Opetusarkisto
Sotajoukkojen Jumala
Francis Frangipane: The Lord of Armies
Rakkaat ystävät, meillä on edessämme uusi
vaihe sodassamme pahaa
vastaan, erityisesti sen vuoksi, että moraaliset arvot näyttelivät niin
suurta osaa viime vaalien tuloksen suhteen USA:ssa. Minun vakaumukseni
ja uskoni on, että puhumme sitten omasta sielustamme tai perheestämme
tai kaupungistamme tai kansakunnastamme, me voimme voittaa sen
taistelun, joka meitä odottaa.
Tiedän, että joku saattaa ajatella: "En oikein ymmärrä tätä. En ymmärrä
tätä sodankäyntiasiaa, taistelumielialaa. En yksinkertaisesti voi löytää
sitä Kirjoituksista."
Tosiasia on, että vihollinen on onnistumaan sokaisemaan ihmisten silmät
sekä sille todellisuudelle, millainen Kristus todella on Hänen
oikeutetussa sodassaan pahaa vastaan, että sille arvovallalle, jolla
meidän tulee edustaa Kristusta maan päällä. Monet nimikristityt
ajattelevat alitajuisesti Jumalasta, että hän on jonkinlainen risteytys
pyylevän onnellista Buddhaa ja ystävällistä joulupukkia.
Tiedän, ettei meidän pitäisi pelokkaasti suhtautua taivaallisiin
asioihin, mutta haluan olla ensimmäisenä toteamassa, että taivaassa on
olentoja - Jumala mukaan lukien - jotka ovat todella kauhistuttavia. En
sanonut, että ne ovat pahoja, mutta ne ovat kauhistuttavia. Ne eivät
yritä pelotella meitä - niin vain tapahtuu, kun ne paljastavat vaikka
vain vähäisen osan omasta voimastaan, ja useimmat ihmiset vaistomaisesti
lamaantuvat niiden vaikutuksesta.
Raamatusta voimme lukea toistuvasti, kuinka Herra sanoo palvelijoilleen:
"Älkää pelätkö!" Jos tarkastellaan asiayhteyttä, huomataan, että Herra
sanoo näin tilanteissa, joissa joku hänen palvelijansa on nähnyt Hänet
ja tuloksena siitä menettänyt voimansa. Todellakin on niin, että
ilmaisu, joka parhaiten kuvaa tyypillistä inhimillistä reaktiota Jumalan
kohtaamiseen ei ole "ilon humaus taivaasta", vaan "kävi kuin
kuolleeksi".
Ei ainoastaan Herra itse ole pelottava ilmestys, enkelit myös ovat
kauhistavia olentoja. Vihollinen on kuitenkin kylvänyt meidän
ajatusmaailmaamme vääriä kuvia enkeleistä. Joka talvi miljoonat ihmiset
ottavat esiin joulukoristeensa, ottavat esiin enkelin ja laittavat sen
kuuseen ja kiinnittävät sen paikalleen: pienen valkoisen ja
vaaleatukkaisen naisen, jolla on siivet ja pitkä puku, joka on kenties
valaistukin, ja kuusi on valmis.
Mutta raamatussa eri missään kohdassa kuvata enkeleitä naisiksi.
Naisissa ei ole mitään vikaa, huomautan, mutta enkelit ilmestyivät aina
miehisessä hahmossa ja miehen nimellä. He ovat mahtavia vanhurskauden
sotureita. Olen nähnyt enkeleitä. He ovat ensinnäkin iättömiä. Toiseksi:
he ovat ehdottoman puhdassydämisiä. Kolmanneksi: heidän energiatasonsa
ja voimansa on kauhistava. Neljänneksi: he eivät ole naisia tai lapsia.
Viidenneksi: he eivät ole miehiäkään, he vain ilmestyvät miehisessä
hahmossa, jotta heidän hahmonsa ilmentäisi voimaa, mutta oikeasti heillä
ei ole sukupuolta.
Jonakin jouluna, juuri kun olen kytkemässä valoa kuusienkeliini,
haluaisin nähdä oikean enkelin ilmestyvän: pam! Ydinvoiman kirkkautta
säteilevänä, polttaen kuusen hetkessä, niin että siitä jää vain savuava
runko, jokaisen perheenjäsenen kokiessa taivaallisen sähköiskun, niin
että eivät voisi liikahtaa moneen tuntiin enkelin läsnäolon
lamaannuttamana. Siinäpä olisi todellinen "Enkelin kosketus" ja joulu,
jota kannattaisi muistella!
Voi olla, että enkelit joskus ovat ilmestyneet kristityille naisellisessa
hahmossa, rauhoittavina olentoina määrätyissä tilanteissa,
mutta raamatussa ei ole viittauksia naisellisiin enkeleihin. Eikä
enkelien raamatullinen kuva myöskään muistuta noita siivekkäitä lapsia,
joita italialaiset freskot kuvaavat, jotka ovat yhtä harmittomia kuin
söpöjäkin. Enkelien cupido-muoto periytyy muinaisesta Kreikasta, jossa
hänet tunnettiin Eroksena, Afroditen, rakkauden ja kauneuden
jumalattaren nuorena poikana. Roomalaisille hän oli Cupido ja hänen
äitinsä oli Venus. Tämä hahmo siis tulee kreikkalaisesta mytologiasta.
Nämä hahmot eivät selvästikään nouse muinaisten Pyhien Kirjoitusten
pohjalta.
En oikein tiedä, jos minä kohtaisin pelottavia pahan henkivaltoja ja
huutaisin avuksi Herraa ja vastauksena pieni lapsienkeli ilmaantuisi
paikalle, niin enpä taitaisi kokea suurtakaan rauhaa. Ei väliä, vaikka
hän olisi 15 metriä korkea, jos hän käyttäisi vaippoja - eipä tuo juuri
vakuuttaisi.
Ymmärräthän, minä haluan todellisen enkelin ilmestyvän, valtavan,
kauhistavan, miekka kädessä, tulenlieskojen säkenöidessä silmistä ja
käsistä, kuusisiipisen. Todelliset enkelit eivät käytä vaippoja eivätkä
ole naisia. He ovat väkeviä sotureita ja meidän tulee nähdä heidät
sellaisina kuin heidät kuvataan raamatussa.
Herra itse
Aivan kuten vihollinen on vakuutellut ihmisille, että enkelit ovat
taivaallisia lapsia tai naisia (tai voivat tanssia neulan kärjellä), niin
raamatussa on eräs valtava Jumalan ilmestys, joka myös on hämärretty. Se on
näkökulma Jumalan taivaalliseen olemukseen, joka on ilmoitettu hänen
"yhdistelmänimissään". Muutamia tuttuja esimerkkejä näistä ainutlaatuisista
nimistä ovat Jahve-Nissi (Herra minun sotalippuni) tai jahve-Jireh (Herra
minun huoltajani) tai Jahve-Rafa (Herra minun parantajani) jne.
Ilmoittaessaan itsensä näiden nimien kautta (noin 30 erilaista kautta
raamatun) Herra yhdistää oman jumalallisen luonteensa ja Hänen
palvelijoidensa tarpeet.
Yhtä nimeä ei kuitenkaan ole laskettu mukaan näihin kolmeenkymmeneen.
Tätä nimeä käytetään raamatussa noin 290 kertaa. Noin kymmenen kertaa
useammin kuin muita yhteensä! Sen lisäksi sadat muut sananpaikat
kätkevät tämän sanan merkityksen ja ihmeellisen ilmoituksen Jumalasta
asiayhteyteensä. Mikä on tämä nimi? Saanko esitellä: Jahve-Sebaot,
sotajoukkojen Jumala. Pelkästään esiintymisten lukumäärän perusteella
Herra Sebaot, "Sotajoukkojen Jumala", näyttää olevan yleisin ilmoitus
Jumalasta, mitä raamatussa on esille tuotu.
Kun puhumme taistelusta oman henkilökohtaisen hengellisen kasvun hyväksi
tai sodankäynnistä meidän perheemme, kotikaupunkimme tai kansakuntamme
hyväksi, me haluamme seurata nimenomaan Sotajoukkojen Jumalaa, kun lähdemme
taisteluun. Sotajoukkojen Jumala oli juuri se, joka ilmestyi Joosualle
Jerikon tasangolla (Joos.5:14) ja juuri Sotajoukkojen Jumala johti Daavidin
taisteluun filistealaisia vastaan (1.Sam.17:45). Eivät
lapsienkelit laulaneet seimen ympärillä jouluyönä, kun Kristus syntyi.
Ne olivat mahtavia, taivaallisia sotavoimia, jotka ylistivät lauluin suuren
Kuninkaan antamaa uhria!
Jos haluamme menestyä taistelussamme meidän tulee nähdä Herra sellaisena
suurena sotapäällikkönä kuin Hän on, sillä Häntähän me seuraamme! Hän on
suuri Sotapäällikkö ja Kaikkeuden Hallitsija! Hän on herrain Herra sekä maan
päällä että taivaassa.
Hänen jäljessään tulivat taivaan sotajoukot... Ilm.19:14.
Francis Frangipane
Copyright 2004 Arrow Publications.
Julkaistu luvalla. Francis Frangipane toimii pastorina Yhdysvalloissa, Cedar Rapidsissa, Iowassa. Hänen nettisivujensa osoite on www.frangipane.org
Opetusarkisto
