Opetusarkisto
Epämukavaan aikaan
Francis Frangipane: At An Inconvenient Time
Lataa tästä PDF
(ja tulosta)
Herralla on paljon ihmisiä, jotka uskovat häneen, mutta vain pieni vähemmistö heistä todella palvoo häntä. Herran tosi palvelijat saavat tyydytyksen siitä, että he ylistävät Jumalaa. Heidän palvontansa tuoksu nousee - ei vain seurakunnan ennalta sovittujen jumalanpalvelusten aikaan - vaan myös epämukavina aikoina.
Todellinen rukoilija nousee aikaisemmin aamulla ennen koulun tai työn alkua, he ovat ylhäällä ennen kuin muu perhe, jotta voivat viipyä Jumalan kasvojen edessä. He eivät turhaudu kaikista viivytyksistä, vaan he muuttavat vaikeudet ja takaiskut tilaisuuksiksi korottaa Jumalaa. Saatat nähdä jonkun näistä ylistäjistä istumassa viereisessä autossa liikenneruuhkan aikaan, kun he autossaan laulavat hengellisen musiikin tahdissa.
Todellinen ylistäjä on oppinut salaisuuden, miten palvoa Jumalaa epämukavinakin aikoina.
Minä myös joskus koen, että Jumala johtaa minut ylistämään häntä epämukavaan aikaan. Saatan olla yksin kirjoittamassa tai työskentelemässä jonkin tärkeän hankkeen kimpussa, kun jokin herättää minut hengessäni: tulen tietoiseksi siitä, että Jumalan läsnäolon tunne hiipii sisimpääni. Hän ei kylläkään käske minua hiljentymään, hän kutsuu minua. Palvonnan ja ylistyksen hetki voi olla vain 10 tai 15 minuutin mittainen tai se voi olla paljon pidempi. Joka tapauksessa käännyn pois siitä, mitä olin tekemässä, poimin kitaran syliini ja alan ylistää häntä.
En ole suoraan sanoen ollenkaan hyvä muusikko, osaan vain muutamia sointuja. Silti kun ylistän, koen että taivaan Kuningas on mielistynyt uhriini. Hän on suostunut siinä olemaan minulle yleisönä ja jollain salatulla tavalla hän saa minut tuntemaan, että minun ylistykseni ääni on ainoa, mitä hän kuuntelee, kun laulan.
Kutsu
Minä toivon omasta puolestani, että ylistykseni voisi olla antautunutta.
Tunnustan kuitenkin, että tärkein este, mikä minun on voitettava, on hänen
kutsunsa epämukava ajankohta. Tuntuu ihan siltä kuin hän oikein odottaisi,
että minä keskityn ensin johonkin tärkeään hankkeeseen - johonkin, minkä hän
joka tapauksessa haluaa minun tekevän loppuun. Tai saattaa olla hyvin
myöhäinen ajankohta illalla ja olen jo melkein nukahtamassa, kun tilaisuus
ylistämiseen tulee.
Kuitenkin juuri siinä, että olen kaikesta huolimatta vastannut kutsuun, vaikka aika onkin ollut "epämukava", olen löytänyt sitä suloisemman ja kirkkaamman vireen ylistykseeni. Kun palvon Herraa seurakuntamme sunnuntaisessa kokoontumisessa, minun on myönnettävä, että minua innoittaa musiikki ja muiden ympärilläni olevien osallistuminen. Olen keskellä ylistyksen ilmapiiriä, joten minun ylistykseni voi olla jotakin, jonka olen saanut muilta, eikä se ole puhtaasti omaani. Mutta kun hän lähestyy minua epämukavaan aikaan, minun reagointini vahvistaa, että ylistykseni on todellista ja että minun Jumalani on todella minulle tärkeintä elämässäni.
Mikä näissä tilanteissa on myös minulle suuri ilo, on se, että näin lyhyellä varoitusajalla hän ei odota minulta mitään suurta esitystä. Niin ihania kuin sunnuntain jumalanpalvelukset ovatkin, hän ei odota mitään ammattimaista laulukonserttia, vaan jotakin aitoa, mikä nousee sydämestä.
Toinen siunaus on vielä se, että kun vaimoni kuulee minun ylistävän, hän melkein aina liittyy mukaan. Kun laulan ylistystä, huomaan kohta, että toinen ääni taustalta laulaa yhdessä kanssani. Hän on yhtä lailla uppoutunut Jumalan läsnäoloon kuin minäkin. Olipa hän tekemässä mitä vaan, hän mielellään hiljentyy Jumalan edessä, ja sekin tekee hetkestämme entistä ihanamman.
Rukous ja ylistys
Rukouksella ja ylistyksellä on eroa. Rukous on vetoamista Jumalaan jonkin
meidän tarpeemme tai maailman tarpeiden pohjalta. Maailma on täynnä ihmisiä,
joilla on jokaisella sydämeen käypiä ja kiireellisiä rukouspyyntöjä, jotka
Taivaan Isä haluaa ottaa vastaan ja ne kaikki tulevat kuulluiksi Kirkkauden
Valtaistuimen luona. Mutta ylistys ei ole meidän tarpeidemme ilmaisua, se on
meidän rakkautemme täyttymystä. Se on sellaista, minkä me annamme Jumalalle
riippumatta omista tarpeistamme.
Palautapa mieleesi ne 10 spitaalista miestä, jotka huusivat apua Jeesukselta, että tämä parantaisi heidät. Sen jälkeen, kun Herra vastasi heidän rukouksiinsa ja paransi heidät, he kaikki menivät menojaan. Yksi kuitenkin pysähtyi ja kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. (Luuk.17:15-16). Täynnä kiitollisuutta Kristusta kohtaan, tämä mies palasi kumartaakseen syvään ja ylistääkseen Jumalaa. Me ymmärrämme, että joukoittain ihmiset rukoilevat, monet saavat rukousvastauksia, mutta vain harvat palaavat ylistämään häntä.
Rakkaat ystävät, jos ylistys nousee aitona meidän sydämestämme esiin, Herra kutsuu meitä toistuvasti läsnäoloonsa. Hänen kutsunsa lähestyy meidän sydämemme ovensuuta hiljaisesti. Se tulee meille kuin varkain yksinkertaisena haluna antaa rakkauttamme hänelle. Jos me noudatamme tätä kehotusta, se johtaa meidät Jumalan läsnäoloon.
Kun me palvomme häntä, hän antaa meille sisäistä lujuutta ja rauhaa. Kun me tulemme kiitollisina, hän virvoittaa meitä rakkaudella ja ilolla. Olkaamme siis iloisia siitä etuoikeudesta, että saamme tulla aidoiksi Jumalan ylistäjiksi, silloinkin, kun tilaisuus siihen tulee epämukavaan aikaan.
Francis Frangipane
Copyright 2006 Arrow Publications.
Julkaistu luvalla. Francis Frangipane toimii pastorina Yhdysvalloissa, Cedar Rapidsissa, Iowassa. Hänen nettisivujensa osoite on www.frangipane.org
Opetusarkisto
