Vapaus Kristuksessa
Victoria Boyson: Freedom in Christ
Vuosia sitten, kun olin hyvin nuori uskova, olin mukana seurakunnassa, joka ei oikeasti uskonut Jeesukseen Kristukseen. Niin, he uskoivat kyllä Hänen elämäänsä ja ylösnousemukseensa, mutta ei hyvän sanoman vapauttavaan voimaan, jonka Hän tarjoaa. He julistivat, että pelastus tuli Kristuksen kautta, mutta huomaamatta ollenkaan, että vapaus oli korvattu ihmistekoisilla uskonnollisilla säännöillä.
Eräänä päivänä, kun olin mukana seurakunnan tilaisuudessa, huomasin yhtäkkiä, että useimmilla noista ihmisistä ei ollut oikeasti Vapahtajaa. Heillä ei ollut Vapahtajaa, koska heillä ei ollut tarvetta sellaiselle. He luottivat siihen, että heidän oma vanhurskautensa riitti pelastukseen, kun he vaelsivat uskollisina sille "lakipaketille", jonka he olivat laatineet ja jota he opettivat. Joskus heidän opetuksensa oli niin mutkikasta, että koin mahdottomaksi koskaan olla kunnollinen heidän silmissään.
Silloin, kun ensi kertaa tapasin näitä ihmisiä, luulin löytäneeni uskon jättiläisiä. He tuntuivat tietävän niin paljon enemmän kuin minä. Kun kasvoin tuntemaan heitä paremmin, sain selville, etten koskaan pystyisi miellyttämään heitä. Heidän sääntöjään ja määräyksiään, jotka koskivat kristillistä uskoa, ei voitaisi koskaan toteuttaa tai täyttää. Ja sitä paitsi he tuntuivat koko ajan keksivän uusia sääntöjä.
Kaiken lisäksi se vapaus ja ilo, jota olin tuntenut, kun tulin ensi kertaa Kristuksen luo, varastettiin minulta hitaasti ja järjestelmällisesti. Olisin epäilemättä kokonaan alistunut heidän tapaansa uskoa, elleivät minun ihanan äitini opetukset olisi varjelleet minua.
Äitini usko
Hänellä oli yksinkertainen ja rakastava usko Jeesukseen, joka uskonnollisen
ihmisen silmään näytti helposti lapselliselta ja merkityksettömältä. Mutta
oikeasti hänen rakkautensa Kristukseen meni paljon syvemmälle kuin heidän.
Hän eli päivittäin Vapahtajansa tuottamassa ilossa. Hän rakasti tätä ja tämä
rakasti häntä - hän tiesi sen olevan aidosti totta ja eli sitä läpi suurella
luottamuksella ja sydämen rauhalla.
Kun jotkut yrittivät tulla ja tehdä hänen uskostaan monimutkaisempaa, hän pyyhkäisi sivuun sellaiset monimutkaiset opetukset lapsen tietoisuudella armosta ja uskosta. Muutamalla sanalla hän saattoi tehdä lopun näiden "järjettömien opettajien" puhetulvasta, jolla he yrittivät osoittaa tietävänsä paljon enemmän kuin hän. Voi sentään, kyllä he tosissaan yrittivät "auttaa" häntä ja laittaa hänet ojennukseen, mutta hän vain hymyili ja rakasti heitä, koska hänellä oli sellaista, mitä noilta toisilta puuttui: vapaus Kristuksessa!
Hän tunsi Jeesuksen! Hänen vapautensa ei noussut mistään muusta lähteestä kuin siitä, että hän todella tunsi Kristuksen oikeasti. Hän ei tuntenut tätä "kirjanoppineiden" mahtailevalla tavalla, hän tunsi Jeesuksen henkilökohtaisesti ja puhui Hänen kanssaan ja vietti aikaa tämän läsnäolossa.
Äitini ei ollut ihmisten silmissä koskaan mikään merkittävä henkilö. Hän ei ollut koskaan opettaja, saarnaaja tai luennoitsija - hän oli yksinkertaisesti Jumalan lapsi. Hän tunsi taivaallisen Isänsä ja siksi hänellä oli taivaallinen viisaus sydämessään.
Äitini kuoli, kun olin 16-vuotias, mutta ennen kuolemaansa hän sai jakaa Jeesuksensa minun kanssani. Mutta vuosien varrella pyrkiessäni tuntemaan Jumalaani paremmin, minä melkein kadotin sen yksinkertaisen lapsen uskon, jonka hän oli opettanut minulle. Hänen muistelemisensa ja hänen rakkautensa ja uskonsa aitouden muisteleminen merkitsivät sitä ratkaisevaa tekijää, jonka kautta löysin tieni uudelleen Jeesuksen syliin.
Vapauden puolesta pitää taistella
Paavali sanoo galatalaiskirjeessä 2:4-5:
Tosin joukkoomme oli tullut eräitä valeveljiä urkkimaan, millaista on se vapaus, jonka me olemme Kristukselta Jeesukselta saaneet. Heidän tarkoituksenaan oli saattaa meidät lain orjuuteen. Mutta me emme hetkeksikään antaneet heille periksi, jotta evankeliumin totuus säilyisi teille puhtaana.
Paavali ja muut apostolit yrittivät jatkuvasti pitää voimassa evankeliumin yksinkertaisen sanoman ja suojella heitä vihollisen monimutkaisilta petkutuksilta. Paavali sanoi heille suoraan:
Olen hämmästynyt, kun te näin pian olette luopumassa hänestä, joka on armossaan kutsunut teidät, ja olette siirtymässä toisenlaiseen evankeliumiin. Mitään toista evankeliumia ei kuitenkaan ole. Jotkut vain hämmentävät teidän ajatuksianne ja koettavat vääristää Kristuksen evankeliumia. Gal.1:6-7.
Siihen aikaan apostolit pitivät voimassa sitä valoa, joka piti tuon kieron eksytyksen pimeyden poissa. He taistelivat pitääkseen muut vapaina siitä uskonnollisuudesta, josta Kristus oli tullut heidät vapauttamaan.
Tiedämme kuitenkin kirkkohistoriasta, että pian heidän kuolemansa jälkeen kirkko vajosi lainalaiseen uskoon ja he menettivät evankeliumin sanoman vapauden. Sen tapahduttua maailma siirtyi pimeimpään historialliseen kauteensa, jota kutsutaan Pimeäksi Keskiajaksi.
Se pysyi tässä ahdistuksessa, kunnes Jeesuksen Kristuksen hyvä sanoma löydettiin jälleen monien urheiden sielujen toimesta, jotka taistelivat totuuden puolesta. Ja jotkut heistä saivat maksaa tästä hengellään.
Meidän tulee taistella, jotta voisimme pitää uskomme yksinkertaisuuden elossa ja puolustaa armon ja rakkauden sanomaa. Jos emme taistele näiden asioiden puolesta, voimme menettää sen vapauden, jonka löysimme ensirakkautemme päivinä, ja antaa periksi vääristyneelle evankeliumille, joka tekee monimutkaiseksi pienimmänkin totuuden ja jättää meidät omavanhurskaudessa luottamaan pelastuksen saamiseen.
Ensirakkautemme
Jeesus yksin voi pelastaa meidät synnistä ja Hän yksin voi pelastaa meidät
pahan vallasta. Ja meidän valomme loistaa pimeydessä vain jos palaamme
ensirakkauteemme. Kun me ravistamme päältämme pois uskonnollisen
lainalaisuuden ja tuomitsemisen hengen, joka pilaa rakkautemme Kristukseen,
meistä tulee Hänen kaltaisiaan ja saamme kyvyn muuttaa maailmaa.
Ei ole olemassa mitään "uutta evankeliumia". Meillä on kaikki siinä totuudessa, että Kristus kuoli vapauttaakseen meidät, hänellä yksin on elämän voima. Jeesus on meidän avaimemme vapauteen. Meidän tulee antaa Hänen rakkautensa ja Totuutensa voimalla vapauttaa meidät uskonnollisuuden vankilasta ja auttaa meitä elämään siinä vapaudessa, jonka Hänen rakkautensa mahdollistaa.
Palaa ensirakkauteesi. Elä Hänessä ja anna Kristuksen valon hälventää kaikki pimeys. Ravista pois yltäsi kaikki ihmistekoinen vääristelty evankeliumi ja palaa yksinkertaiseen Jeesuksen rakastamiseen.
Hän rakastaa sinua, rakasta sinä takaisin. Elä siinä rakkaudessa päivittäin ja katso, kuinka Hän muuttaa maailmaa sinun kauttasi.
Rukoile kanssani:
Rakas Herrani, auta minua aidosti tuntemaan Sinut ja rakastamaan Sinua -
pysymään Sinun rakkaudessasi ja tuntemaan Sinun rakkautesi minua kohtaan.
Näytä minulle Totuus, joka tekee minut vapaaksi, ja tee minusta Hyvän
Sanoman lähettiläs!
Victoria Boyson, Inc.
© 2005
www.boyson.org
