Alkuseurakunta, jota kuvataan Apostolien teoissa, antaa meille hienon kuvan kasvavasta seurakunnasta: päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä jotka pelastuivat (Ap.t.2:47). Se merkitsee sitä, että jäsenmäärä kasvoi joka vuosi vähintään 365 hengellä! Jotkut ovat arvioineet, että alkuseurakunnan jäsenmäärä oli Jerusalemissa jopa 100.000 henkeä - puolet kaupungin väestöstä.

Meidänkin seurakuntamme voivat ja niiden tulisi ottaa oppia Apostolien teoista. Näissä kahdessa artikkelissa tarkastelemme seitsemää eri periaatetta, joita sovellettiin alkukirkossa ja joita tulisi soveltaa meidänkin seurakuntiimme tänään. Tässä ensimmäiset kolme:

1. Meidän tulee tehdä työtä Pyhän Hengen voimassa.

Meidän tulee nojata Pyhän Hengen voimaan, kun päivittäin teemme hengellistä työtä. Ei mikään hengellisen työn kaava tai toimintamuoto tai tehokkaasti toimiva henkilökuntakaan voi korvata Pyhän Hengen voimaa. Jeesus sanoi: Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka. Ap.t.1:8.

Jotta meillä olisi samankaltainen seurakunta kuin oli Uuden Testamentin aikaan, tarvitsemme samanlaisia jäseniä kuin oli silloinkin: Hengen täyttämiä seurakuntalaisia. Sellainen on jokainen, joka haluaa, että Jeesus on hänen elämänsä Herra. Jotta Jeesus tulisi sinunkin elämäsi Herraksi, sinun tulee antaa elämäsi Pyhän Hengen hallintaan.

Monet yrittävät tehdä hengellistä työtä ilman Pyhää Henkeä, mutta se ei toimi. Hyvä pastori, sinun ja minun tulee varmistaa, että opetamme seurakuntaamme luottamaan Pyhään Henkeen hengellisessä työssä. Jos emme niin tee, seurakuntalaisemme väsyvät vääjäämättä. Meillä ei ole koskaan riittävästi energiaa omasta takaa, että voisimme pärjätä omin avuin. Mutta jos nojaamme Pyhään Henkeen, meillä on kaikki mitä tarvitsemme.

Jeesus tiesi etukäteen kaiken, mikä tulisi kohtaamaan apostoleja. Hän tiesi hyvin, että he eivät selviäisi ilman Pyhää Henkeä, joten hän sanoi: "älkää lähtekö Jerusalemista ilman Pyhää Henkeä" (vrt.Ap.t.1:4). Se on jokaisen työnäyn lähtökohta.

2. Meidän tulee ylläpitää lämminhenkistä yhteyttä toisiimme.

Uuden Testamentin seurakunta antaa meille hyvän kuvan lämminhenkisestä yhteydestä. Jumalan sanassa sanotaan: Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. Pelko levisi ihmisten keskuuteen, ja apostolien kätten kautta tapahtui monia ihmeitä ja tunnustekoja. Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä. Ap.t.2:42-44.

Huomaa, että Luukkaan tehdessä tämän muistiinpanon alkuseurakunnan elämästä, hän ei sanonut: "Katsokaa, mitä mahtavia rakennuksia he ovat rakentaneet". Hän sanoi: "Katsokaa, kuinka he rakastavat toisiaan". Se on ratkaiseva merkki maailmaa muuttavasta seurakunnasta. Seurakunta, joka oikeasti kykenee tekemään merkittäviä asioita yhteiskunnassaan, on sellainen, missä rakastetaan toinen toisiaan. Kun Jumalalla on joukko vauva-uskovia ja syntymässä olevia uskovia, hän etsii käsiinsä kaikkein parhaan hautomon, mitä löytää. Jumala siunaa lämminhenkisiä seurakuntia uusilla uskovilla, sillä hän ei halua lastensa syntyvän jääkaappeihin. Hän haluaa varmistaa heille lämpimät oltavat, että he voivat kasvaa.

Ensimmäisissä viidessä Apostolien tekojen luvussa raamattu toteaa kymmenen kertaa, että alkuseurakunta oli yhtenäinen. Luukas käyttää sellaisia ilmaisuja kuin "heillä oli yksi sielu ja yksi sydän"... "yksi päämäärä"... "yksi henki"... yksimielisyys"... Jumala voi pärjätä hyvinkin, vaikka ei olisi kunnon tiloja, hienoja ohjelmia ja kummoisia johtajia. Mutta hän ei pärjää, jos seurakunnassa vallitsee epäsopu.

3. Meidän täytyy vaalia pienryhmiä.

Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin. He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä jotka pelastuivat. Ap.t.2:46-47.

Näissä jakeissa kerrotaan kahdesta paikasta, missä seurakunta kokoontui: temppelissä ja kodeissa. Alkuseurakunnalla olivat nämä molemmat kokoontumispaikat käytössään.

Miksi tarvitaan pienryhmiä?

• Niitä voidaan rajattomasti laajentaa. Huolimatta siitä, kuinka ison rakennuksen seurakunta rakentaa, jossain vaiheessa se jää liian pieneksi. Silloin tarvitaan useampia jumalanpalveluksia, jotta voidaan kasvaa. Pienryhmissä voidaan kasvaa kotikokoontumisten muodossa.

• Ne edistävät yhteyttä. Panepa kaveri istumaan sunnuntaina puku päällä ja solmio kaulassa raamattutunnille, niin hän ei varmasti puhu eikä pukahda. Mutta panepa hänet perjantai-iltana istumaan sohvalle jossakin yksityiskodissa ja tutkimaan raamattua kahvikupposen kädessä, niin hän puhuu ummet ja lammet. Miksi? Kodikas ympäristö on rentouttava.

• Niitä eivät rajoita maantieteelliset etäisyydet. Jos kokouksissa käy ihmisiä, jotka asuvat kaukana, he eivät voi olla kovinkaan sitoutuneita seurakunnan toimintaan. Mutta he voivat olla osa pienryhmää omalla alueellaan. Maantieteellisesti pienryhmät voivat levittyä laajallekin. Omassa seurakunnassamme on pienryhmiä, jotka levittäytyvät eteläisen Kalifornian kaikkiin kaupunkeihin. Emme voisi mitenkään toimia kaikissa noissa paikoissa ilman pienryhmiä.

Ensi kerralla tutkimme neljää muuta alkuseurakunnan ominaisuutta, joita voit soveltaa omassa työssäsi.

Rick Warren

Copyright © Rick Warren 2009. Julkaistu luvalla. Kaikki oikeudet pidätetään.
Alkuperäisen artikkelin lähteenä käytetty verkkosivustoa:
www.pastors.com