Toivon vangit
Victoria Boyson: Prisoners of Hope
Odottaessasi, että sinun tulevaisuutesi syntyy, on aikoja, jolloin tunnet halua antaa periksi, mutta Jumala ei anna sinun tehdä sitä. Tuntuu aivan siltä kuin olisit toivosi vankina.
Palatkaa, vangitut, takaisin turvapaikkaanne, te ette ole turhaan eläneet toivossa! Vielä tänäänkin lupaan: kaksinkertaisen hyvityksen minä annan sinulle, Siion. Sak.9:12.
Kun sinun unelmasi ovat kehittymässä
todellisuudeksi, saatat kokea aikoja, jolloin sinun toivosi kääntyykin
eräänlaiseksi vankilaksi. Et pysty toteuttamaan unelmiasi ja kuitenkin koet
aivan mahdottomaksi lakata uskomasta niihin. Et kykene etenemään yhtään
nopeammin kuin Jumala antaa sinun edetä etkä voi mitenkään palata siihen
pisteeseen, jossa olit ennen kuin tulit raskaaksi Jumalan lupauksesta.
Jumala ei anna sinun luovuttaa! Tällaisena aikana sinä saatat tuntea halua
sanoa Jumalalle: "Okei, Jumala, nyt riittää! En halua elää turhassa toivossa
yhtään enempää! Olen väsynyt olemaan raskaana tästä lupauksesta! Haluan
päästä ulos tästä toivon vankilasta!"
Juuri tällaisena aikana sinun toivosi tuntuu niin todelliselta sinulle
itsellesi, vaikka se ei ole sitä muille. Se ristiriita sen välillä, jota
tunnet hengessäsi, ja sen välillä, mikä on ilmeistä luonnollisessa
maailmassa, raastaa sinun sisintäsi. Sinusta tuntuu, että olet
maailmanpyörässä. Sinulla elämässäsi on niitä hetkiä, jolloin näet
kauaksi ja näet unelmasi toteutuneina jossain kaukaisessa tulevaisuudessa,
ja sinulla on myös niitä laaksonpohjia, jolloin et näe mitään. Mietit
itseksesi: "Olenkohan minä hullu, kun luulottelen, että Jumala vielä siunaa
minua?" Vihollinen vyöryy sisään kuin tulva ja sinä alat epäillä niin, että
siitä aiheutuu tuskaa sielullesi. Juuri tällaisena aikana Jumala kuitenkin
tekee sinussa mitä suurenmoisinta työtään.
Hän tekee sen, koska rakastaa
Sinusta tuntuu, että sinä olet ihan valmis astumaan sisään omaan
tulevaisuuteesi, mutta jälleen kerran Jumala ohjaa sinut takaisin
pyykkikoneeseensa ja vääntää jälleen kerran. Voi, kuinka väsynyt sinä
oletkaan tuosta kauheasta pyykkäämisestä ja tuosta loputtomalta tuntuvasta
vääntämisestä. "Hyvä on, Jumala, voit lopettaa jo!" sinä kiljut, mutta hän
ei lopeta. Sinut on otettu vangiksi toivon vankilaan eikä hän päästä sinua
sieltä ulos ennen kuin hän on tehnyt loppuun sen työnsä, jonka hän sinussa
kerran aloitti.
Tilanne on samanlainen kuin lapsen kanssa, jolla on tikku sormessa. Hän ei
pidä siitä kivusta, jota tikku aiheuttaa, mutta hän kammoaa sitä surkeutta,
minkä tikun pois vetäminen aiheuttaa. Tikun pois ottaminen on tärkeätä,
mutta hän ei ymmärrä sitä. Vaikka hän ymmärtäisikin, on vaikea saada häntä
pysymään aloillaan, kun tikkua otetaan pois. Meillä kaikilla on hengellisiä
tikkuja sisimmässämme, jotka Jumalan tulee saada vetää ulos, ja joskus se
tekee tosi kipeää, erityisesti silloin, kun se tikku on syvällä sydämessä.
Tämä on se hetki, kun puhdistuksen prosessi TODELLA sattuu, sillä hän
porautuu sinun sielusi syvimpään sopukkaan asti, sinun sydämesi syvimpiin
alueisiin. Hän kehittää sinussa alueita, joiden puuttumisesta sinä itse et
ole edes ollut tietoinen - täyttää sellaisia tarpeita, joita et itse ole
tiennyt kaivata.
Sinä ajattelet ehkä: "Hyvä on, Jumalani, tämä on tarpeeksi syvää minulle!"
Mutta jokainen rakentaja tietää, että on kaivauduttava tarpeeksi syvälle ja
laskettava ensin perustus kunnolla ennen kuin voi alkaa luoda ylöspäin
nousevia rakenteita. Ja mitä korkeampi rakennuksesta tulee, sen syvempi
perustuksen pitää olla.
On Jumalan suurta rakkautta meitä kohtaan, ettei hän päästä meitä sisään
meidän kutsumukseemme ennen kuin perustus on tukeva. Jos hän on pidätellyt
sinua ja sinä koet itsesi vangiksi, hän on kuitenkin tehnyt kaiken
rakkaudesta sinuun. Hän ei halua nähdä kaiken työnsä sinussa luhistuvan sen
johdosta, että hän ei käyttänyt aikaa perustuksen lujittamiseen. Hän
rakastaa sinua niin paljon!
Vaikka sinuun sattuukin, hän pitää tarpeellisena säilyttää sinua siinä
toivon sellissä niin kauan, kunnes on turvallista tuoda sinut sieltä ulos.
Vaikka sinä oletkin sairaan väsynyt toivomaan, uskomaan ja odottamaan, hän
silti vahvistaa sinua toivomaan, uskomaan ja odottamaan vielä vähän aikaa.
Ja tämä voi olla kaikkein vaikein asia, mitä hän on koskaan sinulta
odottanut.
Mutta samalla kun sinä olet jo luopumassa toivosta ja kuitenkin jatkat
eteenpäin, sinä alat tuntea kuinka uutta voimaa, jollaista et tiennyt
omistavasi, alkaa nousta esiin sinun sisimmästäsi. Ja totta tosiaan sinulla
ei sitä aikaisemmin ollutkaan, sillä se on sinun palkkiosi siitä, että
kestit tämän kivuliaan prosessin. Se on Jumalan lahja sinulle, jota
vihollinen ei voi sinulta ottaa pois, sillä sinä olet ansainnut sen.
Toivon vankeina
Jumalan sanasta löydämme monia ihmisiä, jotka elivät toivon vankilassa:
Mooses, Joosef ja Aabraham, vain muutamia mainitakseni. Minun suosikkini on
Daavid - hänen vilpittömyytensä hänen elämänsä vastoinkäymisissä vetää minun
huomioni puoleensa.
Jumala oli luvannut Daavidille, että hän kerran hallitsisi kansaansa
Israelia ja Samuel oli voidellut hänet sitä tehtävää varten (1.Sam.16:13).
Mutta sen jälkeen, kun Daavid oli voideltu koko Israelin kuninkaaksi, hänen
piti palata paimentamaan lampaita. Kesti vuosia ennen kuin lupaus toteutui
Daavidin kohdalla, ja hän vietti monia vuosia niistä sen miehen vainoamana,
jonka kruunun hän perisi. Siellä isänsä takamailla lampaita laiduntaessaan
hän ei kuvitellut itseään miehenä, joka piileskelee luolissa tai esiintyy
hulluna voidakseen säästää henkensä (1.Sam.22:11). Joka tapauksessa Jumala
oli sanonut hänelle, että hänestä tulisi kuningas. Kuninkaanhan ei tarvitse
tehdä tuollaisia asioita... eihän?
Psalmissa 119: 82 Daavid huutaa Jumalan puoleen laulun sanoin ja sanoo:
Minun silmäni ikävöivät sinun sanaasi, minä kysyn: "Milloin rohkaiset
minua?" Ymmärrän hyvin sen kaipuun hänen sydämessään, kun hän puhui
noin. Joskus tuntuu, että lupaus ei koskaan toteutuisi. Mutta se totisesti
toteutui kerran Daavidin kohdalla ja se toteutuu sinunkin kohdallasi, kun
et luovu toivosta.
Toivoton, ei! Avuton, kyllä!
Tunnetko itsesi toisinaan toivottomaksi? No jaa, et sinä elä
toivottomuudessa, et sinä ole toivoton tapaus, mutta sen sijaan saatat olla
avuton. Jumala on asettanut sinut avuttomuuden tilaan tai tilanteeseen,
jossa olet täydellisen riippuvainen hänestä, ja sinä olet täysin avuton
auttamaan itseäsi. Sinä ponnistelet voidaksesi edes jossain määrin hallita
elämääsi, mutta sinun ylpeytesi (jota et ole tunnistanut itsessäsi) murenee
tämän avuttomuuden tilassa ja ainoa, mitä voit tehdä, on antautua ja
ottaa vastaan Jumalan rauha sisimpääsi. Saatat tuntea toivottomuutta,
mutta itse asiassa sinun avuttomuutesi on se, mikä aiheuttaa tuskaa.
Jumala haluaa, että sinusta tulee täysin riippuvainen hänestä ja hän pitää
sinut toivon vankilassa, kunnes sinusta tulee sellainen.
Palatkaa varustukseen
Sinun varustuksesi tässä koetuksessa on luottaa rakastavaan Jumalaan. Luota
häneen kaikista järkeilyistäsi huolimatta, huolimatta kaikuista
olosuhteista, jotka ympäröivät sinua. Sinä olit tyytyväinen Jumalaan hänen
hallitessaan sinua siihen asti, kun hän päätti tehdä sinun elämässäsi
jotakin, mikä ei miellyttänyt sinua. Sinä annoit onnellisena hänelle kaiken,
kunnes hän päättikin antaa sinun osuutesi jollekulle toiselle. Sinä uskoit
hänen kaikkivaltiuteensa, kunnes hänen kaikkivaltias tahtonsa joutui
ristiriitaan sinun tahtosi kanssa. Niinpä sinä olet varma, että hän on
erehtynyt. Sinä haluat paeta häntä, mutta hän on sinun turvapaikkasi. Kuinka
sinä voisit paeta omasta turvapaikastasi? Kuinka voisit paeta sitä ainoaa,
joka todella rakastaa sinua ja ymmärtää sinua? Vastaus on ... et mitenkään.
Niinpä, ystäväni, palaa varustukseesi ja pysy vankina, kunnes hän on saanut
työnsä loppuun sinussa. Kunnes hän päättää, että sinä olet valmis kaikkeen
siihen, mitä Hän on sinulle varannut.
Sen, mikä sinusta tuntuu nyt vankilalta, Jumala näkee linnoituksena. Ja hän,
tottakai, on oikeassa. Hän rakastaa sinua ja jos sinä annat hänelle
hallintavallan omaan elämääsi, hän varjelee sinun elämäsi. Ehkä se, mikä
tuntuu vankilan selliltä, on sittenkin sinun turvapaikkasi ja koituu
varjelukseksi. Daavid ei tykännyt elää luolissa, mutta sieltä hän löysi
turvan kuningas Saulia vastaan. Et ehkä pidä niistä olosuhteista, joissa
elät nyt, mutta älä pakene niitä. Ne saattavat olla elämäsi pelastus!
Kaksinkertaisesti minä korvaan
Miksi käymme läpi sitä, mitä joudumme käymään läpi? Sakarjan kirjan 9:12
jakeen loppuosa kertoo meille sen vastauksen, jota kaipaamme. Se lupaa:
kaksinkertaisen hyvityksen minä annan
sinulle, Siion.
Jumala sanoo: Vielä tänäänkin lupaan:
kaksinkertaisen hyvityksen minä annan sinulle, Siion.
Hän sanoo: "Älä luovuta nyt... luota minuun, sillä minä näen sinun
tulevaisuutesi ja se on hyvin siunattu. Vaella edelleen minun kanssani ja
luota minuun ja minä annan sinulle rauhan sinun myrskyjesi keskellä".
Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan
teille levon. (Matt.11:28) Kun olemme oppineet lepäämään Herrassa
keskellä myrskyä, Jumala tulee voimallisesti siunatuksi. Se osoittaa
Hänelle, että me luotamme Hänen hyvyyteensä huolimatta siitä, miltä
olosuhteemme näyttävät.
Häntä miellyttää suuresti se, että luotamme Häneen ja kun Hän on mielissään
Hän vuodattaa siunauksia taivaasta runsain määrin. Hän ei voi mitään sille,
että Hän haluaa siunata niitä, jotka luottavat Hänen hyvyyteensä.
Hän nousee vielä tueksesi ja ilmoittaa kaikille, kuten ilmoitti Israelin kansalle Sakarjan kautta (9:12), että hän on ylpeä sinusta ja aikoo kaksinkertaisesti hyvittää sinulle kaiken, mitä olet kestänyt, kun olet hellittämättä luottanut Häneen kaikissa elämäsi koetuksissa. Ja tämä merkitsee vasta alkua sille, että unelmistasi tulee totta. Iloitse siitä, ystäväni, sillä sinä olet kahlannut läpi vastoinkäymisten virran ja sinun taivaallinen Isäsi on sinusta ylpeä.
Tulkaa takaisin varustukseen, te vangit, joilla on toivo. Sak.9:12 (KR38).
Victoria Boyson, Inc.
© 2003
-2005
www.boyson.org
