Armon lähettiläät
Victoria Boyson: Ambassadors of Grace
Lataa tästä PDF
(ja tulosta)
Jeesus eli rakkauden mittapuun mukaan - rakkauden, joka kohdistui ihmisiin - ei uskonnolliseen systeemiin. Kristukselle seurakunta rakentui ihmisistä, ei kivistä. Hänelle ei ollut olemassa vain joukko sääntöjä ja määräyksiä. Jopa silloinkin, kun ihmiset rikkoivat lakia, hän päätti rakastaa eikä tuomita. Hän todellakin rakasti enemmän ihmisiä kuin lakia. Kristus kuoli ihmisten puolesta, ei moraalisten normien puolesta. Hänen päämääränsä oli pelastaa ihmisiä, ei puolustaa totuutta.
Myötätunto tai tuomitseminen
Johanneksen evankeliumin 8.luvussa, kun joukko ihmisiä tuli Jeesuksen luo
mukanaan aviorikoksesta kiinni saatu nainen, hän näki naisen, joka oli lihaa
ja verta, ja hänen sydämensä murtui tämän vuoksi. Hän ei niinkään nähnyt
edessään lakipykälää, jota oli rikottu, ja tuomiota, joka piti langettaa.
Hän näki murtuneen ihmisolennon. Hänen sydämensä liikuttui myötätunnosta
tätä kohtaan ja periaatteenkin kustannuksella hän rakasti tätä.
Kun kohtaamme vastaavan tilanteen, mitä virtaa esiin sydämestämme? Onko se sääli vai tuomio? Näemmekö inhimillisen olennon vai rikotun säännön?
Niin, kyllä tämä nainen rikkoi lakia, mutta Herra ei nähnyt hänen syntiään yhtä suurena kuin noiden synnin, jotka syyttivät häntä. Hän näki heidän sydämensä kovuuden ja heidän omavanhurskaat tuomionsa. Hän näki, että he vaativat totuutta ja vanhurskautta toisissa samalla, kun katsoivat läpi sormiensa oman sydämensä tilaa. Hän näki, että heillä oli enemmän halua tuomita tämä nainen kuin välittää hänen hengestään. He halusivat olla "oikeassa" jopa tämän naisen hengen kustannuksella.
Ihminen vai periaate
Kuinka usein ajammekaan ihmiset pois Jumalan luota lainalaisella
asenteellamme? Me haluamme heidän tulevan täydellisiksi jo ennen kuin he
ovat edes kohdanneet Täydelliseksi Tekijää. He ovat syntisiä - se on syytä
tehdä heille tiettäväksi. Me olemme kaikki syntisiä ja pelastettuja yksin
armosta, ei syyttämisen ja tuomitsemisen kautta. Meille on osoitettu armoa,
siksi meidänkin vastuuseen kuuluu osoittaa armoa toisille.
Jos Kristus on osoittanut meille armoa, eikö silloin meidänkin kuulu vastavuoroisesti osoittaa armoa toisille? Voisimmeko me rakastaa heitä huolimatta heidän syntisyydestään? Jos meidät on pelastettu armosta, silloinhan saman armon tulee olla heidänkin ulottuvillaan. Mutta jos me pidätämme sen armon heiltä, silloin me olemme enemmän syyllisiä kuin he. Silloin Herra näkee meidän syntimme eikä heidän.
Me, jotka olemme pelastuneet armosta, olemme saaneet tulla hänen armonsa lähettiläiksi ja muut saavat nähdä Jeesuksen rakkauden meidän kauttamme. Kaiken lisäksi me olemme usein ainoa Jeesus, jonka he saavat koskaan nähdä. Jos me pidätämme hänen armonsa ja tuomitsemme heidät armoa antamatta, silloin me olemme jättäneet heidät pulaan ja jättäneet pulaan myös Jumalan! Uudelleen ja uudelleen Herra osoitti armoa ja välitti ihmisistä enemmän kuin säännöistä. Heidät vedettiin sisälle Jumalan Valtakuntaan rakkauden eikä lain voimalla. Hänen hyvyytensä johtaa ihmisiä parannukseen (ks. Room.2:4).
Hän osoitti hyvyyttänsä kaivon luona samarialaiselle naiselle - Joh.4:7-26 - joka oli ollut useasti naimisissa yhden ja toisen miehen kanssa ja eli nyt yhdessä henkilön kanssa, joka ei ollut hänen oikea puolisonsa. Huomaatko, että Kristus eli korkeamman lain - rakkauden lain - mukaan? Olihan nainen tosin tehnyt syntiä, mutta Kristuksen rakkaus kohdistui häneen ihmisolentona ja se rakkaus pelasti hänet tuosta synnistä. Hän ja hänen kyläkuntansa asujaimisto eivät enää koskaan olleet samoja, sillä hänen rakkautensa muutti heidät.
Ihmiset ovat Jeesukselle inhimillisiä olentoja ja hän todella rakastaa heitä. Hän ymmärtää, mikä ajaa heitä tekemään niitä tekoja, joita he tekevät. Hän tuli etsimään ja pelastamaan niitä, jotka olivat kadoksissa. Emmekö voisi tehdä samoin? Emmekö voisi rakastaa kadonneita? Emme saa kadottaa näkyvistämme niitä, joita hän rakastaa. Jos valitsemme periaatteen ennen ihmistä, emme ole yhtään parempia kuin nuo omavanhurskaat uskonnolliset johtajat, jotka elivät Kristuksen elämän päivinä. Emme pysty tuhoamaan syntiä tuhoamalla syntisen, silloin vain lisäisimme sitä entisestään ja tekisimme itsestämme Herran silmissä vielä pahempia kuin ne, joita syytämme.
Totuuden puolesta
Saatat sanoa: "Mutta minun pitää taistella totuuden puolesta!" Tämä on
totta, mutta jos teet niin toisten kustannuksella, silloin palvelet totuutta
etkä Kristusta. Saatat kokea, että sinun pyrkimyksesi on oikeutettu ja
siinä, että tuomitset toisia, teet palveluksen Jumalalle. Juuri niinhän
Paavalikin ajatteli, kun hän vainosi ja tappoi monia alkuajan kristittyjä.
Hän luuli vilpittömästi, että hän taisteli Jumalan puolesta puolustaen
totuutta. Mutta tässä innossaan hän tajusi taistelevansa Jumalaa vastaan
(ks.Ap.t.9:1-5). Hän huomasi olevansa pimeyden, ei valon puolella.
Sanonko tässä, että meidän ei pidä tuomita syntiä? Ei, mutta miksi vihaamme syntiä? Vihaammeko sitä siksi, että olemme liian uskonnollisia, että "jaksaisimme kestää" sitä? Vai vihaammeko syntiä sen vuoksi, mitä se tekee syntiselle? Synti tuo mukanaan synnin tuomion ja sen vuoksi meidän pitäisi kokea vaikeana, kun näemme ihmisten joutuvan synnin ansaan. Synti on tinkimättömän tuhoisa voima, joka kuluttaa ihmisen. Siksi meidän tulisi pyrkiä uudistamaan syntisiä takaisin vanhurskaaseen elämäntapaan armon ja laupeuden avulla.
Useimmat ihmiset tietävät tekevänsä syntiä eivätkä sen vuoksi tarvitse meidän tuomitsevia lyöntejämme. Meidän tulee pelastaa heidät, ei tuomitsemisen, vaan rakkauden kautta, kun osoitamme heille, että on olemassa anteeksianto, joka sovittaa heidän syntinsä Jeesuksen yhteydessä.
Eikö meidän sitten koskaan tarvitse ojentaa ihmisiä synnistä? Kyllä pitäisi, mutta on olemassa tapa, jolla se voidaan tehdä ilman että myrkytetään heidät evankeliumin vastaisuudella. Evankeliumi tarkoittaa "hyvä sanoma". Hyvä uutinen on se, että he voivat löytää anteeksiannon ristin kautta. Kristus on maksanut heidän syntivelkansa!
Jos Kristus kuoli maksaakseen syntivelkamme, miksi me haluamme panna muut maksamaan synneistään syyttämällä ja tuomitsemalla heitä?
Ne periaatteet, joiden mukaan Jeesus eli, eivät olleet sitä, mitä hän rakasti eniten. Jumalan sanaa hän piti kyllä arvossa, mutta hän rakasti ihmisiä, jotka oli tehty Jumalan kuvaksi, enemmän kuin lakia. Jos haluamme olla Kristuksen kaltaisia ja vaeltaa kuten hän vaelsi, meidän tulee rakastaa sitä, mitä hänkin rakasti, ja palvella sitä, mitä hänkin palveli. Kristus palveli Jumalaa rakastamalla ihmisiä - jopa kuolemaan asti.
Minkä puolesta me taistelemme? Taistelemmeko periaatteiden vai ihmisten puolesta? Palvelemmeko totuutta niiden kustannuksella, joita Kristus rakasti, vai rakastammeko niitä, joita hänkin rakasti, jopa niiden periaatteiden kustannuksella, joiden mukaan itse elämme?
Totuus ilman rakkautta
Mitä luulet, pettyikö Jeesus, kun näki rakastamiensa ihmisten tekevän
syntiä? Jos niin tapahtui, hän ei antanut pettymyksensä estää rakastamasta
heitä. Jos annamme pettymyksemme estää meitä rakastamasta, saatamme tuoda
esiin Jumalan totuuden ilman sitä rakkautta, jota nämä ihmiset tarvitsisivat
ottaakseen vastaan meiltä ojennusta.
Kun pettymys selättää meissä rakkauden, meistä tulee vaarallisia, ei vain toisille vaan myös itsellemme. Jos haavoitamme jotakin Jumalan lasta ja aiheutamme vahinkoa hänen hengelliselle elämälleen, Jumala tuomitsee meidät.
Parempi olisi hänelle, että hänet heitettäisiin mereen myllynkivi kaulassa, kuin että hän johdattaa lankeemukseen yhdenkään näistä vähäisistä. Luuk.17:2.
Oletko joutunut koskaan kohtaamaan ketään, joka on tullut luoksesi ojentamaan sinua, mutta tehnyt sen vihaisesti ja turhautuneena? Se mitä hän sanoo, voi olla tottakin, mutta sitä ei tuotu esiin armon ja rakkauden hengessä. He saivat sinut tuntemaan itsesi epäonnistuneeksi ja arvottomaksi ottamaan vastaan Jumalan rakkautta ja anteeksiantoa. He ovat saattaneet tehdä sinulle vaikeaksi ottaa vastaan sovitusta. Sinusta tuntuu, että jos olisit avannut sydämesi sille totuudelle, jota he toivat mukanaan, olisit samalla avannut sydämesi sille vihamielisyydelle, jota heillä oli sinua vastaan. Niinpä yrittäessäsi puolustaa itseäsi, käännyit heistä pois ja siitä totuudesta, jota he edustivat.
Pahaksi onneksi samalla, kun he ovat haavoittaneet sinua totuudellaan, he ovat tehneet sinulle vaikeammaksi ottaa vastaan oikeaa ojennusta keltään muultakaan. Sydämessäsi on valmiina puolustusmekanismi jokaista vastaan, joka yrittää ojentaa sinua tuolla alueella. Mutta hyvät ystävät, Jumala auttaa sinua repimään alas sellaiset puolustusmekanismit, joita hänen totuutensa väärinkäyttö on luonut. Avaa sydämesi hänelle ja anna hänen tehdä työtä niillä alueilla elämässäsi, jotka kaipaavat hänen kosketustaan.
Kallisarvoiset lahjat
Ne Jumalan lapset, jotka hän on antanut meidän haltuumme ja meidän
vaikutusvaltamme piiriin, ovat hänelle hyvin kallisarvoisia. Jos emme
arvosta ja rakasta heitä, he voivat lähteä pois huolenpitomme piiristä ja
sen jälkeen tulla haavoittuviksi viholliselle. Ne jotka ovat vasta uskoon
tulleita ovat kuin hiomattomat timantit. Meidän tulisi arvostaa niitä, ei
sen perusteella miltä he nyt näyttävät, vaan sen perusteella, mitä ne
näyttävät tulevaisuudessa.
Jos me kohtaamme jonkun, joka kamppailee synnin kanssa, meidän ei pidä tuomita häntä näkemämme synnin takia, vaan taistella hänen ja hänen tulevaisuutensa puolesta. Tuo ihminen on toden totta lahja sinulle. Rakasta ja arvosta häntä, niin hän voi kokea omassa elämässään Jumalan armon muuttavan voiman.
Victoria
Victoria Boyson, Inc.
© 2006
www.boyson.org
