Opetusarkisto
Kypsyyden mitta
Francis Frangipane: the Measure of Maturity
Kokemukseni mukaan aivan liian moni meistä kristityistä on joutunut epätietoisuuteen rakkauden asiassa. Olemme olettaneet, että kunhan pääsemme siihen, että me näytämme rakastavan, se riittää osoittamaan, että meistä on todella tullut rakastavia ihmisiä. En väitä, että olisimme tietoisesti tulleet pinnallisiksi tai vältteleviksi, mutta väitän, että jotenkin olemme tyytyneet kosmeettiseen todellisen sijasta.
Olemme kehittäneet itsellemme "alttari-minuuden" julkisivuksi seurakuntaa varten, joka kestää parhaimmillaankin vain muutaman minuutin kauemmin kuin seurakunnan tilaisuus. Se, mikä tässä on kehitetty todelliseen täydellisyyteen, onkin vain kyky näytellä kristittyä.
Luulen, että meillä on vielä oppimatta se, että todella jatkuvasti vaellamme Kristuksen rakkauden mittapuun mukaan. Kuulen niin monien kovin nopeasti tuovan esiin niitä puutteita ihmisissä, joita heidän oletetaan rakastavan, ja minä ihmettelen, millaista rakkautta sellainen henkilö edustaa, joka alentaa tuolla tavoin jonkun heidän selkänsä takana? Kun joudun todistamaan tällaisia rakkaudettomia sanoja kristittyjen suusta, minua samalla muistutetaan, että meillä on paljon opittavaa Jeesuksesta ja mitä todella tarkoittaa seurata häntä.
Daavid rukoili: Ota sanani suopeasti vastaan, sanani ja sydämeni ajatukset, Herra, turvani ja lunastajani. (Ps.19:15).
Meidän sanamme ovat sivutuotetta sydämemme ajatuksista. Mitä tahansa me haudomme sydämessämme, nousee aikaa myöten huulillemme. Jos anteeksiantamattomuus vaaniskelee sisimmässämme, meidän keskustelujamme piikittävät kielteiset huomautukset. Jopa meidän hilpeissä pilapuheissamme tulevat piikit läpi puheestamme, jos hellimme katkeruutta. Jeesus opetti: Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu (Matt.12:34). Emme voi korjata puheitamme ilman, että ensin korjaamme sydämemme.
Jos Herra tuomitsee meidät sanojemme vuoksi, hän tekee sen, koska pyrkii puhdistamaan meidän sydäntämme. On totta, että sydän on petollinen yli kaiken ja on vaikea tunnistaa omaa pahuuttaan. Jos kuitenkin yksinkertaisesti pysähdymme ja kuuntelemme, kuinka monet meidän sanoistamme ovat rakkaudettomia, voimme jäljittää niistä todellisen ongelmamme: rakkaudettoman sydämen.
Uusi voitelu
Uskovat palavat Jumalan tulesta. Pyhä Henki puhdistaa seurakuntaa
kielteisestä lörpöttelystä. Tuore voitelu on ulottuvilla siellä, missä Jumalan
ihmiset puhuvat sen luonteen mukaisesti, mikä tarvitaan, että voi edustaa
Häntä. Sen, mitä Herra puhui Jeremialle, hän puhuu myös meille:
Silloin Herra vastasi minulle: - Jos muutat mielesi, minä otan sinut jälleen palvelukseeni. Jos et puhu joutavia, vaan puhut niin kuin puhua tulee, saat jälleen olla minun suunani. Jer.15:19.
Rukoilkaamme, että siinä, missä Jumala paljastaa meidän rakkaudettomuutemme, siinä tulee pian aika, jolloin rukoilemme luotettavasti:
Sinä tutkit sydämeni, yölläkin sinä minua tarkkaat, sinä koettelet minua mutta et löydä minusta mitään väärää. Minun suuni ei puhu pahaa. Ps.17:3.
Ymmärrämmekö tämän nyt varmasti? Meidän koko elämämme laatu tulee arvioitavaksi sen mukaan, miten tervettä meidän puheemme on ollut ja minkälaista se on ollut sisällöltään. Niinpä Jeesus varoitti:
Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Matt.12:36.
Miettikäämme Kristuksen antamaa varoitusta vakavasti. Hän jatkoi:
Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi. Matt.12:37.
Jaakob lisää tähän:
Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton. Jaak.2:13.
Sydämessäni nousee pyhä pelko, kun ajattelen näitä varoituksia. Tiedän, että jos olen armoton toisia kohtaan, Jumala tulee olemaan armoton minua kohtaan.
Luonne ratkaisee
Joskus minusta tuntuu, että me naamioimme kriittisyytemme kutsumalla sitä
"henkien erottamiseksi". Tosiasia on, että suurin osa siitä, mikä
meidän keskusteluistamme nousee esiin arvioimaan muita, on yksinkertaisesti
toisten tuomitsemista lihan mukaan. Jos me todella rakastamme jotakuta
henkilöä, olemme yhtä rakastavia heidän poissa ollessaan kuin heidän läsnä
ollessaankin.
Jeesus sanoi, että hänen opetuslapsensa tunnistetaan rakkauden perusteella. Paavali sanoi, että Kristuksen rakkauden tulisi hallita meitä, mikä tarkoittaa, että rakkauden luoma luonne ja kurinalaisuus varjelevat meitä menemästä mukaan sanallisiin hyökkäyksiin tai edes hienovaraiseen kriittisyyteen. Ymmärräthän, että tarvitaan luonnetta, ettei ajaudu mukaan juoruiluun ja arvosteluun. On mahdollisuus valita ylevämpi tie. Se tie alkaa rukoilemalla, se laajenee armollisuudeksi, se on hitautta puheessa, se lähestyy ihmisiä nöyrällä sydämellä, se puhuu henkilön kanssa yksityisesti. Se on anteeksiantava väärin tehneitä kohtaan ja kärsivällinen hengellisesti alaikäisiä kohtaan.
On luonnollista, että jos joku on sekaantunut rikolliseen toimintaan ja vakavasti vaarantaa toisia syntielämänsä vuoksi, meidän tulee rakastaa yhteisöä ja pyrkiä suojelemaan viattomia. On aika myös ojentaa ja jopa julkisesti paljastaa syntiä (Matt.18:15-17), mutta vasta, kun kaikki muut mahdollisuudet oikaista henkilöä on käytetty loppuun - ja jopa silloinkin meidän motiivimme tulee nousta pelastuksen toivosta emmekä saa sallia synnin paljastamisen olla savuverhona kostolle. Kaikissa tilanteissa rakkauden tulisi ohjata meidän sanojamme.
Lapsen näkökulma - rakkauden tapa nähdä
Jokin aika sitten nuorin tyttäreni Eden lähetti minulle listan "lasten
suusta" -lausahduksia. Kunkin lapsen tuli kuvata, mitä rakkaus merkitsi
heille. Heidän vastauksensa olivat välillä aika mielenkiintoisia.
Erityisesti erään 4-vuotiaan Billyn lausahdus on jäänyt mieleeni. Hän sanoi:
"Kun joku rakastaa sinua, tapa, jolla hän sanoo nimesi, on erilainen. Siitä
vain tietää, että minun nimeni on turvassa hänen suussaan."
Tuo ajatus tuntuu sanovan kaiken: "Kun joku rakastaa... nimeni on turvassa hänen suussaan." Huomaatko, että tämä kirkas kuva rakkaudesta on pikkulapsen suusta. Kun me todella vaellamme Kristuksen rakkaudessa, ympärillämme olevat ihmiset ovat turvassa - ja muutkin näkevät, että Kristuksen rakkaus hallitsee meitä.
Rakkaat ystävät, kun me todella vaellamme rakkaudessa, joka peittää, se osoittaa, että me todella tunnemme Kristuksen. Pyytäkäämme Isältä: "Isä, näytä minulle sydämeni. Hallitseeko sinun Rakkautesi sitä niilläkin alueilla, joita en itse näe. Ovatko ihmisten nimet turvassa suussani?"
Francis Frangipane
Copyright 2005 Arrow Publications.
Julkaistu luvalla. Francis Frangipane toimii pastorina Yhdysvalloissa, Cedar Rapidsissa, Iowassa. Hänen nettisivujensa osoite on www.frangipane.org
Opetusarkisto
