Monien kohdalla on sellainen hienovarainen pahanolon tunne vallannut alaa heidän sitoutumiseltaan kuin peitevaate. Niin, he kyllä tunsivat kipua sydämessään, kun näkivät terrorismin valtaavan alaa maailmassa, mutta heidän esirukouksensa ääni on vähitellen vaimentunut. He ovat aidosti olleet raivoissaan, kun tuomarit Yhdysvalloissa ja muissakin maissa ovat edenneet homoliittojen laillistamisessa, mutta heidän kiivautensa on hiipunut olankohautuksiksi ja huokailuksi.

Viime kirjoituksessani Sotajousi [Kuukauden sivu Tammikuu 2005 - suom. huom.] puhuimme Kristuksen arvovallasta ja siitä, että voimme ottaa vastaan Herralta uuden voitelun hengelliseen sodankäyntiin. Me tarkastelimme sitä tosiasiaa, että Daavid ei ainoastaan lyönyt vihollisiaan, vaan ajoi heitä takaa, kunnes heidät tuhottiin (Ps.18:38-39). Nuorena miehenä, kun muut vapisivat pelosta, Daavid oli valmis ja innokas kohtaaman Goljatin. Kun hän oli tappanut filistealaisen, hän leikkasi tämän pään irti ja vei sen Jerusalemiin. Daavid luultavasti nosti pään jebusilaisten näkyville, jotka yhä hallitsivat Jerusalemia. Yhtä lailla kuin Jumala antoi hänelle voimaa jättiläistä vastaan, hän aikaa myöten ajaisi myös jebusilaiset pakoon. Daavid on voimallinen esimerkki Jumalan mielen mukaisesta miehestä, joka ei sietänyt minkäänlaista pahuutta.

Mutta opetus Daavidista antaa meille myös esimerkin siitä, mitä tapahtuu hyville ihmisille, kun velttouden henki tekee tyhjäksi heidän pyrkimyksensä. Sillä myös Daavidin elämässä oli tilanne, jolloin hän ei ajanut takaa vihollisiaan. Tosiasiassa hän antoi lamaantumisen hengen vallata hänen mielensä.

Kun seuraavana keväänä oli taas kuninkaiden sotaanlähdön aika, Daavid lähetti Joabin johdolla vakinaiset joukkonsa ja Israelin miehet sotaretkelle, ja he kukistivat ammonilaiset ja ryhtyivät piirittämään Rabbaa. Daavid itse jäi Jerusalemiin. 2.Sam.11:1.

Daavid jäi lepäilemään sotatilan aikana. Kuningas päästi passiivisuuden hengen sisimpäänsä. Pian näemme tämän suuren soturikuninkaan joutuvan lähes avuttomaan tilaan, jossa hän ei kykene vastustamaan eteen tulevaa hengellistä hyökkäystä.

Eräänä iltana, kun Daavid oli noussut vuoteeltaan käyskentelemään kuninkaanpalatsin katolla, hän näki sieltä naisen, joka oli peseytymässä. Nainen oli hyvin kaunis. 2.Sam.11:2.

Nainen oli Batseba, Urian vaimo. Siitä hetkestä, jolloin Daavid salli passiivisuuden hengen tulla elämäänsä, hänen kykynsä tehdä vastarintaa heikkeni. Omantunnon paatuminen tapahtui. Raamattu kertoo: "Eräänä iltana, kun Daavid nousi vuoteeltaan...." Oli ehkä yleisenä tapana levätä iltapäivällä, mutta minua järkyttää, kuinka epätavallista Daavidin kohdalla oli, että hän otti nokkaunet, kun miehet olivat taistelussa. On mahdollista, että tämä nukahdus ei ollut ruumiin sanelema tarve, vaan heijastus siitä uneliaisuuden hengestä, joka oli vallannut hänen sielunsa. Hän oli vuoteessa "iltaan asti".

Tämä raskaus, joka lepäsi Daavidin sielun yllä, oli itse asiassa osa suurempaa, samaan päämäärään tähtäävää hengellistä hyökkäystä. Toinen osa tätä taistelua oli se hiljainen, sisäinen kehotus, joka sai Batseban peseytymään paikassa, jossa Daavid saattoi nähdä hänet. Viimein, kyvyttömänä vastustamaan kiusausta ja uhmaten kaikkia jaloja luonteenpiirteitänsä:

Daavid lähetti sananviejiä noutamaan naista, ja tämä saapui hänen luokseen. Nainen oli juuri puhdistautunut, ja Daavid makasi hänen kanssaan. 2.Sam.11:4.

Rakas ystävä, muista, että tämä kauhea moraalinen lankeemus ei saanut alkuaan Daavidin himoista tai mistään räikeästä kapinasta Jumalaa vastaan. Passiivisuuden henki johdatti Daavidin synnintekoon. Ongelman ydin oli siinä, että sinä aikana, jolloin yleensä kuninkaat lähtivät sotaan, Daavid jäi kotiin.

Tässä maailmassa ja ajassa
Rakkaat ystävät, olemme sodassa. Jumalan Henki kutsuu meitä taistelemaan perheidemme, kotikaupunkiemme ja kansakuntamme puolesta. Jumalan sana todellakin ilmoittaa meille, että:

Herra lähtee liikkeelle soturin tavoin. Kuin taistelija hän kiihdyttää vimmaansa, huutaa ja karjuu sotahuutoa ja uhkaa vihollisiaan. Jes.42:13.

Käydäänkö tätä sotaa sinun sisimmässäsi? Nouseeko sinun hengestäsi sotahuuto? Jos olet uudestisyntynyt, tuo huuto on sisimmässäsi, vaikka sen olisikin mykistänyt velttouden hengen tuoma uneliaisuus. Et koskaan pääse voitokkaaseen uskoon, ellet kanna sisimmässäsi Jumalan sotahuutoa. Meidän tulee tarttua rukouskutsuun käydäksemme hengellistä sotaa ja meidän tulee taistella kaikilla hengellisillä sota-aseilla omien lastemme ja kansakuntamme puolesta.

Tämä sota on ensisijassa henkilökohtainen. Sinä hetkenä, kun hyväksyt laiskuuden hengen sisimpääsi, voit luottaa siihen, että kiusaus, joka vastaa heikkouttasi, on myös aivan kulman takana. Se ei välttämättä ole Batseba, se voi hyvin olla pornografia internetissä tai jokin muu, mutta saatat pian löytää itsesi kietoutuneena johonkin, joka tuhoaa sinua ja läheisiäsi. (Internet on toisella nimeltään maailmanlaajuinen verkko ja monet ovat ne, jotka Saatana saa takertumaan syntiin.) Se voi olla työtoveri, joka yhtäkkiä alkaa näyttää puoleensavetävältä. Tai se voi olla vain periksi antaminen sille katkeruudelle, joka kovettaa sydämesi.

Toisaalta taistelu on myös kansainvälinen. Annapa, kun sanon sen suoraan: islamilaisen maailman keskeltä on noussut radikaali liike, joka on aloittanut sen, mitä he kutsuvat "Kolmanneksi suureksi uskonsodaksi". (ensimmäinen "jihad" oli Muhammedin elinaikana, toinen Ottomaanien valtakunnan aikoihin.) Tätä nykyistä jihadia johtaa Osama Bin Laden. Hänen päämääränsä, kuten kaikkien wahhabismin (Islamin radikaali siipi) kannattajien, on ajaa länsimielisyys ulos islamilaisista maista, vaihtaa maalliset johtajat muslimimaissa uskonnollisiin johtajiin, ottaa haltuun Lähi-Idän öljy, tuhota Israel ja saada käsiinsä atomipommi ja muita joukkotuhoaseita. He ovat halukkaita kuolemaan sen puolesta, mihin uskovat, eivätkä aio antaa minkään pysäyttää heitä, kun he pyrkivät kohti unelmaansa. USA:n hallituksen raporttien mukaan maailmanlaajuisesti on olemassa 20 miljoonaa wahhabi-muslimia. Nämä kaikki eivät ole terroristeja, mutta jokainen heistä on opetettu vihaamaan länttä, vihaamaan Israelia ja olemaan halukkaita kuolemaan aatteensa puolesta.

Samalla kun islamilaiset terroristit juonittelevat, kuinka soluttautua länteen ja vallata ei-islamilainen maailma, on yhteiskuntamme sisällä menossa toinenkin konflikti: sota niiden moraalisten mittapuiden puolesta, joita kullakin kansalla on. Tämä on hyvin vakava asia ja meidän tulee rukoilla ja harjoittaa hengellistä arvovaltaamme niillä alueilla, joilla vaikutamme.

Sanot ehkä: "Haluan rukoilla, mutta minun sisimmässäni on ahdistus". Saatat joutua taistelemaan mieltäsi raskauttavaa henkeä vastaan. Jesaja lupaa, että Herra antaa meille

...kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Jes.61:3.

Eräs toinen käännös kutsuu tätä vihollista "voimattomuuden hengeksi". Riippumatta siitä, kutsummeko tätä henkeä murheen tai voimattomuuden tai velttouden hengeksi, se on jotakin, mikä estää ihmisiä harjoittamasta hengellisiä vahvuuksiaan. Se saattaa todellakin istua olkapäälläsi yrittäen tukahduttaa hengellisen energiasi ja aloitekykysi.

Tämä henki etsii pääsyä meidän elämäämme monenlaisin keinoin. Ne pettymykset, joita meillä on rakastamiemme ihmisten kanssa, usein avaavat oven tälle hengelle. Tai se saattaa tunkeutua sieluumme, jos teemme toistuvasti syntiä jollain alueella. Se myös viihtyy tuomion ja pelon hengen seurassa. On se ovi mikä tahansa, jota se käyttää sinun kohdallasi, sinun tulee tehdä parannusta kaikesta synnistä ja sitten vakuuttavasti ja ääneen luopua siitä. Silloin ei ole aika rukoilla hiljaa, vaan rohkeasti ja silmät auki.

Kuulen taas vastaväitteen: "Minä en osaa rukoilla silmät auki." Se ei ole totta. Olet usein rukoillut silmät auki, kun olet ajanut autoa. Asian ydin on siinä, että tämä uneliaisuuden henki etsii keinoa vangita sinut omaan sisimpääsi.

Voittaaksemme tämän vihollisen meidän tulee tehdä itsestämme alamaisia Jumalalle. Anna anteeksi ja vapauta kaikki alueet, joilla olet kohdannut pettymyksiä ihmisten suhteen tai joutunut pettymään itseesi. Älä suostu elämään tuomion alla tai pelossa. Tee tämä kaikki myös ääneen. Koska Jumala antaa sinulle murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan, palauta mieleesi niitä monia siunauksia, joita Jumala on sinun elämääsi antanut. Pue yllesi ylistyksen viitta. Rukoile kanssani:

Todellinen taistelu
Meidän sukupolvemme edessä oleva konflikti ei ole vähemmän uhkaava kuin natsismi oli aikanaan tai Neuvostoliitto. Ääri-islamilaisuus on pimeyden henkivalta, joka haluaa maailman hallintaansa. Meillä ei ole varaa hävitä taistelua terrorismia tai moraalittomuutta vastaan. Me emme saa avata sisintämme pelolle tai epäuskolle, sillä me synnyimme taistelemaan ja voittamaan meidän aikamme taistelut.

Kuulen taas vastaväitteiden nousevan: "Minulle on opetettu, että aika muuttuu aina vaan pahemmaksi, mitä lähemmäksi Kristuksen paluu tulee." Kyllä, luopumuksen päivä tulee, mutta emme saa olettaa, että se on jo tullut. Jokaisena aikana Jumala haluaa, että vaellamme voittosaatossa. Se tosiasia, että monien kansojen keskellä koetaan tänä aikana herätyksiä ja hengellisiä läpimurtoja, muistuttaa meille, että on vielä armonaika, joka koskee myös meidän kansaamme.

Eräs lukijoistani lähetti seuraavan otteen kirjasta Kuninkaan paluu, Gondorin kuninkaan Aragonin sanat. Kirjan kirjoittaja, englantilainen JRR Tolkien, kieltää, että hänen kirjallaan olisi ollut mitään tekemistä Toisen Maailmansodan kanssa. Suuri osa hänen käsikirjoituksestaan syntyi kuitenkin Toisen Maailmansodan aikana. Tämä kirja on vertauskuvallinen esitys siitä sodasta, joka kullakin sukupolvella on käytävänään, jotta Pahan voimat voitettaisiin.

Toivottoman vähäiseksi kutistuneen sotajoukkonsa kanssa kuningas Aragon yritti innostaa miehiään taisteluun, vaikka tappio näytti väistämättömältä, kun helvetin joukot syöksyivät kimppuun laumoittain. Ratsastaen yhteen lyöttäytyneiden, vaikkakin aika surkeiden miestensä edessä, hän huusi:

Näen teidän silmissänne saman pelon, joka yrittää murtaa minuakin. Voi tulla päivä, jolloin miesten rohkeus murtuu, kun hylkäämme ystävämme ja murramme kaikki veljeyden siteet. Mutta se päivä ei ole vielä tänään. Tänä päivänä me taistelemme!
Kaiken sen kautta, mitä pidätte rakkaana täällä maan päällä, minä pyydän teitä seisomaan kanssani, Lännen miehet!

Pankaamme mekin pois pelkomme ja uneliaisuuden hengen painot. Ottakaamme käteemme hengen miekka, joka on Jumalan sana. Ja käykäämme sotaan vanhurskauden puolesta. Voi tulla päivä, että tämä maailma alistuu Pahuuden voimille. Mutta se päivä ei ole tänään. Tänä päivänä me taistelemme!

Francis Frangipane

Copyright 2004 Arrow Publications.