Opetusarkisto
Jumalisen elämän voima 1
Francis Frangipane: The Power of a Transcendent Life
On olemassa paljon kirjoja siitä, kuinka
voimme kehittää hengellisiä lahjojamme tai kuinka voimme löytää elämän
päämäärän, ja useimmat niistä ovat ehdottomasti meidän huomiomme arvoisia.
Se, että tunnistamme lahjamme ja meitä koulutetaan palvelemaan Jumalaa oman
kutsumuksemme puitteissa, on osa Hänen tahtonsa tekemistä. On kuitenkin
olemassa syvempi ja paljon olennaisempi päämäärä - tavoite, joka on
äärimmäisen paljon arvokkaampi sekä meille että Jumalalle. Puhun aidosta
pyrkimyksestä tulla Kristuksen kaltaisiksi.
Me ihailemme Paavalin elämää. Siinä oli mies, joka kirjoitti Sanaa, joka
johti tuhansia Kristuksen luo, hän perusti seurakuntia ja oli etevä kaikkien
hengen lahjojen käyttämisessä. Kuitenkin se, mikä vei häntä elämässä
eteenpäin, ei ollut hänen kutsumuksensa, vaan hänen intohimonsa olla
Kristuksen kaltainen. Hän tuo esiin tämän syvällisesti Filippiläiskirjeessä:
Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa. Fil.3:10.
Minun huoleni on ollut vuosien ajan, että
olen nähnyt aivan liian monien omistautuvan armoituksensa ja palvelutyönsä
kehittämiseen samalla kun ovat laiminlyöneet tarpeensa tulla yhdenmukaisiksi
Kristuksen kanssa. Jos etsimme hengellistä täyttymystä "sananpalvelijan
työstä" tai "hengen lahjojen alueelta", kävelemme polkua, joka itse asiassa
vie poispäin täyttymyksestä.
Haluan painottaa tätä näkökohtaa meidän kutsumuksemme luonteesta: minun
kutsumukseni ei ole minun tulevaisuuteni ydin. Henkilön kutsumus on
yhdistelmä jumalallista valmentautumista ja tämän päivän toimeksiantoja.
Kutsumus usein paljastuu vähitellen ja muuttuu eri elämänvaiheiden saatossa.
Niin tärkeä kuin kutsumus onkin, meidän tulevaisuutemme ydin ei ole
juurrutettu siihen, mitä teen Herralle, vaan siihen yhdenmukaisuuteen
Kristuksen kanssa, jota kannan sydämessäni. Kristuksen kaltaisuus on minun
tulevaisuuteni kohtalo. Jumala voi käyttää kutsumustani kasvattaakseen minua
Kristuksen kaltaiseksi, mutta minun elämäni tarkoitus on tulla sellaiseksi
kuin Jeesus on. Hengelliset lahjat ja palvelutyöhön liittyvät toimeksiannot
ovat vain matkustajia siinä autossa, jossa teen matkaa kohti Kristuksen
täyteyttä.
Määrätyt muuttumaan
Puhuen tulevaisuudestamme Paavali kirjoitti:
Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa. Room.8:29.
Ymmärrämmekö tämän? Meidät on "edeltä
määrätty muuttumaan" Jumalan Pojan kaltaisiksi. Kun Uusi Testamentti puhuu
tulevaisuudestamme, se ilmenee melkein aina Kristuksen kaltaisuuden
yhteydessä. "Kutsumus" tai tehtävä voi olla palvella pastorina tai
opettajana tai kotiäitinä tai
torimyyjänä, mutta riippumatta ulkonaisista vastuistani, minun kutsuni
ydin on - todellisuus, joka jatkuvasti tulee enemmän ja enemmän esiin
minun sisimmässäni riippumatta ulkoisista olosuhteista - tulla yhä enemmän
elämässäni muutetuksi hänen "Poikansa kaltaiseksi".
Ymmärräthän: meidän tulevaisuutemme ei määräydy siitä, mitä teemme
Jumalalle, vaan keneksi me tulemme hänen edessään. Kun kurottaudumme kohti
Kristuksen muotoa, rakkautemme Jumalaan rikastuu, meidän todistuksemme
syntisille tulee voimakkaammaksi ja meidän salassa eletty elämämme
pyhemmäksi. Kun etsimme yhdenmukaisuutta Jeesuksen kanssa, me tajuamme, että
kaikki meidän hengelliset tarpeemme ovat juurtuneet tähän ja ne saavat
kasvunsa tässä yhdenmukaisuudessa hänen kanssaan.
Voimme hänestä riippumatta ajatella, että teemme suuria ja tärkeitä asioita,
mutta Kristus sanoo meille: Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa:
se heitetään pois, ja se kuivuu. (ks. Joh.15:1-8). Kristuksen kanssa me
kuitenkin julistamme - keskellä ristiriitoja, koetuksia ja kiusauksia:
"Jeesuksen elämä ... kuolevaisen ruumiimme kautta" (2.Kor.4:8). Tämä se on
todella jumalista elämää Kristuksessa.
Armoitukset ja kutsumukset
Meidän länsimaisten ihmisten häpeäksi voidaan sanoa, että monet meidän
seminaareistamme eivät keskity Kristuksen kaltaisuuteen, vaan paremminkin
niissä omistaudutaan teologialle ja selitysopille. On selvää, että
tarvitsemme oikeaa raamatullista tietoa, mutta vielä paljon enemmän
tarvitsemme samankaltaisuutta Kristuksen kanssa. Seurakunnissamme teemme
jopa paljon työtä, jotta näemme ihmisten saavan "lahjansa käyttöönsä" ja
älkäämme lopettako tätä! Mutta emme saa laiminlyödä sitä paljon
perustavampaa työtä, jossa Kristuksen kaltaisuus rakennetaan seurakunnan
sisäiseen elämäntapaan.
Paavali kirjoitti, että armolahjat ja hengelliset kutsumukset saadaan "ilman
katumusta" (Room.11:29 King James-käännöksen mukaan). Apostoli kirjoitti
Israelista ja siitä peruuttamattomasta asemasta, joka sillä on Jumalan
suunnitelmissa, mutta se periaate, josta hän puhuu, on totta myös meidän
kohdallamme: Jumalan antama kutsu elämäämme varten ja hänen lahjansa pysyvät
elävänä todellisuutena riippumatta meidän sydämemme tilasta. Jumalan
armolahjat ja kutsuminen pysyvät "ilman katumustakin".
Pastori voi jatkaa saarnaamista ja jopa innoittaa seurakuntaa, vaikka hän
eläisi vakavassa synnissä. Hänen "kutsumisensa" ei riipu hänen
tämänhetkisestä vanhurskauden tasostaan. Ylistyksen johtaja, joka tekee
aviorikoksen lauantai-iltana, voi kuitenkin sunnuntaina hehkuttaa
seurakuntaa, koska hänen lahjansa toimivat "ilman katumustakin". Evankelista
voi itkeä kun ihmisiä tulee pelastukseen, vaikka hän vietti yön juovuksissa,
ajatellen ehkä, että Jumala on antanut anteeksi hänen kunnottomuutensa.
Vaikka Pyhä Henki vielä toimii hänen palvelutyössään hengen lahjojen kautta,
mies itse on vakavassa vaarassa. Sillä sen jälkeen, kun hän on saarnannut
toisille, hän voi itse joutua hylätyksi (ks. 1.Kor.9:27). Olemme kaikki
nähneet, että hengen lahjat ja kutsumukset voivat toimia, vaikka kyseiset
ihmiset elävät kaksoiselämää ja heidän sydämensä ovat juuttuneita synnin
ansaan.
Se tosiasia, että hengen lahjat ja Jumalan antama kutsumus toimivat jossain
määrin meidän luonteestamme riippumatta, kertoo meille siitä, että Jumala
käyttää epätäydellisiä ihmisiä. Mutta meidän on silti varottava. Voi tulla
päivä, jolloin tarkastelemme lahjojamme tai palvelutyötämme ja anelemme:
'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.' Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!' Matt.7:22-23.
Ymmärrämme siis, että meidän lahjamme ovat
välttämättömiä ja kutsumuksemme ymmärtäminen on elintärkeää. Kuitenkin
Kristuksen kaltaisuuden saavuttaminen on meidän todellinen kutsumuksemme.
Rakkaat ystävät, kun lähestymme lopun aikoja, Jumalan kansalle asetetaan
uusi tärkeysjärjestys: että yhdistämme yhteen "kaiken Kristuksessa".
(Ks.Ef.1:9-10). Meidän lahjojemme samoin kuin kutsumisemme täytyy palvella
päämäärää, mikä on Kristuksen luonteen esille tuleminen meissä. Se mihin
huomiomme tulee keskittyä ja mikä antaa merkitystä ja täyttymystä elämälle,
on se kaikki, mikä tekee meistä sisäisesti samankaltaisia kuin Kristus on.
Meidän elämämme tulee olla "Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen"
(2.Kor.2:15). Niin, tie jumaliseen elämään kulkee siinä, missä on polku
kohti Kristuksen kaltaisuutta.
Francis Frangipane
Copyright 2005 Arrow Publications.
Julkaistu luvalla. Francis Frangipane toimii pastorina Yhdysvalloissa, Cedar Rapidsissa, Iowassa. Hänen nettisivujensa osoite on www.frangipane.org
Opetusarkisto
