Opetusarkisto
Malja, osa2
Francis Frangipane: The Cup, Part Two: Christ Living in Us
Ei ole ihan sama asia omistaa sekä aito näky että jumaliset vaikuttimet. Henkilöllä voi olla suoraan Jumalalta saatu näky ja silti hän voi kunnianhimoisesti suositella itseään pyrkiessään näkynsä toteuttamiseen. Jeesus saarnasi, että Jumalan valtakunta oli lähellä. Tämä oli hänen näkynsä. Silti hän opetti: Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Matt.16:24.
Jos seuraamme Jeesusta, on siis syytä huomata, että meillä on itse kullakin oma ristimme. Jumala on suunnitellut jokaiselle oman ristinsä, jonka kautta hänen lihallinen kunnianhimonsa voidaan nujertaa, jotta päästään näyn toteutumiseen.
Mieti Joosefia: Jumala antoi hänelle unen hänen tulevaisuudestaan, mutta sen sijaan, että olisi hiljaa mielessään pohtinut sen merkitystä, hän korotti itsensä kymmenen vanhemman veljensä yläpuolelle. Hän vakuutti heille, että kerran vielä he tulisivat kumartamaan häntä alistuvaisesti kuin viljalyhteet. Hänen lihallinen kypsymättömyytensä innoitti hänen veljissään yhtä lihallisen, jopa demonisen juonen, jolla he pyrkivät tappamaan hänet. Joosefin näky oli kyllä Jumalasta, mutta hänen vaikuttimiensa takana ei ollut oikeaa luonnetta ja hänen toimintansa melkein maksoi hänen henkensä (ks.1.Moos.37).
Mutta Jumala oli Joosefin kanssa jopa silloin, kun häneltä puuttui hengellistä ymmärrystä. Ja meidänkin tulee iloita siitä, että Jumala ei meitä hylkää, vaikka olisimme kypsymättömiä tai kunnianhimoisia. Meidän tulisi kuitenkin ymmärtää: tosi näky tappaa sinut ennen kuin se toteutuu. Joosefin piti oppia luottamaan Jumalaan kaikissa olosuhteissa kohdatessaan mitä tahansa vastuksia. Hänen piti tulla kärsivälliseksi ja palvella muita, kunnes tulisi aika hänen näkynsä puhjeta täyteen kukkaan.
...kunnes hänen sanansa kävivät toteen. Silloin Herra osoitti hänet viattomaksi. Ps.105:19.
Mietipä: eikö Kaikkivaltias Jumala olisi voinut viedä Joosefin Egyptiin jotakin turvallisempaa reittiä? Ehkä Joosef olisi voinut kypsyä perheensä keskellä ilman että häntä olisi tarvinnut myydä orjaksi? Koska hänellä oli lahja nähdä unia ja tulkita niitä, Pyhä Henki olisi voinut yksinkertaisesti antaa hänelle unen ja käskeä häntä muuttamaan Egyptiin (aivan kuten tapahtui eräälle toiselle Joosefille muutamia vuosisatoja myöhemmin). Kun Joosef olisi sitten ollut turvallisesti Egyptissä, hänen maineensa unien tulkitsijana oli kantautunut faaraon korviin juuri oikealla hetkellä, vaikkapa juuri seuraavana päivä, kun hallitsija oli nähnyt pahaenteiset unensa. "Unien selittäjä" Joosef olisi niin ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Sen sijasta Jumala johdatti Joosefin Egyptiin 13 vuotta ennen määräaikaa. Nuoren miehen oli käytävä läpi ja kestettävä toistuvia koettelemuksia kuollakseen itselleen. Hän koki petoksia ja hylkäämisiä, häntä orjuutettiin, vieteltiin seksuaalisesti, häntä parjattiin ja hänet teljettiin vankilaan. Miten toivoton hänen tilanteensa olikaan! Mutta silloinkin hän joutui kohtamaan sen haasteen, että hänet unohdettiin. Kaikesta huolimatta Joosef luotti Jumalaan ja kasvoi hengellisesti ja vahvistui viisaudessa ja pysyi sydämeltään ehyenä.
Jumala ei ollut ainoastaan vailla ihmistä, joka osaa selittää unia, vaan hän tarvitsi henkilön, joka hallitsi tunteensa, kun hän kärsi hylkäämistä, epäoikeudenmukaisuutta, parjausta, torjumista ja pettämistä ja pysyi Jumalan ihmisenä kaikesta tästä huolimatta.
Joosef säilytti sydämensä puhtaana sellaisesta katkeruudesta, mikä valtaa ihmissielun silloin, kun se joutuu toistuvasti kärsimään sisäistä tuskaa. Joosef ei antanut haavoittumisensa aiheuttaa sydämensä paatumista tai murentaa hänen luottamustaan Jumalaan. Hän oli mies, joka kykeni itkemään, kun hän lopulta kohtasi veljensä. Nämä olivat niitä samoja miehiä, jotka nauroivat hänelle, kun hän anoi heiltä armoa kaivon pohjalta, niitä samoja miehiä, jotka olisivat antaneet hänen kuolla tuskallisen hitaan kuoleman, ellei karavaani olisi sattumalta kulkenut ohi ja Joosef tullut myydyksi orjuuteen. Joosef olisi voinut kostaa - päät poikki vaan! Mutta Jumalan sana kuvaa, kuinka Joosef viisi eri kertaa näiden keskustelujen aikana kääntyi pois ja itki ja kerran jopa Hän puhkesi itkemään niin suureen ääneen, että egyptiläiset faraon hovia myöten kuulivat sen. (1.Moos.45:2).
Joosefista tuli lopulta lujaluonteinen mies, henkilö jonka kunnianhimo kuoli, mutta jonka näky säilyi hengissä. Hän joi sen maljan, jonka Jumala hänelle oli osoittanut, ja siksi hänen unensa toteutui. Jeesus joi sen maljan, jonka sai juodakseen, ja sen kautta meillä on mahdollisuus pelastukseen. Mutta jokaisella meistä on oma maljamme juotavana, kun pyrimme toteuttamaan kutsumustamme. Ei ole olemassa oikotietä voimaan. Saamme tyhjentää maljamme pohjaan asti ja kuolla - silti elää. Mutta silloin emme elä enää itse, vaan Kristus elää meissä.
Francis Frangipane
Copyright © 2009 Francis Frangipane
Julkaistu luvalla. Francis Frangipane toimii pastorina Yhdysvalloissa, Cedar Rapidsissa, Iowassa. Hänen nettisivujensa osoite on www.frangipane.org
Opetusarkisto
