|
Alamme seurakunnassamme käyttää Internetiä
työkaluna voidaksemme kehittää, kasvattaa ja vahvistaa seurakuntaamme. Ei
internet tietenkään koskaan syrjäytä kasvoista kasvoihin tapahtuvaa
yhteyttä, mutta olisi vakava erehdys ajatella, että kaikki mitä
seurakunnassa tapahtuu, sen jumalanpalvelus, opettaminen, pappeus,
evankeliointi ja keskinäisessä yhteydessä eläminen pitäisi kaikki tapahtua
kirkkorakennuksen neljän seinän sisällä. Oikeastaan luulen, että
kirkkorakennukset ovat suuri este seurakunnan laajentumiselle ja että
massiiviset rakennusprojektit ovat usein rahan tuhlausta.
Tällä hetkellä Amerikassa on usean tusinan verran erittäin suuria
kirkkorakennuksia suunnitteilla tai tekeillä, mutta luulen niiden olevan
viimeisiä dinosauruksia lajissaan. Historia on todistanut yhä uudestaan,
että tulevat sukupolvet eivät täytä niitä luolia, joita edelliset sukupolvet
ovat rakentaneet. Esimerkiksi joka kerta, kun Spurgeon Tabernacel
rakennettiin uudestaan (kolmesti), sitä pienennettiin. Suurien tyhjien
katedraalien lista olisi kai aika pitkä. Jumala haluaa kunkin sukupolven
aikana tehdä uutta. Hän siunaa voideltuja ihmisiä, ei rakennuksia.
Meidän tulee myös muistaa, että nopeimman kasvun aika seurakunnan
historiassa oli ensimmäiset 300 vuotta, kun ei ollut vielä kirkkorakennuksia
lainkaan. Ja nykyään kaikkein nopeimmin kasvavat liikkeet, jotka luovat
uusia seurakuntia eri puolilla maailmaa, moninkertaistavat kokoaan ilman
ulkonaisia kirkkorakennuksia.
Rakennusten pitäisi olla välineitä hengellisessä työssä, ei mitään
monumentteja. Olen sanonut omalle seurakunnalleni toistuvasti, että
Saddleback -seurakunta ei koskaan rakentaisi rakennusta, jota se ei voisi
repiä alas siinä tapauksessa, että se estäisi meitä saavuttamasta lisää
ihmisiä. Seurakuntien pitäisi keskittyä rakentamaan ihmisiä, ei rakennuksia!
Siitä juuri on kysymys päämääräkeskeisessä elämässä. Se on prosessi, joka
rakentaa ihmistä. Ihmisten tulee nousta kasvuun, ei kirkontornien.
Meidän vastahakoisuutemme rakentaa rakennuksia on ollut Saddlebackin
perusarvoja sen alkupäivistä lähtien 21 vuotta sitten. Yksi tavoitteistamme,
joita asetimme seurakunnallemme, oli osoittaa, että se kasvaisi ilman
kirkkorakennuksia. Sen vuoksi odotimme, että seurakunnassamme alkaisi käydä
yli 10.000 kävijää ennen kuin rakentaisimme ensimmäisen rakennuksemme!
Luulen, että pystyimme osoittamaan tavoitteemme oikeaksi. Pelkästään se,
että seurakunta kasvaa, ei merkitse sitä, että pitää rakentaa uusi tai
suurempi rakennus.
Annanpa esimerkin: muutamia vuosia sitten me käynnistimme jokasyksyisen
hengelliseen kasvuun tähtäävän kampanjamme, joille annoimme nimen "50 päivää
rakkautta". Yksi viidestä osa-alueesta on kahdeksanviikkoinen raamattupiiri,
joka hyödyntää saarnojani. Koska kaikki meidän aikuiskasvatuksemme
("aikuisten pyhäkoulut") pidetään kodeissa - ei niissä rakennuksissa, jotka
ovat toimintakeskuksessa - olemme kyenneet aloittamaan jopa 200 uutta ryhmää
viikossa.
Luit oikein. Yhden ainoan viikonlopun aikana me listasimme ja saimme
yhteyteemme 2000 uutta ihmistä (jotka eivät olleet mukana missään
ryhmässä ennestään), henkilöitä jotka alkoivat osallistua uusiin
raamattupiireihimme. Emme olisi koskaan edes uneksineet noin suurista
ihmismääristä, jos olisimme yrittäneet sijoittaa heidät toimitiloihimme.
Olisin ehdottomasti vastaan, jos haluttaisiin rakentaa MINKÄ TAHANSA
kokoinen rakennus, jota käytettäisiin vain kerran tai kahdesti viikossa.
On kehnoa Jumalan varojen taloudenhoitoa rakentaa jokin toimitila vain
sen vuoksi, että pastori haluaa puhua kaikille yhtä aikaa.
Totta puhuen tämä on pieni salaisuus: vain pastorit haluavat todella
suuria jumalanpalveluksia!
Normaali-ihmiset pitävät vaatimattomasti mitoitetuista kokouksista, sopivan
suurista jotta yhteislaulu onnistuu, mutta ei liian suuren väkijoukon
kansoittamista. Sen vuoksi pidän parempana, että on 200 hengen huoneisto ja
se täytetään viisi kertaa kuin tuhannen hengen auditorio, joka täytetään
vain kerran viikossa ja jätetään tyhjilleen muuksi ajaksi.
Niin, onhan meillä Saddleback -seurakunnassa 3200-paikkainen kokouskeskus,
mutta me täytämme sen samanlaisilla ohjelmilla kuusi kertaa viikonlopun
aikana ja siten voimme palvella yli 16000 kävijää viikoittain ilman, että
meidän täytyisi kustantaa jokin jättiläismäinen stadion-tyyppinen areena.
Jos on pakko rakentaa, kehottaisin ainakin harkitsemaan, voisiko siitä tehdä
monikäyttöisen toimitilan. Se olisi paljon parempaa voimavarojen hoitoa.
Saddleback -seurakunnassa tapahtuu niin, että heti kun meidän viikonlopun
kokouksemme ovat ohi, toimintakeskuksemme tuolit kootaan pois ja tiloja
käytetään viikon mittaan monin eri tavoin. Tämä vapauttaa valtavan paljon
tilaa erilaisille ohjelmille ja rahaa käytettäväksi työhön.
Saatan kuulla korvissani kritiikkiä tällaista ehdotusta vastaan, sillä
tarvitsemme "upeaa ja kaunista kirkkoarkkitehtuuria". Ilman muuta pidän
itsekin kauniista arkkitehtuurista ja sekin on avuksi, kun palvelemme
Herraa. Mutta millä hinnalla? Voiko joku vakavassa mielessä löytää Uudesta
Testamentista oikeutuksen miljoonien dollarien pyhäköille, jotka on
rakennettu velaksi ja joita käytetään vain muutamia tunteja viikossa -
varsinkin kun niin monien maailmassa tulisi saada kuulla evankeliumin
ilosanoma ensi kertaa?
Rohkaisen sinua kokeilemaan ja etsimään tapoja tavoittaa ihmisiä ja
hengellisesti kasvattaa heitä halvemmalla, ilman rakennuksia. Älä anna
perinteisten toimintatapojen ja tiilien ja laastin - tai niiden puutteen -
estää sinua keskittymästä siihen, mikä on tärkeintä: ihmisten elämän
muuttamiseen!
Copyright © Rick Warren 2005. Julkaistu luvalla. Kaikki oikeudet pidätetään.
Alkuperäisten artikkelien lähteenä käytetty verkkosivustoja:
www.pastors.com
www.purposedrivenlife.com
|