Opetusarkisto
Parannus edeltää herätystä
Francis Frangipane: Repentance Precedes Revival
Lataa tästä PDF
(ja tulosta)
Todellinen herätys ei tule sattumalta. Ihmisten sydämissä on tapahduttava määrättyjä asioita ennen kuin Herra voi tulla kansansa luo.
Meidän tulee kaivata vapauttamista, ei vain
helpotusta
Liian usein käy nykyään niin, että hengellisessä työssä pyritään pelastamaan
ihmisiä, jotka eivät halua tehdä parannusta synnistä ja jotka eivät ole
sydämestään huutaneet Jumalan puoleen saadakseen apua. Lopputulos on, että
ne, joiden puolesta rukoillaan, kokevat kyllä jonkin verran helpotusta,
mutta vaipuvat nopeasti takaisin syntielämäänsä ja vihollisen painostukseen.
Avain menetykselliseen vapauttamiseen on siinä, että kykenemme näkemään,
onko henkilö itse valmis ja tahtooko hän tosissaan päästä vapauteen ennen
kuin me vapautamme hänet. Tekevätkö he oikeasti parannusta? Ovatko he
panneet pois epäjumalansa? Onko heidän sydämensä todella kääntynyt Jumalan
puoleen?
Jumalan tapa toimia yksilöiden kohdalla on samanlainen, jota hän soveltaa seurakuntaan ja kaupungin asujaimistoon. Samoin kuin Jumala ei pelastanut meitä ennen kuin huusimme apua, samalla tavalla se sota, jota käymme seurakuntamme ja paikkakuntamme puolesta, ei päädy voittoon ennen kuin merkittävä osa meistä huutaa Jumalalta apua rukouksessa. Jumalan tarkoitus, kun hän vetää paikkakunnan laajuista seurakuntaa rukoukseen, on luoda sitä oikeaa sydämen asennetta, johon Kaikkivaltias voi antaa vastauksensa.
Ilman rukouksen perustaa ja Jumalan puoleen huutamista, pelastukseen johdattaminen, "sitominen ja päästäminen" ja muut hengellisen sodankäynnin muodot toimivat rajoitetusti. Pelastus on kirjoitusten mukaan viimeinen vaihe siinä prosessissa, joka lähtee liikkeelle, kun henkilö alkaa kammota omaa tilaansa ja se johtaa hänet huutamaan Jumalaa avuksi.
Vapauttajat
Vanha Testamentti tuo esiin Jumalan toimintamallin, kuinka hän tuo
pelastuksen ja herätyksen: kansansa rukousten ja kärsimysten vuoksi Jumala
nosti esiin vapauttajia. He olivat yksilöitä, jotka voideltiin ja puettiin
Jumalan voimalla, jotta he löisivät Israelin sortajat.
On tärkeää huomata, että näiden vapauttajien tehokkuus ei koskaan perustunut heidän arvoasemaansa tai kykyihinsä. Samalla, kun he olivat Jumalan lähettämiä ainutlaatuisia ihmisiä, heidän ilmaantumisensa tapahtui Israelin kansan parannuksen teon aikataulussa. Jos ei syntynyt parannusta, ei tullut vapauttajiakaan. Mutta kun Israel huusi Jumalan puoleen, vapauttajat saivat Pyhän Hengen voiman kautta valtuutuksen ja voitelun.
Tämä Vanhan Testamentin antama herätyksen malli voidaan soveltaa käytäntöön tänäkin aikana. Ehkä emme käytännössä niinkään näe "vapauttajia" kuin näemme herätyksen nousevan esiin niissä kaupungeissa, missä rukous ja parannus on saanut olla syvää ja laaja-alaista.
Toisaalta Israelin antaman mallin perusteella huomaamme, että kansallinen synti tuotti tappion ja ulkovaltojen painostuksen. Vieraat vallat toivat mukanaan pahojen henkien palvonnan ja vihollinen sai kokonaan vietellyksi israelilaisten sydämet. Kun Israel avoimesti uhmasi Jumalan lakeja, silloin tuli aineellinen, kulttuurinen ja ulkonainen rappio kansan keskelle. Siinä missä ennen nautittiin Jumalan siunauksista, siinä epätoivo ja kurjuus täytti maan.
Tämän kärsimyksen keskelle, ihmisten aidosti ja syvästi huutaessa Jumalansa puoleen, Jumalan nosti esiin vapauttajia. Nämä yksilöt johtivat katuvan Israelin voittoon sortajistaan. Kun oikeanlainen jumalanpalvelus asetettiin voimaan, siitä seurasi kansan keskelle rauha ja vauraus.
On syytä huomata, että mitään tarkkaa reittiä herätykseen ei määritelty minkään aikataulun mukaan, sitä ei etukäteen tarkasti ajoitettu. Kukaan ei voi ennustaa, kuinka kauan tuomion ajat kestävät tai milloin katumus on riittävästi kaivanut valoon ihmisen sydämen syntisyyden ja Jumalan vaatimus on tullut täytetyksi. Yksi asia on varma: aika, jonka se kestää, on aina pidempi kuin osasimme odottaa. Pääasia on synnin tunnustaminen ja Jumalan luo palaaminen. Kun kansakunnan ydinosa oli varmuudella kääntynyt Jumalan puoleen, kansan tuleminen terveeksi seurasi tätä.
Nehemia puhuu tästä parannuksen tekemisestä, joka edeltää kansakuntaa koskevaa vapautuksen aikaa, näin:
Sentähden sinä annoit heidät heidän ahdistajainsa käsiin, ja nämä ahdistivat heitä. Mutta kun he ahdinkonsa aikana huusivat sinua, niin sinä taivaasta kuulit ja suuressa laupeudessasi annoit heille vapauttajia, jotka vapauttivat heidät heidän ahdistajainsa käsistä. Neh.9:27 KR33.
Emme saa hosua tämän prosessin nopeuttamiseksi emmekä pettyä, jos meidän rukouksemme eivät heti aktivoi taivaallisten voimien asioihin puuttumista. Herra odottaa, että kansa ensin nöyrtyy niin, että se puhdistuu kapinallisuudestaan. Tässä me voimme rohkaista mieltämme: meidän esirukouksemme on ensihedelmä siitä suuresta liikehdinnästä, jonka on määrä olla kerran koko kansan vastauksena Kaikkivaltiaalle!
Aika ajoin voi nousta esiin pienempiä hengellisen uudistuksen sadekuuroja, mutta ennen kuin kansa saa varsinaisen herätyksen, koko kansakunnan tulee huutaa Jumalan puoleen. Tätä aikaa kutsutaan "ahdingon ajaksi" eikä se johda herätykseen ennen kuin kansa on huutanut vuosia Herran puoleen.
Ihmisen hätä ja Jumalan sydän
Tuomarien kirjassa näemme tämän toimintamallin ilmenevän yhä uudestaan. Kun
Israel kompastui yhä syvemmälle syntiin, Jumala odotti, että Israelin synnin
taakka ja sen seuraukset saisivat ihmisten sydämet nöyrtymään. Hän odotti,
että saisi tuoda heidät takaisin luoksensa.
Ei Jumala kuitenkaan pysytellyt etäällä Israelin kansan murheista. Silloinkin, kun he kapinoivat häntä vastaan, hän tunsi heidän kärsimyksensä. Kun Herra ei enää voinut katsella israelilaisten kärsimystä (Tuom.10:16), hän antoi heille vapauttajia. Israelilaisten kurjuus ja epätoivo tekivät heidät valmiiksi kohtaamaan Jumalansa.
Näemme tämän saman tilanteen Toisessa Mooseksen kirjassa, kun Mooses kohtasi Jumalan. Lunastaja sanoi:
Minä olen nähnyt kansani ahdingon Egyptissä ja kuullut, miten israelilaiset valittavat sortajiensa kovuutta. Minä tiedän kyllä heidän hätänsä. Olen tullut vapauttamaan heidät... 2.Moos.3:7-8.
Huomaatko, kuinka Herra näki kansansa ahdingon? Hän kuuli heidän itkunsa, hän tiesi heidän kärsimyksensä. Jumala ei ole kaukana ihmiskunnan hädästä. Todellisuudessa hän kantaa murhetta yhteis-kuntamme surkeasta tilasta. Meidän vaikeutemme ahdistavat häntäkin. Meidän kärsimyksistämme tulee hänenkin murheitaan.
Palatakseni tuohon 2.Mooseksen kirjan kohtaan, huomaamme, että eivät ainoastaan heidän rukouksensa tulleet kuulluiksi - Jumala kuuli heidän itkunsa. On yksi asia rukoilla jonkin tarpeen johdosta, aivan toinen asia on itkeä sen vuoksi. Juuri murheelliset ovat niitä, joille Jumala antaa lohdutuksen.
Jumala tiesi heidän ahdinkonsa ja kärsimyksensä. Rukous, johon Jumala vastaa, on varsin usein sellaista jatkuvaa huutoa, joka syntyy hädästä ja surkeudesta, sellaisesta mikä nykyään vallitsee esimerkiksi osissa Afrikkaa ja Aasiaa.
Voihan olla, että Jumala ei ole voimallisesti vastannut meille, koskapa rukouksemme ovat niin mukavuudenhaluisesti ajoitettuja. Tulin Jeesuksen luo vuonna 1970 karismaattisen herätyksen keskellä. Tämä Jumalan liikehdintä alkoi, kun miljoonat äidit rukoilivat jatkuvasti "yötä päivää". Se ei ollut tulos vain jostakin rukoukseen omistetusta ajasta, se nousi jatkuvasta äitien (ja isienkin) huudosta, jotka olivat syvästi huolissaan lastensa osallistumisesta huumeiden käyttöön ja kapinalliseen elämään. Heidän rukouksensa ei ollut hengellistä itsekuria, se oli heidän elämänsä sydämen sykettä. Ilman pitkälle vietyä hengellisen sodankäynnin harjoitusta, heidän kyyneleensä ja jatkuva itkunsekainen esirukouksensa pääsivät voitolle Jumalan edessä - ja Jumala pelasti heidän lapsensa.
Ehkä herätys viipyy meidän aikanamme, kun me olemme vain pikkuisen huolissamme, mutta emme syvästi murheellisia yhteiskuntamme tilasta. Vaikka olemmekin surullisia, emme vielä itke surun murtamina.
On kyllä todettava sekin, että Jumalalla on kasvava määrä ihmisiä, jotka ovat todella antautuneet herkästi kokemaan Kristuksen myötätunnon osallisuutta. He eivät kanna esirukouksessa vain ihmisten tarpeita, vaan myös heidän kipuilujansa. He panevat alttiiksi maineensa ja työnsä, niin, jopa koko elämänsä saadakseen tämän nykyisen ajan synnit pestyiksi.
Vaikka he ovatkin vielä vähemmistö, nämä esirukoustaistelijat kantavat sielussaan paikkakuntiensa tuskaa. He kuulevat sorrettujen itkun, he tuntevat niin syntymättömien kuin syntyneidenkin kärsimyksen. Jumala on valmis vastaamaan heidän rukouksiinsa. Jumala on voimallinen tuomaan esiin vapautuksen heidän hätähuutonsa kohdusta.
Rukoilevan seurakunnan ei tulisi rajoittaa antautumistaan esirukoukseen. Jumala ei etsi rukoukselle omistettua viikonloppua, hän etsii rukoukselle omistautunutta elämää. Jos muutokseen tarvittava aika on liian pitkä meille, on selvää, että valmistava Jumalan työ sydämissämme ei ole edennyt riittävän pitkälle saadaksemme aikaan taivaallisen väliintulon.
Miten tämä kaikki koskee herätystä? Hengellinen herääminen on ainoa antibiootti paikkakuntamme ja kansamme mädännäisyyteen. Se on Jumalan vastaus niille, jotka hellittämättä huutavat häntä apuun.
Herra, anna anteeksi, että olemme tyytyneet helpotuksen etsimiseen, kun olemme tarvinneet vapauttamista, ja että olemme etsineet oikoteitä, kun olisi pitänyt etsiä sinun täydellistä tahtoasi. Mestari, me tiedämme, että sinun sydämesi ei voi torjua hätää kärsivien sydämen itkua etkä voi kauan kestää sinun omiesi ahdinkoa ryhtymättä toimenpiteisiin. Niinpä me huudamme sinun puoleesi tänään! Lähetä sinun läsnäolosi sade meille takaisin! Puhdista meidän sydämemme mukavuudenhalusta ja välinpitämättömyydestä. Vie meidät sille paikalle, missä elämme sinulle kunniaksi, ja tuo herätys kansallemme! Sinun kunniaksesi me tätä rukoilemme! Aamen.
Francis Frangipane
Copyright 2006 Arrow Publications.
Julkaistu luvalla. Francis Frangipane toimii pastorina Yhdysvalloissa, Cedar Rapidsissa, Iowassa. Hänen nettisivujensa osoite on www.frangipane.org
Opetusarkisto
