Kestävä kilvoitus
Vuosia sitten minulle sattui tapaus, joka paljasti Jumalan rakkauden kestävyyden ja osoitti minulle Jumalan rakkauden toimivana ja konkreettisena. Palvelin etelässä eräässä naisten konferenssissa ja viikonvaihteemme läheni loppuaan. Sanaa oli saarnattu, alttarikutsu oli esitetty ja monien naisten puolesta oli rukoiltu. Jumala oli tehnyt mahtavaa työtä jokaisessa, joka oli tullut esille. Muutama nainen viipyi vielä alttarilla, mutta minä olin jo valmis päättämään kokouksen. Olin siinä valmiina sanomaan päätössanat, kun Jumala pysäytti minut: "Emme ole tehneet työtä loppuun ihan vielä", hän sanoi.

Tietäen, että Herra ei vielä halunnut päättää kokousta, jatkoin ihmisten kutsumista eteen. Tiesin, että vielä on joku, jota Jumala haluaisi palveltavan, mutta kukaan ei tullut esille. Silloin tunsin, kuinka Herra kosketti sydäntäni. Hän halusi, että laulan laulun "Jeesus mua rakastaa". Pyysin pianistia säestämään ja lauloin laulun. Jumalan rakkauden voima täytti paikan - se oli upeaa. Olisin voinut olla tyytyväinen tähän, mutta Jumalalla oli muuta mielessään.

En ollut tietoinen siitä, että Jumala teki työtään erään peräpenkissä istuvan naisen sydämessä koko kokouksen ajan. En tiennyt ollenkaan, että hän oli jo lähtenyt monta kertaa pois ja tullut taas takaisin. Hän ei kuitenkaan vastannut kutsuuni tulla eteen rukoiltavaksi. Toisin sanoen ei ennen kuin lauloin tuon yksinkertaisen sävelmän. Kun lopetin laulamisen, hän kirjaimellisesti juoksi alttarille. Ennen kuin tiesin, mitä oli menossa, hän lennähti syliini - tuskin ehdin ottaa vastaan.

Ei hän kauaa ehtinyt sylissäni ollakaan, kun Jumalan voima lankesi hänen päälleen ja hän kaatui minua vasten. Saimme hänet jotenkin lattialle ja jatkoimme hänen puolestaan rukoilemista. Mutta tässä vaiheessa vasta päästiin varsinaiseen asiaan... Kun hän vaipui syliini, paha henki alkoi ilmaista itseään hänen kauttaan. Kaikki tuntui vähän turhan henkilökohtaiselta ja iholle käyvältä, joten hämmennyin aika tavalla. Ensimmäinen ajatukseni oli "jonkun pitäisi tehdä jotain". Sitten tajusin, että minä olin se "joku". Olin aika vihreä tämän tapaisessa tehtävässä, mutta kaikki tuntuivat odottavan, että hoitelisin tilanteen. Kaikki katsoivat minuun, kaikkien odotukset kohdistuivat yksin minuun, mitä tekisin seuraavaksi... gulp.

Katsoin tätä rakasta ihmistä, joka siinä lepäsi sylissäni tuskin tajuissaan, ja Jumalan rakkaus paloi sydämessäni häntä kohtaan. Se rakkaus vaihtui voimakkaaseen vihaan sitä pahaa henkeä kohtaan, joka vaivasi häntä. Tuskin itsekään tiedostin kunnolla tilannetta, mutta aloin puhua pahalle hengelle niin täynnä voimaa ja arvovaltaa, että en kunnolla tunnistanut omaa ääntäni. Käskin pahaa henkeä lähtemään ja se lähti. Tuo nainen vapautui!

Aloimme kaikki yhdessä rukoilla hänen puolestaan ja iloita kaikesta, mitä Jumala teki hänen puolestaan, ja Jumala täytti hänet sinä päivänä hengellään ja paransi hänen sielunsa rakkaudellaan. Hän oli väsynyt, mutta pelastunut, ja me iloitsimme hänen kanssaan.

Jumala oli etsinyt häntä rakkaudellaan, ottanut kiinni rakkautensa kautta, vapauttanut ja tehnyt terveeksi rakkautensa voimalla.

Haluan sinun ymmärtävän: en edes nähnyt häntä siellä peräpenkissä. En mitenkään painostanut häntä Kristuksen puolesta. Vain Jumalan voimakas rakkaus tyttäreensä veti häntä puoleensa uudestaan ja uudestaan, niin ettei Jumala halunnut kokouksen päättyvän ennen aikojaan - se oli hänen vetovoimaansa, joka kohdistui tähän naiseen. Alan melkein itkeä, kun ajattelen Jumalan rakkautta, joka kohdistui häneen ja veti häntä niin intohimoisesti puoleensa. Tämä nainen halusi niin tosissaan lähteä koko paikasta, mutta HÄN toi tämän takaisin uudestaan ja uudestaan.

Menin samaiseen seurakuntaan vuoden päästä ja tapasin hänet jälleen. En kyllä rehellisesti sanoen tahtonut tunnistaa häntä - Jumalan rakkauden voima oli muuttanut häntä niin paljon. Hän oli ihan eri henkilö. Nainen, joka nyt halasi minua, ei ollut sama, jonka olin tavannut vuosi sitten.

Hänen koko perheensä oli muuttunut sen kautta, mitä työtä he olivat nähneet Jumalan tekevän hänessä - kaikki tämä oli tapahtunut hänen rakkautensa voimasta.

Joten miksi olemme hämmästyneitä, jos rakkauttamme vastaan hyökätään? Sehän on kaikkein voimallisin ase, mitä meillä on hallussamme, ja meidän tulee taistella suojellaksemme sitä hinnalla millä hyvänsä.

Kun Kristus kehottaa meitä siunaamaan niitä, jotka kiroavat meitä, se on kaikki meitä itseämme varten, sen on määrä varjella sydämemme rakkautemme kylmenemiseltä.

Mitä vahvempi on meidän kykymme antaa anteeksi ja jopa siunata niitä, jotka ovat olleet meille kiroukseksi, sitä vahvempi meidän rakkautemme tulee olemaan - ja sitä suurempia tuloksia Jumalan on mahdollista tuottaa kauttamme.

Kun haluat vihata, mutta Jumalan voiman avulla sen sijasta vain rakastat, silloin päästät liikkeelle taivaallisia rikkauksia. Sinä vapautat Jumalan voiman toimimaan sinussa itsessäsi ja sinun ympärilläsi!

Jos haluat herätyksen,
jos haluat vallankumouksen,
jos janoat Jumalaa... Silloin rakasta!

PS. Niille, jotka ovat olleet uteliaita, mitä läppärilleni tapahtui: Jumala on hyvä ja hän on hankkinut minulle uuden erään ihastuttavan pariskunnan kautta, jotka ovat olleet rakkaudessaan anteliaita. Saakoon Herra siunata heitä runsaasti.

Victoria Boyson

Julkaistu luvalla. Tämä artikkeli on suomennettu sivuilta Speaking Life Ministries © 2009. www.speakinglife.net