Opetusarkisto
Pyhäkköteltta
Francis Frangipane: The Tent of Meeting
Sydämeni muistaa sinun sanasi: "Etsikää minun kasvojani." Herra, minä tahdon etsiä sinua... Ps.27:8.
Aika etsiä Herraa
Elämässä on aikoja, jolloin Herra kutsuu meitä ulos jokapäiväisen elämämme
rutiineista. On olemassa erityisiä aikoja, jolloin hänen ainoa käskynsä on:
"Etsi minun kasvojani". Hänellä on silloin jotain tosi arvokasta ja
elintärkeätä annettavana meille, mitä tavallinen arkipäivän hartauselämä ei
voi meille tarjota. Sellaisina aikoina Jumala usein vapauttaa ihmisiä
synneistä, jotka ovat vaivanneet heitä vuosia; toiset löytävät uutta
syvyyttä uskon vaellukseensa, joka johtaa heidät uuteen hedelmällisyyteen
hengellisessä työssä ja rukouselämässä; jotkut taas saavat nähdä läpimurtoja
omassa perhepiirissään Jumalan käyttäessä heitä läheistensä pelastumiseksi.
Emme kuitenkaan etsi näissä elämän vaiheissa Jumalaa joidenkin asioiden vuoksi tai toisten ihmisten takia. Etsimme Jumalaa hänen itsensä vuoksi. Alamme kasvaa aikuisiksi silloin, kun murramme sen kehän, jossa etsimme Jumalaa vain vaikeuksiemme vuoksi, pyhyys alkaa siitä hetkestä, kun me etsimme Jumalaa hänen itsensä vuoksi. Jumalan kosketus on ihana kokea, mutta me etsimme Jumalaa itseään enemmän kuin kokemuksia, enemmän häntä kuin "humausta taivaasta" tai liikutuksia. Me etsimme Kristuksessa pysymistä, jolloin olemme jatkuvasti tietoisia hänen täyteydestään meissä, kun hänen läsnäolonsa ja kirkkautensa asuu meissä.
Kuinka pääsemme sisään tähän pyhyyden läsnäoloon? Jos tutkimme Mooseksen elämää, me huomaamme, kuinka hän etsi Jumalaa ja eli yhteydessä häneen.
Mooses pystytti teltan leirin ulkopuolelle jonkin matkan päähän leiristä ja nimesi sen pyhäkköteltaksi. Jokaisen, jolla oli kysyttävää Herralta, oli mentävä leirin ulkopuolelle pyhäkköteltan eteen. 2.Moos.33:7.
Huomaa, että "jokaisen, jolla oli kysyttävää Herralta, oli mentävä leirin ulkopuolelle". Jos aiomme todella etsiä Herraa, meidän on mentävä "ulkopuolelle", kuten tekivät Mooses ja ne, jotka etsivät Herraa. Meidän on pystytettävä telttamme "jonkin matkaan päähän leiristä". Mistä leiristä tässä puhutaan? Moosekselle ja yhtä lailla meille se on "tutun ja turvallisen leiri".
Onko niissä asioissa, jotka ovat tuttuja ja turvallisia, jotakin sinänsä väärää tai synnillistä? Ei, ei sinänsä, mutta muistathan, että kun Jeesus pyysi opetuslapsiaan seuraamaan häntä, hän kutsui heitä jättämään elämän tutut ympyrät pitkiksi ajoiksi ja olemaan tiiviisti hänen seurassaan. (Matt.19:27, Luuk.14:33). Miksi? Koska hän tiesi, että ihmisiä hallitsee luonnostaan ja alitajuisesti kaikki tuttu ja turvallinen. Kun hän halusi laajentaa meidän kokemuspiiriämme ikuisilla asioilla, hänen täytyi pelastaa meidät ajallisten asioiden rajoituksilta.
Tällä ei tarkoiteta, että meidän pitäisi laiminlyödä perheitämme tai että meistä tulisi jotenkin vastuuttomia, kun etsimme Jumalaa. Ei. Jumala on antanut kullekin riittävästi aikaa etsiä häntä. Se on varattuna. Kun olemme tehneet sen, mitä rakkaus vaatii meitä tekemään perheemme hyväksi, me yksinkertaisesti sanomme "ei" jokaiselle muulle äänelle paitsi Jumalan äänelle. Meidän on lunastettava itsellemme aikaa: keskeytettävä harrastaminen, hylättävä televisio, pantava sivuun sanomalehti ja aikakauslehdet. Ne, jotka ovat määrätyt löytämään Jumalansa, löytävät kyllä aikaa siihen.
Surullista kyllä monilla uskovilla ei ole sen korkeampaa päämäärää, sen suurempaa tavoitetta kuin olla "tavallisia". Heidän halunsa on olla samanlaisia kuin muutkin. Ilman tosi näkyä Jumalasta, me mitä suurimmalla todennäköisyydellä taannumme hengellisesti! Paavali nuhteli Korintin seurakuntaa siitä, että he vaelsivat "niin kuin ihmiset ainakin" (1.Kor.3:3). Jumalalla on varattuna meitä varten jotain enemmän kuin että meistä vain tulee parempia ihmisiä. Hän haluaa täyttää meidän elämämme samalla voimalla, joka nosti Kristuksen kuolleista! Meidän tulee ymmärtää: Jumala ei halua, että meistä vain tulee "normaaleita", hän haluaa, että meistä tulee "Kristuksen kaltaisia".
Pyhän Hengen pyrkiessä toteuttamaan Jumalan suunnitelmia elämässämme, hänen tulee kirkastaa meidän määritelmämme todellisuudesta ja muuttaa meidän elämämme tärkeysjärjestykset. Kristuksen kaltaisuudesta pitää tulla meidän yksinomainen tavoitteemme.
Useimpien ihmisten kohdalla on kuitenkin niin, että meidän todellisuuden-tajumme ja siitä johtuen meidän turvallisuutemme on useinkin juurtunut tuttuuteen. Kuinka vaikeaa onkaan kasvaa hengellisesti, jos meidän turvallisuutemme perustuu ulkonaisten asioiden pysyvyyteen! Meidän turvallisuutemme täytyy pohjautua Jumalaan, ei olosuhteisiin eikä edes ihmissuhteisiin. Meidän todellisuuden tajumme tulee olla Kristukseen juurtunutta. Kun pääsemme siihen, meidän elämme muut alueet otetaan mukaan ikuiseen turvaan.
Meillä on usein syviä ja lukemattomia pelkoja. Monet meistä todellakin elävät elämänsä kiinnittymällä tuttuuden tarjoamaan turvaan kuin napanuoraan. Kokemuksesta tiedämme, että monet hyvät ihmiset elävät kuolleissa seurakunnissa vain, koska he yksinkertaisesti kaipaavat enemmän tuttujen kasvojen turvallisuutta kuin totuutta Kristuksesta. Usein ihmiset, jotka ovat pelastuneet onnettomista elämäntilanteista, liukuvat takaisin vaikeuksiinsa. Miksi? Koska onneton elämä on heille tuttua.
Mietipä sitä, että monet vangit ovat rikoksen uusijoita vain, koska he ovat tottuneempia elämään vankilassa kuin vapaudessa. Eikö olekin usein surullista mutta totta se, että ne tytöt, joita heidän isänsä ovat käyttäneet seksuaalisesti hyväkseen, alitajuisesti tuntuvat etsivän ja löytävän aviomiehiä, jotka todennäköisesti käyttävät heitä samalla tavoin hyväkseen kuin heidän isänsä? Hapuillen sokeina elämässä eteenpäin he etsivät tuttua ja turvallista. On merkille pantavaa, että kaikkialla maailmassa useimmat ihmiset elävät koko elämänsä 80 kilometrin säteellä syntymäpaikastaan.
Ihmiset koteloituvat ja eristävät itsensä muutoksia vastaan tarrautumalla tuttuuteen. Kun olemme päivän töissä ja palaamme kotiin, katselemme televisiota, uppoudumme sohvaan - silloin meidän elämäntavastamme tulee kahle. Nämä asiat eivät välttämättä ole ansoina syntiin, mutta ne pitävät meidät loitolla Jumalasta.
Mooses jätti sen, mikä oli tuttua ja turvallista, ja pystytti telttansa "leirin ulkopuolelle" etsiäkseen siellä Herraa.
Siksi myös Jeesus kärsi ja kuoli kaupunginportin ulkopuolella pyhittääkseen kansan omalla verellään. Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään kantaen. Eihän meillä täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee. Hepr.13:12-14.
Samalla tavoin kuin Mooses ja ne, jotka etsivät Herraa, menivät leirin ulkopuolelle, ja samoin kuin Jeesus teki, niin meidänkin täytyy toisinaan jättää se leiri, joka edustaa normaalia ja ennustettavaa, ja alkaa etsiä Jumalaa. Täällä meillä ei ole pysyvää asuinsijaa, vaan me etsimme sitä, mikä on tuleva.
Tämä on yksi syy siihen, että Jeesus sanoi: Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile... (Matt.6:6). Jumala haluaa, että jätämme tutun ja keskittymistä häiritsevän aistimaailmamme ja viivymme meidän sydämemme maailmassa pitäen mielessämme sen, että rukouksen korkein päämäärä on löytää Jumala.
Jokaisesta hetkestä, jona etsit Jumalaa, tulee hetki, jolloin rikastut uudesta elämästä ja uudesta Jumalan voimasta. Anna itsellesi aikaa jokin minimi-määrä, tunti tai kaksi jokaisena päivänä, muta älä laita takarajaa, sillä Jumala voi vetää sinua puoleensa niin, että hänen kasvojensa etsiminen venyy yöhön asti. Jatka tätä sitten päivästä toiseen, viikosta toiseen, kunnes olet päässyt niin Jumalan läheisyyteen, että voit kuulla hänen äänensä ja luottaa täysin siihen, että hän on tarpeeksi lähellä kuullakseen jokaisen kuiskauksesi.
Jos haluamme tulla pyhiksi, meidän tulee katkaista kahleet ja raivata esteet - panna pois halu elää elämämme keskinkertaisuuden vankilassa. Me voimme tehdä sen valinnan, että jätämme tuttuuden leirin ja pystytämme telttamme Jumalan läsnäoloon.
Francis Frangipane
Copyright 2006 Arrow Publications.
Julkaistu luvalla. Francis Frangipane toimii pastorina Yhdysvalloissa, Cedar Rapidsissa, Iowassa. Hänen nettisivujensa osoite on www.frangipane.org
Opetusarkisto
