|
Opetusarkisto |
||
Maa jalkojemme alla, osa1 |
||
Francis Frangipane: The Land Beneath Our Feet |
||
|
Koska toimin puhujana kaupunkikampanjoissa ja muissa aluekohtaisissa rukouskonferensseissa, minua usein pyydetään paljastamaan konferenssin vaikutusalueella hallitseva henkivalta, joka vastustaa Kristuksen ruumista. Kaupungin hengelliset johtajat ja esirukoukselle omistautuneet ihmiset jopa kysyvät, osaanko "nimetä" sen henkivaltojen ruhtinaan, joka heidän alueellaan vastustaa seurakuntaa. "Haluatteko tosiaan tietää, mikä on kaikkein voimallisin henki, joka vastustaa useimpia kristittyjä täällä?", minä kysyn. Innokkain ilmein ihmiset nyökkäävät. Sen nimi on "Jahve". Kysyjien joukko, joka yhtäkkiä näyttää puulta täynnä pöllöjä, on aivan ymmällään. He ovat varmoja, että ymmärsin heidän kysymyksensä väärin. No, minä selitän. Muistutan heitä siitä, että raamatun mukaan Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon (Jaak.4:6). Jos me olemme niin jakautuneita, että erottaudumme muista seurakunnista, jos me vaistomaisesti halveksimme muita uskovia tai jos meissä on yhtäänkään asenteellista itsekorostusta, silloin me vaellamme ylpeydessä. Jos olemme sen kaltaisia, henki joka vastustaa meidän ponnisteluitamme, ei ole demonista alkuperää - se on Jumalan henki. Jumala ei hyväksy ylpeyttämme vain koska me laulamme kolme hengellistä laulua sunnuntaina ja pidämme itseämme "pelastettuina". Jumala vastusti Luciferin ylpeyttä, kun tämä oli vielä taivaassa, ja hän vastustaa meidän ylpeyttämme täällä maan päällä. Kaikkein surullisinta tässä on se, että uskonnollinen ylpeys on niin sotkettu mukaan meidän kristilliseen elämäntapaamme, että emme edes käsitä, että siinä on mitään väärää. Mutta se on epäilemättä kaikkein vastenmielisin vitsaus Jumalan ihmisten keskellä. Herra ei halua lisätä kadotettuja sieluja seurakunnan yhteyteen, missä heidän täytyy ottaa vastaan ylpeyden myrkky samasta pöydästä kuin pelastuskin. Yksi on, joka kysyy ja
tuomitsee Vanha Testamentti on täpötäynnä esimerkkejä, jotka dokumentoivat meille, miten Kaikkivaltias vastustaa ihmisen ylpeyttä. Kerta toisensa jälkeen kävi niin, että kansan menestymistä ei pilannut suinkaan vihollinen, vaan Jumala. Sukupolvesta toiseen Jumala salli Israelin vihollisten nöyryyttää kansaansa ja ajaa heitä epätoivoiseen tilanteeseen, nöyryytyksiin ja lopulta parannukseen. Sitten kun he olivat murtuneita ja vilpittömiä, Jumalan oli mahdollista käsitellä syntikysymystä ja johdattaa heitä kaiken jälkeen kansalliseen herätyksen aikaan. Kuuntelepa, miten Jumala vetosi Israeliin: Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua, kunpa Israel kulkisi minun teitäni! Minä nujertaisin heti sen viholliset, kohottaisin käteni sen ahdistajia vastaan." Ps.81:14-15. Meidän kohdallamme on sama tilanne. Mekin tarvitsemme sitä, että Jumalan voima vapautuu meidän vihamiehiämme vastaan. Sillä kauheat pimeyden vallat ovat toden totta hyökänneet maatamme vastaan ja vihollinen vaanii kaduillamme, kenet saisi niellä. Meidän toivomme ei ole vain siinä, että nousemme vastarintaan vihollista vastaan, vaan että sallimme Jumalan vastustaa meitä. Meidän voittomme vihollisen voimista on suoraan riippuvainen siitä, miten täydellisesti olemme alamaisia Jumalalle. Jos olemme oikeasti häneltä jotakin oppineet, mekin olemme sydämeltämme "lempeitä ja nöyriä" (Matt.11:29). Ja Jumala, joka antaa armonsa nöyrille, tulee ja pelastaa meidät kansamme vihollisilta. Francis Frangipane Copyright © 2009 Francis Frangipane Julkaistu luvalla. Francis Frangipane toimii pastorina Yhdysvalloissa, Cedar Rapidsissa, Iowassa. Hänen nettisivujensa osoite on www.frangipane.org |
||
|
Opetusarkisto |
||
|
|
||
|
||