Rakkaat ystävät, vihollinen valmistelee yhä suurempia hyökkäyksiä seurakuntaa vastaan, mutta Jumalan suunnitelma on käyttää näitä hyökkäyksiä avaamaan yhä merkittävämpiä ovia evankeliumin levitykselle.

Apostolien tekojen luvussa 12 seurakunta on yllätetty, kun kuningas Herodes lisää vainotoimia sitä vastaan. Apostoli Jaakob mestattiin miekalla ja Pietari vangittiin ja teljettiin tyrmään, missä häntä pidettiin raskaan vartioston keskellä. Herodeksen tarkoitus oli asettaa Pietari oikeuden eteen pääsiäisen jälkeen, mutta kun seurakunta oli toipunut alkujärkytyksestä, se pani kohta toimeksi. He nimittäin alkoivat rukoilla.

Menetettyään järkyttävällä tavalla Jaakobin ja peläten että myös Pietari kokisi saman, he päättivät rukoilla määrätietoisesti, kunnes saataisiin tuloksia. Ja he todella onnistuivat liikuttamaan taivaan voimia. Pietari vapautui vankilasta ihmeen kautta, kun enkeli johti hänet sieltä vapauteen. Seurakunta oli niin hämmästynyt Jumalan antamasta rukousvastauksesta, että he tuskin saattoivat uskoa Pietarin vapautuneen. Kun Pietari yritti päästä sisään siihen taloon, jossa he olivat koolla ja rukoilivat, he olivat niin ihmeissään, että luulivat Pietaria enkeliksi.

He olivat aloittaneet rukoustaistelun pelastaakseen uskon veljensä, mutta sillä oli laajemmalle ulottuvia seuraamuksia, kun heidän vihollisensa, kuningas Herodes, kuoli pian tämän jälkeen.

Uskon, että Herra on tekemässä vastaavia asioita tänä päivänä seurakuntansa kautta, kun samankaltaisia asioita tapahtuu. Ensi vaiheessa vihollinen voi yllättää meidät jonain varomattomana hetkenä ja olemme järkyttyneitä yhtäkkiä lisääntyneestä vihamielisyydestä meitä kohtaan. Vaikka joudummekin kauhun valtaan, se saa meissä aikaan heräämisen, sysää meidät liikkeelle ja motivoi meitä pysäyttämään vihollisen etenemisen.

Jollain tavalla meidän uskomme saa voimaa siitä, että vihollinen hyökkää. Erilaiset turhat erimielisyydet meidän keskellämme siirtyvät taka-alalle ja menettävät merkityksensä sen kautta, mitä koemme kun kimppuumme käydään, ja me alamme taistella uudessa yhteishengessä. Tunnemme voimakasta halua rukoilla ja puolustautua. Mutta se mikä alkaa puolustustaisteluna, muuttuukin pian sodaksi, jossa pyritään laajentamaan Jumalan Valtakuntaa.

Seurakunta siis rukoili lakkaamatta Jumalaa Pietarin puolesta. Mutta tuloksena näistä rukouksista oli myös vihollisen kuolema. Kuningas Herodes kuoli Herran enkelin lyömänä, kun hän hyväksyi ihmisten kiitoksen ja piti itseään Jumalan vertaisena (Ap.t.12:22-23). Mutta Jumalan sana sai yhä vankemman jalansijan ja levisi leviämistään (jae 24).

Ystävät, taistelumme voi käydä kuumemmaksi, mutta Herra käyttää vihollista herättelemään meitä taistelukuntoon, niin että voimme saada Jumalan avulla suuria voittoja.

Jumalan antama arvovalta

Muistatko mitä kamalaa tapahtui 11.syyskuuta 2001? Tietysti muistat. Useinkaan ei satu vastaavaa, mikä saa koko kansan, jopa koko maailman, liikkeelle, kuten sai 11.9. - se yhdisti ja sai liikkeelle koko kansakuntamme. Sitten Pearl Harborin hyökkäyksen vuonna 1940 ei mikään ollut saanut kansaamme sellaisen raivon valtaan. Molemmissa tapauksissa me heräsimme heti paikalla ja saimme voimaa nousta raivokkaaseen vastarintaan meitä kohti suunnatun iskun takia. Me liitimme voimamme yhteen tuntien, että nyt on tehtävä jotakin vihollisen pysäyttämiseksi, ja me halusimme sen joutuvan maksamaan teostaan.

Nämä valitettavat tuhon kokemukset järkyttivät meitä, ravistelivat hereille ja saivat raivostumaan. Sananmukaisesti vihollisemme herätti meidät huolettomasta uneliaisuudestamme, mutta herätti nukkuvan jättiläisen. He luulivat, että voivat kiduttaa meidät hautaan. Mutta tuli hetki, jolloin emme enää sietäneet meitä kohtaan tehtyjä julmuuksia.

Tällaisia tapahtumia Jumala käyttää saadakseen meidät hereille ja nostaakseen meistä esiin päättäväisyyttä ja pelottomuutta - kaikkea mikä on vihollisellemme painajaismaista. Me olemme aika usein parhaimmillamme, kun tilanteet ovat raastavimmillaan. Vähän kuin sisarukset, jotka kiusoittelevat toisiaan kun ovat keskenään, mutta jos joku yrittää satuttaa toista osapuolta, he liittoutuvat yhteen ja julistavat sodan... ja taivas auttakoon sitä, joka sekaantuu peliin.

Herra sallii joskus pelottavia tilanteita ylivertaisessa viisaudessaan - havahduttaakseen meidät ja ravistellakseen hereille, että emme olisi passiivisia ja välinpitämättömiä. Hän tekee meistä äitikarhuja, jotka puolustavat pentujaan. Hän käyttää vihollista herättääkseen meidät unesta ja täyttääkseen meidät raivolla saadakseen meistä esiin sisukasta, uhrautuvaa rakkautta, mikä tähtää voittoon millä hinnalla hyvänsä. Jumala pakottaa meidät ylös seisomaan vihollista vastaan ja sanomaan: "Nyt riittää!" Hän herättää nukkuvan seurakuntansa ja kehottaa meitä seisomaan pystypäin ja sanomaan rohkeasti: "Jo riittää!"

Jumala kysyy meiltä: "Kuinka kauan te aiotte sietää tuota vihollisen häpeämätöntä hyökkäystä? Hänhän on saartanut teidät nurkkaan ettekä te pysty juuri liikkumaan. On aika nousta vastarintaan oman itsenne vuoksi ja niidenkin vuoksi, joita hän käyttää hyväkseen haavoittaakseen teitä. Antaa heidän kuulla, kun te puhutte totuuden - kostoa pelkäämättä".

Joskus lapsi purkaa kiukkuaan, kunnes vanhemmat sanovat "ei" sillä äänensävyllä, mikä tarkoittaa tosiaan "ei". Samoin Saatana jatkaa häirintäänsä, kunnes hän uskoo, että me tarkoitamme EI. Olemme saattaneet yrittää lepyttää häntä, mutta se mitä todella tarvitaan on raudanluja asenne, joka ilmentää meidän Jumalalta saatua arvovaltaamme. Jos emme seiso lujina ja taistele, voimme hävitä taistelumme kokonaan, sillä hän ei lopeta ennen kuin me panemme hänet lopettamaan.

Paholainen, NYT RIITTÄÄ!

Vuosia sitten minä ja anoppini olimme maalaamassa ja meillä oli jatkuvasti pientä kinaa ja yhteentörmäyksiä kun teimme työtämme. Yhtäkkiä hän suutahti ja tajutessaan, että oli kysymys vihollisen häirinnästä, antoi tulla: "Nyt riitti, paholainen!" Rauha palasi taloon ja jatkoimme hommia.

On aikoja, kun näemme läheistemme olevan taisteluissa ja kärsivän huonoa kohtelua. Voimme tulla pahalle mielelle, mutta pysymme asioista erillään. Vihollisen juoni onkin, että olemme välinpitämättömiä emmekä aseta toisia itsemme edelle. Saatamme kokea, että on helpompi vain antaa neuvoja ja kertoa, mitä olisi pitänyt tehdä. Mutta Jumalan tahto olisi, että seisoisimme todella muurinaukossa heidän puolestaan - asettuisimme heidän puolestaan vastarintaan, taistelisimme ja sanoisimme kaikella arvovallalla "NYT RIITTÄÄ!" Meidän tulee liittoutua keskenämme ja taistella kuten sotilaat - niitähän me olemme. Yhdessä olemme vahvoja.

Kristittyinä meidän ei ole tarkoitus elää itseämme varten. On aikoja, kun on pantava toisten paras oman edun edelle - rukoillaksemme heidän puolestaan ja vahvistaaksemme heitä. Tämä uskon sota pitää meidän uskomme elävänä tai sanoisinko hereillä. Jos annamme uskomme vajota uinuvaan ja haaleaan tilaan, vihollisemme voi yllättää meidät.

Meidän rukouksemme ovat voimallisia ja tarpeellisia, ne suojelevat meitä. Vihollinen on yrittänyt saada meidän keskittymisemme rukoukseen herpaantumaan ja vakuuttanut meille, että olemme tehottomia. Tämä on hänen hyökkäystaktiikkansa ensi vaihe. Jos hän vie voiton ja saa meidät laskemaan aseemme, hän voi yllättää meidät varomattomuuden hetkenä. Kun hän on onnistunut tuudittamaan meidät huolettomuuteen, me tulemme todella haavoittuviksi.

Emme saa väsyä taistelemaan. Jumala tietää kuinka tärkeää on olla aseistettuja ja valveilla ja hän on valmis tekemään mitä tarvitaan, jotta olemme valveilla ja voimissamme. Vihollinen lisää hyökkäysvoimaansa seurakuntaa vastaan, mutta Jumalan suunnitelma on käyttää noita hyökkäyksiä entistä suurempien voittojen välikappaleena.

Kun hyökkäykset tulevat, emme saa pelätä, vaan antaa Jumalan voiman toimia kauttamme. Me olemme voimakkaampia kuin vihollisemme ja Jumala tahtoo, että käymme vastarintaan. Sillä se, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa (1.Joh.4:4). Vihollinen voi ahdistaa meitä, mutta hän ei voita tätä sotaa!

Julistetaan yhdessä:

Jumala rakastaa minua. Hän johdattaa minut vihreille niityille ja virvoittaa sieluni. Hän antaa minulle kaiken tarpeellisen ja varjelee minua pahalta. Hän auttaa minua huomaamaan viholliseni suunnitelmat, minä kuuntelen ja tottelen Jumalan tahtoa. Hän tekee minusta voitollisen vihollistani vastaan. Minä kuulen Jumalan äänen ja seuraan hänen johdatustaan. Minä elän ja julistan Herran sanaa. Kristuksessa olen voimallinen ja hänessä olen voitokas!

Rakkaat pyhät, nouskaamme yhdessä ja huutakaamme yhteen ääneen: "Nyt riittää, paholainen!"

Jumalan siunausta!

Victoria Boyson, Inc. © 2007

www.boyson.org