Opetusarkisto
Jos emme lannistu
Francis Frangipane: If We Do Not Lose Heart
Uhmaten hän puhuu Korkeinta vastaan, tuhoaa [engl.=uuvuttaa] Korkeimman pyhiä ja pyrkii muuttamaan juhla-ajat ja lain. Korkeimman pyhät annetaan hänen armoilleen ajaksi, kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. Dan.7:25.
Profeetta Daniel varoittaa ajasta, jolloin
Saatana yrittää Antikristuksen kautta väsyttää Jumalan pyhät. Kuinka tämä
tapahtuu lopun ajan viimeisinä hetkinä jää nähtäväksi, mutta yhdellä tasolla
tämä taistelu on jo käynnissä: Saatana haluaa uuvuttaa meidät viivytyksien
kautta ("muuttamalla ajat") ja mitätöimällä Jumalan sanaa ("muuttamalla
lain").
Sen vaikutus, mikä näyttää loputtomalta sarjalta viivytyksiä, on se, että se
saa aikaan pyhissä väsymystä. Tunnetko ketään, joka olisi väsynyt
taisteluissaan? Oletko itse väsynyt? Tunnen monia, jotka ovat kiinni
tilanteissa, jotka olisi pitänyt hoitaa jo kuukausia jopa vuosia sitten,
mutta taistelu heitä vastaan vain jatkuu. Tilanteet ja ihmiset, joita usein
pahojen henkien vastarinta panee liikkeelle, ovat esteenä Jumalan ihmisten
pääsemiselle eteenpäin. Saatanan vastarinnan tuloksena monet kristityt
vähitellen hyväksyvät tämän vastustuksen, kunnes hiljainen, mutta raskas
painolasti lepää heidän sielunsa yllä.
Tämä pyrkimys väsyttää pyhät perin pohjin saattaa tapahtua niiden
ristiriitojen kautta, joita on lasten tai puolisoiden kesken. Ehkä se on
jokin ratkaisematon asia tai hajaannus heidän seurakunnassaan. Se voi olla
työpaikan ristiriita tai terveysongelma, mutta aina ja aina vaan se jatkuu.
Vihollinen varastaa niin kuin taitava ja mestarillinen varas päivä päivältä
ilon, voiman ja innon uskovilta, ja monet eivät edes huomaa, mitä ja kuinka
paljon he ovat menettäneet.
Mittakaava on todellisuudessa laajempi kuin meidän henkilökohtaiset
kamppailumme. Ajatelkaamme monia konflikteja maailmalla. Jotkut niistä ovat
jatkuneet sukupolvien ajan. Voimme hyvin ymmärtää, miksi jopa lunastettujen
ylistyksen ja palvonnan keskelläkin on taivaallisen alttarin alla paikka,
josta kuuluu pyhien keskeytymätön kysely: "Kuinka kauan, Herra?" (Ilm.6:10).
Raamatun alusta sen loppuun asti nousee esiin 57 kertaa tämä lause kuinka
kauan niiden suusta, jotka olivat väsyneet odottamaan.
Joskus nämä viivytykset ovat Jumalan määräämiä, jotta usko tulisi
täydelliseksi, kun me etsimme häntä kasvaaksemme. Toisaalta on olemassa
raivokas hyökkäys meitä vastaan, mikä estää ja viivyttää Jumalan
suunnitelmien täyttymistä siihen pisteeseen asti, että väsymme ja
luovutamme. Saatana on lohikäärme [dragon], jonka tarkoitus on pitkittää
[drag on] taistelua näännyttävillä ja uuvuttavilla viivytyksillä. Hän on
itsepintainen, kunnes me väsymme, luovutamme ja lakkaamme rukoilemasta.
Kaiken lisäksi, kun tilanteet kääntyvät odotuksiin nähden kohtuuttomiin
lopputuloksiin, sielullinen väsymys voi myös pahentaa alkuperäistä
tilannetta, mikä johtaa lihallisiin reaktioihin tai ylireaktioihin, jotka
taas kaipaavat palautumista. Me menetämme kärsivällisyytemme, kun oikeastaan
etsimme helpotusta enemmän kuin voittoa. Tämä johtaa Jumalan vaatimuksista
ja omantunnon puhtaudesta tinkimiseen.
Kestävyys
On olemassa syy, miksi Ilmestyskirja mainitsee sanan kestävyys
seitsemän kertaa. Yhä uudelleen näemme, kuinka jotkut kestivät ja voittivat.
On eri asia omistaa näky, toinen asia omistaa jumaliset motiivit, mutta
kumpikaan ei vie meitä päämäärään sellaisenaan. Tarvitaan myös kestävyyttä.
Englannin kielessä sanan kestävyys [persevere] juurisana on ankara
[severe].
Meidän on kohdattava se tosiasia, että meidän tiellämme voittoon koetukset
voivat käydä ankariksi. Samaan tapaan tarvitaan ankaraa uskoa - ankaraa ja
äärimmäistä lujuutta - jotta voimme periä Jumalan lupaukset (ks.
Hepr.10:36). Jaakob kertoo meille:
Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden. Jaak.1:2-4.
Kestävyys, kestäväisyys, lujuus. Ne ovat
ominaisuuksia, jotka kasvattavat sitä luonnetta, mikä muuttaa opin
Kristuksen kaltaisuudesta elämäntavaksi. Ja kestävyys johtakoon
täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä. Avain
täydellistymiseen eli elämään, jossa "ei olla vajaita miltään kohden" on
kestävyys.
Mielen väsyneisyys
Oletko alkanut väsyä? Et ole yksin. Osa siitä väsymyksestä, jota koemme,
tulee vääristä ajatustottumuksista. Jos olisimme tienneet taistelun kestävän
niin kauan kuin se kestää, olisimme varautuneet siihen realistisemmin.
Jokainen rakennussuunnitelma tahtoo viedä kaksinkertaisen ajan kuin on
suunniteltu. Hyveen kasvattaminen vie ennemminkin vuoden kuin viikonlopun
aikaa, jotta se todella alkaa toimia meissä. Joidenkin rakkaidemme kohdalla
kestää sukupolven ajan ennen kuin he pelastuvat. Jos asiat tapahtuvat
nopeammin, voimme iloita. Mutta meidän on pidettävä varamme, ettemme
valmistaudu vain kaikkein helpoimpien läpimurtojen varalle - jotkin asiat
eivät toteudu ilman aikaa ja kyyneleitä.
Saatat ajatella, että kuulostaa epäuskolta odottaa aina vaikeuksia. Enpä
sanoisi niin. Luulen, että se on viisautta. Viisaus ei ole uskon vihollinen.
Olen huomannut, että ellen luota Jumalaan ja rentoudu, alan hermostua, käydä
ärtyiseksi ja hajamieliseksi. Olen myös huomannut, että Pyhä Henki ei
laskeudu ja lepää voimassaan sellaisen ihmisen yllä, joka pelkää ja jota
hänen olosuhteensa hallitsevat. Jeesuksen henki oli aina rauhallinen ja
kuitenkin hän osasi mukautua viivytyksiin kuin elämään luonnollisesti
kuuluvana asiana. Häntä viivytti monta kertaa valtava ihmisjoukko tai
ympärillä olevien ihmisten kiireelliset tarpeet. Ihmiset odottivat
näännyksiin asti, että Jeesus ilmestyisi paikalle. Alkoiko Hän hermoilla?
Ei, hän piti katseensa Isän puoleen käännettynä ja menettämättä
luottamustaan Jumalaan hän yksinkertaisesti herätti kuolleita.
Jossain vaiheessa meidän on pakko päätellä, että Jumala tietää meidän
väsyvän taisteluissamme - koskee se sitten läheisemme pelastuksen puolesta
rukoilemista tai yhtä uutta turhauttavaa viivytystä meidän näkymme eteenpäin
viemisessä. Meidän on luotettava siihen, että hän tietää meidän taistelumme
ja että hänellä on ihmeellinen ratkaisu varattuna meille. Eräs minulle rakas
pastori työskenteli pitkään ja ankarasti erään rakennusprojektin kimpussa,
mutta se kohtasi jatkuvasti kaikenlaisia viivytyksiä. Se piti ensin saada
valmiiksi syyskuussa, sitten se ajoitettiin uudelleen joulukuulle, sitten
tammikuulle ja sitten helmikuulle. Vihdoin hän soitti minulle ja väsyneellä
äänellä kysyi minulta, josko voisin tulla mukaan vihkiäisseremoniaan - se
oli ajoitettu maaliskuun ensimmäiselle viikolle.
Kysyin häneltä: "minä päivänä tarkkaan ottaen haluat minun tulevan?" Hän
vastasi: "Maaliskuun neljäntenä".
Yhtäkkiä Pyhä Henki valaisi sydämeni. Kerroin hänelle, että Jumala oli
valinnut tämän päivän profeetallisesti. Herra halusi, että tuo seurakunta
marssisi kuin armeija eteenpäin kohti päämäärää.
[Maaliskuun neljäs "march fourth" kuulostaa englannin kielessä aivan samalta
kuin "march forth", marssia eteenpäin. Suom.huom.] Aivan yhdessä
hetkessä kaikki väsymys, joka häntä painoi, oli poissa. Ilo ja
päämäärätietoisuus valtasivat hänet. Viivytys väsytti hänet täysin, mutta
siitä viivytyksestä tuli Jumalan kädessä inspiraation lähde.
Rakkaat ystävät, ollaan kestäviä. Emme tiedä,
miltä voitto näyttää, ennen kuin lopulta pääsemme läpi. Ajattele Joosefia.
Petettynä, orjaksi alistettuna, paneteltuna ja unohdettuna hänen piti kestää
päästäkseen päämääräänsä. Mutta lopulta aika tuli eikä hän olisi voinut
villeimmissä unelmissaan aavistaa, että lopputulos kaikesta olisi niin
ihmeellinen.
Se, mitä meistä tulee, on Jumalalle paljon tärkeämpää kuin se,
mitä me teemme hänelle. Meidän kamppailumme - huolimatta viivytyksistä,
joita tulee eteen aika ajoin - syventää meidän luonnettamme. Se, että
säilytämme moraalisen tasomme, kun meitä painostetaan, löydämme armon, kun
meitä ojennetaan, tekevät meistä tosi Jumalan miehiä ja naisia.
Kaikkivaltias on puikoissa. Hän tietää, kuinka käsitellä sitä, mikä oli
tarkoitettu vahingolliseksi, ja kääntää sen hyväksi, hän tietää, kuinka
käyttää jopa paholaisen omia juonia hänen vahingokseen. Jumala on varannut
meille jotakin mahtavaa, muuten ei vihollinen taistelisi vastaan niin
kiivaasti. Ja todellakin raamattu toteaa, että Saatana raivoaa pahiten
silloin, kun se tietää, että sillä on vähän aikaa (ks.Ilm.12:12).
Luonne ennen läpimurtoa
Mainitsimme alussa Danielin profeettana, joka varoitti ihmisiä Saatanan
juonesta väsyttää uskovat. Jumala antoi hänelle näyn lopun ajoista. Näin hän
kirjoitti: tuo sarvi ryhtyi sotaan pyhiä vastaan, ja se voitti heidät ja
piti heitä vallassaan, (Dan. 7:21). Tässä tulee esiin taistelun luonne.
On aikoja, kun tunnemme, että sota raivoaa meidän sielujamme vastaan ja se
jyrää meidät. Mutta profeetta sanoo, että tunne nujertumisesta kestää vain
siihen asti, kunnes Ikiaikainen saapui ja Korkeimman pyhät saivat
oikeutensa ja tuli hetki, jolloin pyhät ottivat haltuunsa vallan.(Dan.7:22).
Tässä on periaate, joka kerran ymmärrettynä, johtaa meidät taisteluistamme
voittoon. On epäilemättä oleva aikoja, kun tunnemme joutuneemme
nujerretuiksi. Jos kuitenkin kestämme, jos kiipeämme Jumalan korkeuksiin,
jos kieltäydymme menettämästä uskoamme Jumalaan, tulee lopulta aika, jolloin
Ikiaikainen astuu meidän olosuhteisiimme. Katsoen meidän uutta, vasta
kehittynyttä luonteenlaatuamme, joka on kehittynyt vahvaksi kestävyydessä,
hän antaa tuomion, joka on meidän asiallemme suosiollinen. Jumala kiinnittää
katseensa meidän luonteeseemme, jota on taottu ylivoimaisissa viivytyksissä
ja taisteluissa ja sanoo: "Hyvä, tätä minä juuri halusin saada aikaan".
Mikä sinun taistelusi onkaan, joko rukoilet maasi puolesta tai sinä seisot
Jumalan edessä lastesi puolesta, joko huudat kadotettujen takia tai jonkin
paikkakuntasi asian tai henkilökohtaisen ongelman vuoksi, muista Paavalin
sanat: Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä,
saamme aikanaan korjata sadon. Gal.6:9.
Mestari, minä pyydän, että sinä muokkaat minussa sitä luonteenlaatua,
joka kestää loppuun asti. Anna anteeksi, että olen ollut tällainen nynny.
Auta minua kasvamaan aikuiseksi, nousemaan jaloilleni, kunnes se sato, jota
olen kylvänyt hengessä, voi kantaa hedelmää. Kiitos, että et anna minun
suhteeni periksi! Jeesuksen nimessä, aamen!
Francis Frangipane
Copyright 2006 Arrow Publications.
Julkaistu luvalla. Francis Frangipane toimii pastorina Yhdysvalloissa, Cedar Rapidsissa, Iowassa. Hänen nettisivujensa osoite on www.frangipane.org
Opetusarkisto
