Jumalan kirkkaus, osa 1
Victoria Boyson: The Glory, Part 1: Liquid Fire
Lataa tästä PDF
(ja tulosta)
Rakkaat ystävät, koen tärkeäksi saada jakaa kanssanne ne kaksi näkyä, jotka Jumala antoi minulle kirkkaudestaan. Tässä on ensimmäinen. Toinen tulee hiukan myöhemmin. Siunauksin: Victoria.
Parempi on päivä sinun esipihoissasi kuin tuhat päivää muualla. Ps.84:11.
Kävelin Jeesuksen kanssa erästä pitkää polkua. Kävellessämme hänellä oli toinen kätensä minun ympärilläni ja toisessa hänellä oli suuri kultainen kilpi, jossa oli etupuolella valtava risti keskellä. Hän piti kilpeä ylhäällä meidän molempien suojana ja sillä hän torjui monia palavia nuolia.
Kun kävelimme siinä yhdessä, meillä oli molemmin puolin ihmisiä ympärillämme ja he sinkosivat kiivaasti meitä kohti kaikenlaisia syyllistäviä, tuomitsevia ja epäoikeudenmukaisia syytöksiään. He uskoivat valheita ja syyttivät minua raivokkaasti ja lähettivät tuomitsevia nuoliaan minua kohti.
Jeesus onnistui torjumaan kilvellään monia noista nuolista, mutta joskus nuo nuolet osuivat minuun. Kun ne iskivät minuun, ne painuivat minun sisimpääni ja sain kokea voimakasta kipua.
Aluksi tuo kipu halvaannutti minut enkä voinut liikkua tai vastata hyökkäykseen mitenkään. Mutta kun pääsin taas tolpilleni, halusin vihan voimalla piestä heidät perinpohjin. Käännyin ja aloin kohdistaa iskujani heihin puolustaakseni itseäni, mutta se sai vain aikaan lisää syytöksiä ja lisää kipua.
Mutta Jeesus kiersi kätensä tiukemmin ympärilleni ja veti minut lähemmäs itseään, kunnes kasvoni hautautuivat hänen syliinsä. Hän piti minua siinä jonkin aikaa aivan kuin imien itseensä osan kivustani ja palauttaen mieleni tasapainon omalla läheisyydellään.
Kävelimme jonkin aikaa polkua pitkin eteenpäin vihollisen valheiden ja syytösten raivotessa koko ajan meitä vastaan. Tämä tilanne toistui monta kertaa matkamme aikana. En ymmärtänyt siitä taistelusta oikein mitään tai edes sitä, mihin olimme menossa, mutta ymmärsin, että minun piti pysyä Jeesuksen kanssa, sillä vain hänen läheisyydessään olisin turvassa (jopa kaiken kiivaimman taistelun keskellä).
Kun katsoin eteenpäin, näin himmeän valon kaukaisuudessa. Valo voimistui, kun pääsimme lähemmäksi. Mitä kauemmin vaelsimme sitä voimakkaammaksi valo tuli ja sitä vähemmän ympärillämme riehuva taistelu pystyi vaikuttamaan meihin, kunnes tulimme lopulta Jumalan valtaistuimen luo.
Valtaistuimesta säteili voimakas ja kirkas valo, joka näytti läpäisevän kaiken, mihin se osui. Siinä valossa tunsin Jumalan rakkauden ja myös hänen ankaruutensa. Hän oli oikeudenmukainen, ja hän oli hyvä. Ja vaikka olin peloissani, olin myös turvallisella mielellä.
Lähestyimme valtaistuinta ja Herra piti yhä kättään ympärilläni, kun hän rohkaisi minua menemään eteenpäin. Hän sanoi Isälleen: "Rakas Isä, tämä lapseni on uskollisesti kulkenut läpi syytösten polun ja ansaitsee kunnioitusta. Voitko siunata hänet?"
Isä kääntyi Jeesuksen luota minun puoleeni ja ojensi kätensä rakkaudellisesti minua kohti. Hänen kämmenestään putoili valkoisen ja kirkkaan valon pisaroita - sitä samaa valoa, jota tuntui olevan koko hänen olemuksensa.
Kun pisarat osuivat minuun, ne lävistivät kehoni enkä pystynyt enää seisomaan - minulla ei ollut siihen voimia. Kaaduin lattialle samalla kun pisarat tippuivat edelleen hänen käsistään päälleni. Minä makasin siinä, kunnes hän veti kätensä pois ja pisarointi loppui.
Maatessani lattialla, kyvyttömänä liikkumaan, Jeesus kiersi kätensä ympärilleni ja nosti minut jalkeille. Vaieten kävelimme yhdessä läheiselle kukkulalle ja istuuduimme. Hän alkoi puhua minulle ja kertoa tulevaisuudestani: "Isä ja minä olemme suunnitelleet, että sinun tulee seisoa tällä kukkulalla. Kun sinä seisot täällä, me tuomme luoksesi ihmisiä, jotta he voivat kokea Isäni kirkkaan tulen ja tulla eheiksi ja valmiiksi omaa päämääräänsä varten. Autatko heitä löytämään minut?"
Vavisten ja edelleen Isän kosketuksesta heikkona nyökkäsin hyväksyvästi ja hän lähti luotani ja minä jäin lepäämään ruohoiselle rinteelle.
Kun lepäsin siinä rinteellä, aloin muistella polkua pitkin tekemäämme matkaa. Kuulemani syytökset saivat aikaan tuskaa, kunnes ymmärsin, että Jeesus oli kulkenut saman tien läpi syytösten kuin minäkin, hän vain teki sen yksin, ilman kilpeä. Vaikka taistelu oli todella vaikea, se olisi ollut vielä kahta pahempi, ellei Jeesus olisi ollut kanssani ja käyttänyt kilpeään puolustaakseen minua.
Rauha valtasi sydämeni, kun muistin raamatun sanan:
Sillä siihen teidät on kutsuttu. Kärsihän Kristuskin teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään. - Hän ei syntiä tehnyt, hänen suustaan ei valhetta kuultu. Häntä herjattiin, mutta hän ei vastannut herjauksella, hän kärsi, mutta ei uhkaillut, vaan uskoi itsensä oikeamielisen tuomarin haltuun. 1.Piet.2:21-23.
Monia teistä kutsutaan kulkemaan tätä polkua kohti Isän kirkkautta. Se on väsyttävä ja uuvuttava matka. Mutta muista palkinto... ei ole mitään, mitä voisi verrata hänen kirkkauteensa. Vihollisen syytökset eivät voi riistää sinua häneltä. Sen sijasta ne jopa auttavat sinua ottamaan vastaan enemmän häneltä, sillä hänen sanansa toteaa: Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän (Ps.34:19).
Vaikka taistelu riehuu joka puolella ympärilläsi, pysy lähellä Vapahtajaasi, sillä hänessä löydät turvapaikan ja voiman. Ja muista, että on hinta mikä tahansa - Parempi on päivä sinun esipihoissasi kuin tuhat päivää muualla (Ps.84:11).
Vaikka ihmiset syyttävät sinua ja uskovat sinusta kaikenlaista pahaa, ei ole olemassa mitään, mikä voisi erottaa sinut Isän Jumalan rakkaudesta.
Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Room.8:38-39.
Rakkaat ystävät, teidän Isänne rakastaa teitä. Hän on valmistanut teitä varten sijan luonaan. Antakaa hänen johtaa teitä hyvien suunnitelmiensa mukaan, jotka hän on varannut juuri teitä varten. Älkää uskoko vihollisen valheita. Jumala on hyvä ja hän on teidän kanssanne.
Arvostan kovasti rukouksianne ja rohkaisujanne, joita olen saanut työni puolesta. Teidän rukouksenne ja uskonne ovat ratkaisevia tekijöitä.
Siunauksin:
Victoria
Victoria Boyson, Inc.
© 2006-2007
www.boyson.org
