Kuoleman voima
Victoria Boyson: the Power of Death
Meidän elämässämme voi tapahtua hengellisen tason kuoleminen, jonka kautta vapautuu paljon elämää, ja joka on samankaltainen kuin Jeesuksen kuolema tai pyhien marttyyrius. Mutta tämä kuolema tapahtuu vainon ja torjunnan, kivun ja väärinymmärryksen vuoksi. Sillä on samankaltainen vaikutus, joka kuolemalla on sieluumme kokiessamme marttyyriutta, ja se toimii siemenenä, joka tuo esiin suuren siunauksen elämäämme.
Kristuksen ristiinnaulitseminen toimi kuin räjähdys, joka levitti pelastuksen sanomaa armon kautta, ja kun vihollinen yritti polkea sen jalkoihinsa, tapahtui juuri päinvastoin, ja sanoma levisi kuin kulovalkea. Saatana ajatteli, että jos hän voisi tappaa pyhät, hän voisi tappaa sanomankin, mutta se ei toiminut. Hänen tuhoava menetelmänsä sai vain voiman lisääntymään ja kristinusko levisi kuin tuli!
Vainon ja marttyyriuden kautta vapautuu suuria voimia. Ensimmäisen vuosisadan kristittyjen marttyyrius teki maaperän hedelmälliseksi evankeliumin julistamiselle. Jumala käytti jokaisen pyhänsä kuolemaa siemenenä levittääkseen kristillistä uskoa. Heidän henkensä hinnalla moni tuli sisälle Jumalan Valtakuntaan.
Meidän Isämme lähetti Poikansa maailmaan tietäen, että häntä tultaisiin vihaamaan ja hänet tapettaisiin. Tietäen, että kuolema oli hänen kohtalonsa, Kristus luotti Isän suunnitelmaan ja antautui sen toteuttamiseen. Hän luopui oikeudestaan puolustaa itseään hyväksyen ristin ja Isänsä suunnitelman.
Kuolema edeltää läpimurtoa
Markuksen evankeliumin 14.luvussa, kun Jeesus ja opetuslapset viettivät
pääsiäistä ja viimeistä ehtoollista, Jeesus profetoi ystävilleen, että hänet
murrettaisiin. Hän otti leivän ja teki siitä hengellisen esikuvan omasta
ruumiistaan, ja sitten mursi sen! Kristus tiesi, että vain tässä
murtamisessa olisi mahdollista nähdä pelastuksen leviävän kansojen
keskuuteen. Hän tiesi, että hänen piti kuolla ja tulla viiniksi, joka
vuodatetaan kaikkien puolesta.(Mark.14:24).
On olemassa hengellinen periaate, jota kutsun termillä "kuolema edeltää läpimurtoa". Meidän itsemme ja palvelutyömme, seurakuntamme ja unelmiemme täytyy käydä läpi murtamisen ajanjakso ennen kuin me voimme päästä läpimurtoon. Markuksen evankeliumin 6. luvussa Jeesus ruokki viisi tuhatta vain viidellä leivällä ja kahdella kalalla, mutta ensin hän otti leivän ja mursi sen. Jotta se olisi voinut enentyä ja ruokkia kansaa, se piti murtaa. Murtamisen jälkeen se ei ainoastaan ruokkinut kansanjoukkoja, vaan siitä jäi vielä yli kaksitoista korillista tähteitä.
Kaikki söivät kyllikseen. Leiväntähteitä kerättiin kaksitoista täyttä korillista, ja kalaakin jäi. Aterioimassa oli ollut viisituhatta miestä. Mark.6:42-44.
Jumalan Valtakunnan lapsina meidän tulee kestää murtamisen aika - ajanjakso jolloin käymme läpi kuolemaa. Mutta kun meidät on murrettu, me voimme ruokkia kansanjoukkoja elämän leivällä, joka vapautuu sen murtumisen kautta.
Kipu... suunnitelma... päämäärä... voima!
Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Mark.12:10.
Monet uskovat ovat kokeneet pahaa vainoa ei vain maailman taholta vaan Jumalan perheväen taholta... seurakunnan keskellä. Heitä on ymmärretty väärin, haavoitettu ja - joissain tapauksissa - suorastaan pahoinpidelty. On näyttänyt siltä kuin Saatana olisi onnistunut aikeissaan heidän kohdallaan ja Jumala olisi hylännyt heidät.
Kuten Jobin tapauksessa heidän ystävänsä ovat alkaneet arvailla, mitähän suurta syntiä kätkeytyy heidän sisimpäänsä. Mutta todellisuudessa he ovat hyvin läheisiä Jumalalle. Näin on teidän monien kohdalla, joita on haavoitettu ja hylätty Kristuksen takia - teidän elämänne on eletty pyhässä antaumuksessa Jumalalle. Teitä ei ole haavoitettu sen vuoksi, että olette epäpyhiä, vaan siksi että teissä on niin paljon hyvää ja siksi, että kannatte paljon hedelmää!
Jumala näkee teissä hyvää, mutta hän haluaa koetella sitä tehdäkseen teistä yhä lujempia. Ja sen sijasta, että olisimme puolustuskannalla tällaista haavoittamista vastaan, hän opettaa meitä nojaamaan Pyhän Hengen oksasaksien terää vasten. Saakoon Herra tehdä työnsä tavallaan sinun elämässäsi. Kun sinä palaat, sinulla on suurempi kunnioitus jopa sinua haavoittavia ihmisiä kohtaan.
Kun sinä katsot elämäsi kokonaisuutta, saatat huomata, että juuri kokemasi kivut ja haavasi ovat tulleet sinun elämäsi suurimmaksi vahvuudeksi. Sinä teet palvelustyötä nyt kipujesi alueella voimalla ja arvovallalla. Se ei ole enää jotakin, josta vain puhut, vaan sinä olet elänyt sen läpi ja se on osa sinua. Sinun myötätuntosi on suuri ja sinussa vaikuttaa suuri voima!
Se, minkä pelkäsit tappavan sinut, on itse asiassa tullutkin sinulle pohjaksi, jolta palvelet toisia. Sinun kipusi, jota koit kun sinua kohdeltiin väärin, oli kuin kuoleman läpikäymistä. Miksi Jumala salli sen? Siksi, että se oli osa hänen suunnitelmaansa. Hänellä oli päämäärä kaikelle ja se päämäärä oli antaa sinulle suuri voima. Miksi Jumala on sallinut sinun olosuhteittesi kääntyä sinua vastaan? Se on osa hänen suunnitelmaansa sinua varten. Luota häneen, kaikella on tarkoituksensa.
Unelmien kuolettaminen
Francis Frangipane sanoo usein: "Jumala ja Paholainen haluavat meidän
kuolevan, mutta eri syistä". Me tiedämme, miksi vihollinen haluaa meidät
hengiltä, mutta miksi Jumala haluaisi tappaa meidät? Ei tietenkään ole
kysymys luonnollisesta kuolemasta, vaan hengellisen tason kuolemasta, jossa
me kuolemme itsellemme. Me hellitämme otteemme siitä, mistä haluamme
tiukasti pitää kiinni. Hän ottaa meiltä pois sen, mitä pidämme niin
rakkaana, vain antaakseen meille jotakin parempaa tilalle.
Kun näemme, kuinka meiltä otetaan jotakin rakasta pois, olkoon se vaikka palvelustyö tai ystävyyssuhde, huomaamme, kuinka vahvoja meistä tulee ja kuinka paljon itselle kuolemista meillä on vielä jäljellä. Vähä vähältä me opimme pitämään löysemmin kiinni asioista ja huomaamme, että meidän ainoa tosi tarpeemme on Hän itse. Meidän ainoa tosi intohimomme tulisi olla tehdä Isämme tahtoa. Aivan kuten Jeesus rukoili Isäänsä ennen vangitsemistaan:
Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä. Matt.26:39.
Ymmärräthän, että joskus jopa meidän unelmistamme on tullut liian tärkeitä ja meistä on tullut epätasapainoisia. Jumala antaa niiden kuolla näyttääkseen meille, mikä on tärkeätä Hänelle. Se, mitä teemme Kristukselle, ei todellakaan miellytä Jumalaa niin paljon kuin se, minkälaisia meistä tulee Häntä varten.
Se, mikä tällä hetkellä voi näyttää sinun unelmasi tyhjiin raukeamiselta, voikin olla jonkin paljon suuremman synnytystä - Kristuksen sydämen viipyessä sinun luonasi rikastuttamassa sinua. Vain sinun unelmasi kuolettamisen kautta sinä voit täysin kokea unelmasi täyttymisen. Jos olet halukas päästämään siitä irti, Jumala voi sen jälkeen toteuttaa sen sinua varten.
Meidän tosi kutsumuksemme on tulla yhdeksi Hänen kanssaan ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Toisin sanoen tulla Kristuksen kaltaisiksi. Jos me pääsemme tähän, silloin Jumala mielistyy meihin. Niin kauan kuin pyrimme Kristuksen kaltaisuutta kohti emme tuhlaa aikaamme. Silloin voimme tehdä palvelustyötä toisten hyväksi todellisessa voimassa ja arvovallassa, koska emme enää itse saa sitä aikaan, vaan Kristus toimii meidän kauttamme.
Siemenet
Meidän hengellisen tason kuolemamme vainon tai epäonnistumisen aiheuttamassa
kivussa muodostuu meissä siemeneksi. Kun ne kylvetään maahan, saamme nähdä
suuren sadon.
Jeesus sanoi heille: "Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Joh.12:23-25.
Kun Kristus ennusti kuolemansa, hän sanoi, että oli tullut hänen hetkensä. Miksi? Uskon, että hän tiesi vain kuolemansa kautta voivansa tulla kirkastetuksi. Siemen piti ensin kylvää ja vasta sen jälkeen olisi mahdollista saada satoa. Entä me, kun hoidamme puutarhaamme, pidämmekö me katseen siemenessä? Ei! Kun me hoidamme puutarhaa, me emme ajattele siemeniä yhtä paljon kuin niitä kasveja, jotka kasvavat niistä siemenistä. Niinpä me voimme silloinkin, kun kärsimme hengellistä kuolettamista, keskittää katseemme siihen elämään, joka nousee esiin, eikä kuolemaan.
On tärkeätä tietää, että risti on osa Jumalan suunnitelmaa meidän elämäämme varten. Ilman sitä ei Jumala kykene kasvattamaan meitä. Vapautensa viimeisinä tunteina Jeesus puhui nämä sydäntä särkevät sanat:
Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Joh.12:27.
Samalla henkäisyllä, kun Kristus pyysi Isäänsä pelastamaan hänet hänen kohtaloltaan, hän pyysi saada alistua kohtaloonsa. Hän tiesi, että se oli hänen Isänsä tahto. Juuri kuolemansa kautta hän kykeni tuomaan esiin uuden elämän!
Victoria Boyson, Inc.
© 2005
www.boyson.org
