Useat eri ihmiset ovat moneen kertaan todenneet, että kaikki seisoo tai kaatuu johtajuuden kanssa. En usko sen pitävän paikkaansa missään niin hyvin kuin hengellisessä työssä. Kalifornian Baptisti-korkeakoulun entisellä johtajalla Charles McKay'llä oli tapana sanoa: jos haluat tietää seurakuntasi lämpötilan, aseta mittari suuhusi. Se on hyvin sanottu. Et voi koskaan johdattaa ihmisiä pitemmälle kuin mihin olet itse päässyt, et hengellisesti etkä muutenkaan.

Muistan, kuinka minua haastateltiin Acts-televisioon Jimmy Allenin toimesta ja hän kysyi minulta uusien seurakuntien perustamisesta. Hän kysyi: "Kuinka tärkeä sijainti on?" Sanoin, että se on hyvin tärkeä, se on toiseksi tärkein asia. Mutta tärkein asia seurakunnassa ei ole sijainti vaan johtajuus. Näen seurakuntia, jotka ovat hyvin sijoittuneita, mutta eivät tee mitään ja minä näen seurakuntia, jotka toimivat syrjässä ja tekevät suuria asioita. Johtajuus on avainasia.

Sinun ei tarvitse olla karismaattinen johtaja (tunneperäisesti) ollaksesi hyvä johtaja. Jotkut suurimmat karismaattiset johtajat viime vuosisadalla olivat myös pahimpia: Stalin, Mao, Hitler... He olivat kaikki hyvin karismaattisia johtajia, joten persoonallisuudella ei ole mitään tekemistä voimaperäisen johtajuuden kanssa.

Johtajuus ja näky
Johtajan karisma ei ratkaise, vaan johtajan näky. Mikä tahansa sinun tehtäväsi seurakunnassa onkin, mihin tahansa hengellisessä työssä keskitytkin, sinun pääasiallinen vastuusi johtajana tuolla alueella on jatkuvasti viestittää ja kirkastaa sitä näkyä, mikä sinulla on tuosta hengellisestä työstäsi. Sinun on jatkuvasti vastattava kysymykseen: Miksi olemme täällä? Jos et tiedä vastausta, et voi johtaa.

Vanhempana pastorina minun työhöni kuuluu pitää meidät siinä suunnassa, mikä Uuden Testamentin päämäärä seurakuntaa koskien on. Työ tulee aina vaan vaikeammaksi, kun seurakunta kasvaa aina vaan isommaksi. Kun olimme hyvin pieni seurakunta, ainoat jotka halusivat tulla, olivat ei-uskovia. Meillä ei ollut kummoisiakaan ohjelmia. Meillä ei ollut lapsityötä, ei musiikkiin liittyvää työtä eikä nuorten työtä. Ihmiset, jotka kaipasivat sellaisia työmuotoja, menivät niihin seurakuntiin, joissa niitä oli. Nyt kun olemme tarpeeksi suuria ei vain tekemään noita kaikkia, vaan jopa erityisesti kunnostautumaan niissä, meidän seurakuntaamme tulee paljon ihmisiä muualta. Joka viikko tapaan ihmisiä, jotka tulevat muista seurakunnista. Tämä uusi virtaus tuo mukanaan ajankohtaisen ongelman. Jokainen näistä ihmisistä kantaa mukanaan kulttuurista kuormaa. He odottavat, että Saddleback on samanlainen kuin se seurakunta, josta he lähtivät. Ensimmäiset sanat, jotka kuulen heidän suustaan, ovat: "Meidän seurakunnassamme nämä asiat tehtiin niin ja niin...!"

Kuinka osaisin heille kohteliaasti sanoa: "Me emme välitä siitä, miten asiat tehdään jossain toisessa seurakunnassa!" En haluaisi olla ilkeä, mutta se näky, joka jollain seurakunnalla on, jonka tämä ihminen on juuri jättänyt, ei ole avainkysymys. Sen vuoksi minun pitää aina ja jatkuvasti selkiyttää ja viestittää sitä näkyä, mikä Saddleback -seurakunnalla on kaikille niille, jotka kävelevät sisään meidän ovestamme. Minun on tehtävä heille selväksi, mitä teemme ja miksi. Kenenkään ei tulisi jäädä pimeään sen suhteen, mikä koskee näkyämme. Saddleback -seurakunnassa me selitämme näkyämme aina tulokkaiden kursseilla, lehtityön artikkelien kautta ja kaikin mahdollisin tavoin. Meidän olemassaolomme tarkoitus on aina etusijalla näytteillä, niin että jokainen voi nähdä sen. Jokaisen tulee tietää, miksi olemme olemassa ja ymmärtää näkymme.

Johtaja vai viranhaltija
Näky on se tekijä, mikä erottaa toisistaan johtajuuden ja palveluviran hoitamisen. Viranhoito sisältää lähinnä kolme asiaa: tilannearvio, ongelman ratkaisu ja suunnittelu. Jos menet mille tahansa johtajuuskurssille, ne on koottu noiden kolmen asian ympärille. Mutta tosi johtajuus käsittää näyn ja arvot ja niiden viestittämisen toisille. Jos sinä et johtajana kirkasta toisille työn päämäärää, kuka sen tekee?

Useimmissa seurakunnissa on palveluvirkojen hoitajia liikaa ja johtajuutta liian vähän. Seurakunnassasi tarvitaan palveluvirkoja, mutta tarvitaan myös johtajuutta. On oltava molempia. Jos sinulla on seurakunnassa vain viranhaltijoita, se johtaa toimintojen halvaantumiseen [alkutekstissä "paralysis of analysis"]. Se on sama kuin "valmiina, tähtää...", mutta ei koskaan "tulta!". Hallinnointi ilman johtamista vie tilanteeseen, jossa aina arvioidaan tilannetta ja katsellaan päältä, mutta ei koskaan toimita. Älä ymmärrä väärin. Seurakunnassa tarvitaan kyllä palveluvirkoja. Ilman heitä päädytään seurakuntaan, joka toimii kuin se sanoisi "valmiina, ammu!" uhraamatta hetkeäkään aikaa tähtäämiseen. Tarvitaan siis molempia.

Näyn voima
Sananlaskut 29:18 sanoo: Ellei profeettoja ole, kansa villiintyy. [Englannista suomennettuna: Jos näky puuttuu, kansa tuhoutuu.] Joillain ihmisillä on unelmia, mutta ei näkyä. Siinä on suuri ero. Näky on käytännön tasolle tuotu unelma. Monilla ihmisillä on suuria unelmia. Heillä on mahtavia unelmia kaikesta siitä, mitä he haluaisivat saada aikaan, mutta he eivät koskaan osaa tuoda niitä unelmiaan käytännön tasolle, missä he voisivat tehdä unelmistaan jotakin. Näky on unelma, joka voidaan toteuttaa. Se on konkreettista. Mistään ei tule voimallista ellei siitä tule konkreettista.

Jokaisena pääsiäissunnuntaina minä seison ja ihmettelen kaikkea sitä, mitä Jumala on tehnyt seurakunnassamme. Aloimme viettää pääsiäistä yhdessä, kun koolla oli kourallinen ihmisiä. Nyt meillä on jokaisena pääsiäis-sunnuntaina enemmän väkeä koolla kuin edellisvuonna, kun tuhannet ja taas tuhannet tulevat koolle. Se tuntuu minusta niin käsittämättömältä, kun ajattelen, miten pienestä näystä kaikki alkoi. Ja olemme siitä kasvaneet tähän kokoon. Siinä tulee ilmi, mikä voima näyssä on.

Ensi kertaan

Rick