdysvalloissa, Cedar Rapidsissa, Iowassa. Hänen nettisivujensa osoite on www.frangipane.org
Opetusarkisto
