Pelottomat soturit
Victoria Boyson: Fearless Warriors
Enemmän kuin mitään muuta vihollista vastaan
Herra taisteli sitä pelkoa vastaan, joka täytti niiden ihmisten sydämet ja
mielet, jotka hän halusi nostaa jaloilleen - ja sama pätee meihin. Pelko on
uskon vihollinen ja ilman uskoa on mahdotonta miellyttää Jumalaa. Hän sanoi
toistuvasti opetuslapsilleen: "Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit
epäillä?" (Mt. 14:31). Vihollinen haluaa kylvää pelkoa sydämiimme, koska
hän tietää, että ilman uskoa olemme voimattomia. Pelko on vihollisemme, ei
ystävämme, ja meidän tulee taistella sitä vastaan kaikin voimin!
Pelkoa myrskyssä
Jumalaa miellyttää, jos me luotamme Häneen ja Häntä loukkaa, jos emme luota.
Matteuksen luvussa 14 opetuslapset olivat myöhään yöllä veneellä
kalastamassa, kun Jeesus ilmestyi heille kävellen veden päällä. Opetuslapset
luulivat, että hän oli aave ja kauhistuivat.
Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: "Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö." (Matt.14:27)
Pietari oli niin ihmeissään, kun näki ystävänsä Jeesuksen tekemässä mahdottomia, että hän halusi liittyä seuraan. Jeesus kutsui hänet luokseen:
Silloin Pietari sanoi hänelle: "Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin." "Tule!" sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo. Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. "Herra, pelasta minut!" hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: "Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?" Matt.14:29-31.
Pietari käveli ihan oikeasti veden päällä!
Hän teki jotakin, mikä oli mahdotonta! Olen varma, että hän olisi
kävellyt Jeesuksen luo, ellei pelko olisi vallannut hänen sydäntään. Kun hän
näki tuulen, hänen uskonsa antoi periksi pelolle ja pelko riisti häneltä
mahdollisuuden tehdä sitä, mikä oli mahdotonta. Hän teki sitä, mikä oli
luonnolliselle ihmiselle mahdotonta, mutta kun aallot löivät korkeina häntä
vastaan, hän alkoi pelätä. Tuuli oli lähetetty aikaansaamaan hänessä pelkoa
ja sillä hetkellä, kun hän päästi pelon sydämeensä, hän alkoi vajota. Pelko,
jota hän tunsi, tappoi hänen uskonsa, ja juuri hänen uskonsa Jeesukseen oli
se, mikä piti hänet pinnalla.
Heti, kun he nousivat veneeseen, tuuli tyyntyi aivan samoin kuin vihollisen
valheet haihtuvat, kun ne menettävät merkityksensä. Kun me pyrimme tekemään
jotakin mahdotonta, meidän uskoamme koetellaan maailman tuulissa ja
myrskyissä - siitä voimme olla varmoja. Kun me kuitenkin vaellamme uskossa
vaikka vain lyhyen hetken, kuten Pietari, opimme lisää uskomme vihollisista.
Näin me opimme lisää uskosta ja luottamuksesta Jumalaan. Joka kerta, kun
astumme ulos veneestä ja kävelemme vaikkapa vain muutaman askeleen, meidän
uskomme kasvaa.
Jokainen uskon koetus lisää meidän sydämemme päättäväisyyttä olla
luottamatta mihinkään muuhun kuin Jumalaan. Me opimme, että kaikissa
olosuhteissa, joita vastaan tulee... Jumala on suurempi! Me opimme yhä
uudestaan, että ei kannata pelätä vihollista, vaan "se, joka on teissä,
on suurempi kuin se, joka on maailmassa." (1.Joh.4:4.)
Voittoon sitoutuneita
Usko Jumalaan on luottamista siihen, että hänellä on kyky ja halu auttaa
meitä. Se on luottamusta siihen, että kukaan ei ole suurempi kuin Jumalamme
ja että meidän suuri Jumalamme haluaa auttaa meitä. Hän rakastaa meitä. Me
olemme Hänen lapsiaan ja Hänen lapsinaan meillä on myös HÄNEN arvovaltansa.
Heti kun näemme Jumalan Isänä, joka rakastaa meitä ja on kykenevä ja halukas
tekemään kaiken pelastaakseen meidät, ei meidän uskoamme rajoita mikään.
Mikään elämän myrsky ei eksytä meitä Kristuksen seuraamisen tieltä. Pelolla
ei ole vaikutusta meihin.
Samalla tavoin, kun me luotamme Jumalaan mitä tulee ulkonaiseen
hyvinvointiimme, emme edes pelkää kuolemaa. Kun me torjumme kuoleman pelon,
me tulemme todella pelottomiksi. Kuten sana sanoo psalmissa:
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, [miksi en?] sillä sinä olet minun kanssani. Ps.23:4.
Olemme pelottomia, koska meidän suuri mahtava
Isä-Jumalamme seisoo meidän rinnallamme ja sanoo: "Senkun menet vaan ja
kosket lapseeni, niin minä liiskaan sinut kuin sontiaisen!" Meidän ei tule
pelätä Jumalaa, mutta uskokaa minua, meidän vihollisemme pitäisi ja tuleekin
pelätä meitä, sillä Jumala on tekemässä meistä voittamattomia ja PELOTTOMIA
sotureita.
Jos sotilas käy taisteluun ja pelkää kuolla, silloin hän tulee olemaan
tehoton taistelukentällä. Hän on koko ajan keskittynyt pelastamaan oman
nahkansa eikä voittamaan taistelua. Hän ei silloin taistele koko
sydämestään. Hänen on rakastettava taistelun päämäärää enemmän kuin omaa
elämäänsä. He eivät säästäneet henkeään vaan olivat valmiit kuolemaankin.
Ilm.12:11.
Kun sotilas lähtee taisteluun, hän odottaa kohtaavansa pelottavia asioita,
mutta hän ottaa haasteen vastaan ja pyrkii kohti taistelun tuoksinaa, sillä
hän tietää, että juuri siellä on mahdollisuus voittoon. Hänestä tulee
niin voimakas, että hänet on mahdoton pysäyttää - peloton soturi. Hänestä
tulee voitokas jo ennen kuin hän kohtaa taistelun, sillä hän on
sitoutunut voittamaan.
Jeesus sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen minun tähteni kadottaa, on sen pelastava." Luuk.9:23-24.
Meidän tulee heittäytyä kokonaan taisteluun,
valmiina kuolemaan ilman kuoleman pelkoa, tai muuten me menetämme elämämme
ja kuolema kuluttaa meidät. Sotilasta, joka on PELOTON, ei voi pysäyttää! Ne
alueet, joilla me sydämessämme hellimme mitä tahansa pelkoja, pitävät meidät
haavoittuvina vihollista vastaan.
Pelkää Jumalaa, ei Saatanaa
Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. Matt.10:28.
On tärkeää, että me tottelemme Jumalaa emmekä
pelkää vihollista. Jumala on Se, joka hallitsee, ja Hän antaa meille
auktoriteettinsa rukouksen kautta. Niinpä jos Jumala pyytää minua asettumaan
pimeyden voimia vastaan, tiedän, ettei tarvitse pelätä mitään. Meidän ei
tule olla omahyväisiä tai röyhkeitä, mutta meidän ei tule koskaan pelätä
vihollista, vain Jumalaa.
Jos ymmärrämme, että pelko on vihollisemme, me taistelemme sitä vastaan
luottamalla Jumalaan. Usko Jumalaan, vaikka vain aivan pieni sellainen,
siirtää vuoria! Pidimme tai emme, me olemme vihollisen maalitauluna ja
meidän ainoa toivomme on toimia siinä Jumalan arvovallassa, jonka hän on
meille lahjoittanut Jeesuksessa. Meillä on arvovalta yli pimeyden voimien,
paholainen tietää sen ja meidän on aika uskoa se!
Jumala välittää sinusta. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu.
Älkää siis pelätkö. (Mt. 10:30-31). Taivaallista Isäämme ei pysäytä
mikään, kun Hän haluaa pelastaa sinut ja auttaa sinua. Sinun pitää vain
luottaa häneen. Älä menetä uskoasi häneen... Hän tulee ja pelastaa sinut.
Rukoile kanssani:
Vaikka minä vaellan kuoleman varjon laaksossa, minä EN pelkää, sillä sinä
Herra olet kanssani. Ja koska sinä olet kanssani, minä kieltäydyn
pelkäämästä. Jeesuksen nimessä, aamen!
Victoria Boyson, Inc.
© 2003
-2005
www.boyson.org
