Ojenna kätesi!
Victoria Boyson: "Stretch Out Your Hand!"
Markuksen evankeliumin luvussa 3 Jeesus astui sisään synagogaan ja siellä oli mies, jolla oli kuivettunut käsi. Fariseukset pitivät silmällä, parantaisiko Jeesus miehen sapattina.
Jeesus meni taas synagogaan. Siellä oli mies, jonka käsi oli surkastunut. Fariseukset pitivät silmällä, parantaisiko Jeesus miehen sapattina, sillä he tahtoivat nostaa syytteen häntä vastaan. Jeesus sanoi miehelle, jonka käsi oli surkastunut: "Astu esiin", ja kysyi sitten fariseuksilta: "Kumpi on sapattina luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa ihmishenki vai tappaa ihminen?" He eivät vastanneet mitään. Jeesus loi heihin vihaisen katseen; hän oli murheissaan heidän sydämensä kovuudesta. Hän sanoi miehelle: "Ojenna kätesi." Mies ojensi kätensä, ja se tuli ennalleen. Mark.3:1-5.(Korostus kirjoittajan)
Fariseukset eivät pitäneet minään tätä miestä,
jonka käsi oli surkastunut. He eivät välittäneet siitä, että hän kärsi.
Hänen vammaisuutensa ei liikuttanut heitä. Heidän sydämensä olivat niin
kovettuneita, että he eivät tunteneet sääliä sen vuoksi, mitä mies oli
joutunut kestämään. He eivät rakastaneet häntä. Mutta Jeesus välitti
todella miehestä ja he tiesivät sen, senpä vuoksi he pitivätkin häntä
silmällä. He halusivat saada hänet kiinni sääntöjen rikkomisesta.
He välittivät enemmän uskonnollisista säännöistään kuin niistä ihmisistä,
joita varten nuo säännöt olivat olemassa. He olivat enemmän huolissaan
jumalisuuden ulkonaisista muodoista kuin siitä voimasta, jota
sen jumalisuuden oli tarkoitus sisältää. Jeesus sanoi, että lopun aikoina
tulisi olemaan niitä, joilla on jumalisuuden ulkokuori, mutta jotka
kieltävät sen voiman (ks.2.Tim.3:5).
Jumalan voima ei välttämättä ilmennyt siinä parantavassa voimassa, joka
muutti miehen käden, vaan siinä myötätunnossa, jota Kristus tunsi miestä
kohtaan. Hänen rakkautensa sai hänet "rikkomaan sääntöjä" ja parantamaan
sapattina. Ja todellakin: Jumalan suuri voima on siinä, että Jumala on
rakkaus. Kaikkea, mitä hän tekee, on innoittamassa hänen rakkautensa
luotujansa kohtaan.
Jeesus rakasti tätä miestä riittävän paljon rikkoakseen sääntöjä hänen
vuoksensa. Samalla hän kuitenkin oli murheellinen ja vihainen synagogassa
olleiden fariseusten sydämen kovuudesta. Hän näki heidän tylyytensä - kuinka
he välittivät enemmän säännöistään kuin tästä miehestä - ja se vihastutti
häntä.
Hänen reaktionsa oli asettua vastustamaan heidän tuomitsevaa asennettaan ja
uhmakkaassa vihassa heidän vastenmielistä asennettaan kohtaan hän sanoi
miehelle: "Ojenna kätesi!"
Uhmakas rakkaus
Jeesus ei välittänyt, vaikka rikkoikin heidän sääntöjään, hän halusi vain
rakastaa tätä miestä ja hoitaa hänet kuntoon. Hän teki sellaista, mikä
loukkasi fariseuksia, koska myötätunto miestä kohtaan liikutti hänen
sydäntään. Hänen rakkautensa nousi uhmakkaaseen vastarintaan heidän
tekopyhyyttään vastaan.
Ei hän murehtinut sitä, että sääntöjä rikottiin, hänhän oli se, joka rikkoi
niitä. Päinvastoin hän oli murheissaan siitä, että he välittivät enemmän
säännöistään ja määräyksistään kuin ihmisistä.
Jeesus oli sääntöjen rikkoja ihmisten hyväksi, kun taas fariseukset olivat
sääntöjen noudattajia ihmisten kustannuksella. He uhrasivat ihmisiä sen lain
puolesta, jota se palvelivat. Jeesus palveli rakastamiaan ihmisiä niiden
sääntöjen kustannuksella, joita hän rikkoi.
Hyvä idea!
Jeesus kertoi kertomuksen siitä, kuinka kuningas Daavid tuli kumppaneineen
Jumalan huoneeseen ja söi pyhitettyä leipää, joka oli varattu papeille. Hän
teki näin, koska hänen miehensä oli nälkiintyneitä. Daavid rikkoi sääntöjä
miestensä parhaaksi (ks. Mark 2:25-26).
Jeesus sanoi heille: "Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten." Mark.2:27.
Sapatti annettiin, jotta meillä olisi lepopäivä
- se kuulostaa loistavalta idealta. Mutta fariseukset käänsivät tämän
säännön, joka tehtiin ihmisen parhaaksi, armottomaksi lainomaiseksi
käskyksi, jota ihmisten piti totella tai saisivat fariseusten vihan
niskaansa.
Kun otamme jonkin hyvän säännön ja käytämme sitä haavoittaaksemme tai
manipuloidaksemme toisia, emme ole yhtään kummempia kuin fariseukset.
Sääntöjen käyttö palvelutehtävissä on hyvä, mutta kun me asetamme sääntömme
ja määräyksemme niiden ihmisten yläpuolelle, joita meidän on tarkoitus
palvella, emme enää palvele ihmisiä, vaan niitä sääntöjä, jotka olemme
luoneet. Jumala on järjestyksen Jumala, mutta hän on vielä enemmän rakkauden
Jumala.
Suurin käsky
Monia kertoja raamatussa Jeesus rikkoi ihmistekoisia sääntöjä tuodakseen
esiin rakkauden lain, vaikka Jeesus toisaalta oli suuri lain puolestapuhuja.
Hän korosti sitä, että suurin käsky on rakkauden käsky: rakastaa Jumalaa
kaikesta sydämestään, sielustaan, mielestään ja voimastaan ja rakastaa
lähimmäistään kuin itseään (ks. Mark 12:30-31). Niinpä Jumala osoitti meille
rakkautensa, kun hän lähetti Poikansa Jeesuksen kuolemaan meidän syntiemme
tähden.
Kenen seurakunta tämä loppujen lopuksi on?
Seurakunta on halvaantunut, kun olemme huolehtineet enemmän "kirkon
omistamisesta" kuin vaalineet tosi kirkkoa, joka muodostuu niistä ihmisistä,
joita varten kirkon rakenteet ovat olemassa.
Oletko nähnyt koskaan, että pieniä lapsia on toruttu, kun he ovat
juoksennelleet kirkossa? Minua hymyilyttää, kun muistelen erästä
järjestysmiestä, joka nuhteli lasta siitä, että tämä käyttäytyi Jumalan
huoneessa kuten lapsi
käyttäytyy. Minua hymyilyttää sen vuoksi, että Herra sanoi Jumalan
Valtakunnan kuuluvan sen kaltaisille (ks. Matt.19:14).
Jos kyseessä todella on Jumalan huone, Hän sanoo: "Antaa heidän juosta!"
Jos kyseessä todella on Jumalan huone, Hän sanoo: "Antakaa heidän tulla minun tyköni!"
Jos kyseessä todella on Jumalan huone, Hän sanoo: "Päästäkää vangitut vapauteen!"
Jos kyseessä todella on Jumalan huone, Hän sanoo: "Iloitkaa!"
Minusta tuntuu, että meidän on aika päättää, kuka on pomo Jumalan huoneessa. Onko se meidän sääntökokoelmamme? Ovatko meidän sääntömme riittävän vahvoja taistelemaan itseään Jumalaa vastaan? Voivatko ne selättää Ison Pojan? Vai murenevatko meidän sääntömme lattian rakoon, kun Jeesus Kristus itse seisoo vahvana ja sanoo: "Ojenna kätesi!"
Vastaako seurakunta tänä päivänä Kristukselle,
kun hän kysyy: "Onko luvallista?" Vai olemmeko vaiti niin kuin fariseukset,
tietäen vastauksen, mutta vetäytyen vaikenemisen taakse sen vuoksi, että
meillä on kova sydän?
Tuotammeko murhetta Herralle? Vai valitsemmeko rakkauden ja haluammeko
sytyttää maailman tuleen Kristuksen rakkauden voimasta? Tuskin maltan
odottaa, kuinka me tässä asiassa valitsemme, sillä minä olen ylpeä
seurakunnasta ja minä tiedän, mikä sen vastaus tulee olemaan!
Rukoile kanssani:
Rakas Isä,
anna minulle sinun Poikasi mieli ja sydän. Herätä eloon rakkauteni sinua
kohtaan ja sinun kansaasi kohtaan. Vapauta minut uskonnollisuuden siteistä,
että voisin rakastaa niin kuin sinä rakastat. Anna minulle rohkeutta rikkoa
vaikka joitakin sääntöjä, jos se johtaa siihen, että voin vapauttaa
vangittuja sinun rakkautesi voimalla. Aamen.
Victoria Boyson, Inc.
© 2005
www.boyson.org
