Heikkouksiemme kieltämisen ja piilottamisen sijasta meidän tulisi oppia tunnistamaan niitä. Meidän tulisi oppia jakamaan ne toisten kanssa. Meidän tulisi oppia kääntämään heikkoutemme voitoksi.

Olen itse joutunut kamppailemaan oman vammaisuuteni kanssa koko elämäni. Syntymästäni saakka minulla on ollut aivojen kemiassa häiriö, joka tekee julkisten puheiden pitämisen minulle kiduttavan tuskalliseksi. Saan usein pahoja päänsärkykohtauksia ja kuumia aaltoja ja saatan kokea pahaa järjenvastaista pelkoa, kun puhun julkisesti. Kyseessä on perintötekijöiden ongelma, jota ei voi parantaa lääkityksellä. Jos lääkärit olisivat voineet sen parantaa, he olisivat tehneet sen jo vuosia sitten.

Koska olen pastori ja saarnamies, tämä on tietenkin ollut minulle piikki lihassa koko elämäni ajan. Jokainen saarnaaja tietää, että adrenaliini on mitä parhain ystävä. Jos sinulla ei ole adrenaliinia, olet tylsä. Minulla on ollut jo vuosien ajan kuusi saarnavuoroa joka viikonloppu ja olisin tarvinnut adrenaliinia suoriutuakseni niistä. Mutta sen sijaan että adrenaliini auttaisi minua, se tekee minut aivan surkeaksi. Juuri se, mitä saarnamies tarvitsee eniten selviytyäkseen, on kuin myrkkyä minulle.

Ihmiset joskus kysyvät minulta, tunnenko ylpeyttä, kun saan puhua niin suurelle joukolle noustessani saarnaamaan Saddleback -seurakunnassa. Rehellisesti sanoen se on viimeinen asia, mitä mietin. Yleensä ajattelen: "Jumala, auta minua nyt vielä tämän kerran selviämään tästä!" Ellen olisi vakuuttunut, että Jumala on kutsunut minut julistajaksi ja että hän on armoittanut minut siihen ja siunannut minut siihen työhön, olisin löytänyt jo aikoja sitten jonkin paljon helpomman tavan ansaita elantoni.

Olen ollut hengellisessä työssä jo yli 30 vuotta. Olen tehnyt kaiken mahdollisen, jotta tämä ongelma korjaantuisi. Olen rukoillut sen vuoksi. Olen paastonnut päiväkausia. Olen käynyt parhailla lääkäreillä, sielunhoitajilla ja lukenut parhaita kirjoja. Mutta Jumala ei ole päättänyt - vaikka rukoilen asian puolesta edelleen - parantaa minua tästä vaivasta.

Mitä me tästä opimme? Jumala käyttää heikkoja ihmisiä. Miksi hän tekee niin?

Paavali puhuu meille 2. Korinttilaiskirjeessä:

Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä. Jumala, joka sanoi: "Tulkoon pimeyteen valo", valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan. Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. 2.Kor.4:5-7.

Jumala käyttää saviastioita - sellaisia kaltaisiamme heikkoja ihmisiä - jotta kunnia kaikesta koituisi hänelle. Jumala on käyttänyt minua rakentamaan Saddleback - seurakuntaa, mutta voima siihen on tullut Jumalalta. Minä haluan antaa kunnian Jumalalle siitä tosiasiasta, että hän otti erään ihmisen, jolla on vaikeuksia puhua ihmisten edessä, ja saarnaa hänen kauttaan yli 20.000 ihmiselle joka viikonloppu! Se on niin Jumalan tapaista.

Jos minä sillä, että kerron vammaisuudestani, saan sinut lopettamaan verukkeiden esittämisen ja palvelemaan enemmän, silloin olen tehnyt tehtäväni. Eräs minun lempijakeitani raamatussa on tämä: Herran valvova katse kiertää koko maata, jotta hän voisi vahvistaa niitä, jotka vilpittömin sydämin palvelevat häntä (2.Aik.16:9).

Jumala etsii ihmisiä, joita hän voisi käyttää. Minulla oli tapana ajatella, että Jumalalla on lemmikkejä. Ihan oikeasti. Ajattelin Jumalan katselevan ihmisiä ja sanovan: "Minä aion käyttää sinua. Ja minä aion käyttää sinua. Ja te muut - teillä kävi huono tuuri!" Mutta raamattu kertoo, että Jumala etsii ihmisiä, joita hän voisi käyttää. Ja jos sinusta tulee käyttökelpoinen, silloin hän väsyttää sinut loppuun!

Uskon, että Jumala on käyttänyt minua hengellisessä työssä siinä määrin kuin on, koska minä lupasin hänelle, että tekisin sitä, mikä on minulle kaikkein kivuliainta, jotta voisin tuoda hänelle eniten kunniaa.

Sinä sanot: "Ei Jumala voi minua käyttää noin!" Olet täysin väärässä. Mikä sinun verukkeesi on, että et antaisi Jeesukselle Kristukselle 100 prosenttia? Kaikki me pidätämme jotakin itsellämme. Minä teen niin. Sinä teet niin. Me salaamme omat heikkoutemme, koska emme halua kenenkään tietävän niistä. Niinpä sen sijasta, että "tuottaisimme niillä Jumalalle kunniaa" ja antaisimme Jumalan käyttää niitä, me piilotamme ne. Me kiellämme ne. Me panemme ne kaappiin ja teeskentelemme, ettei meillä ole niitä.

Saatat sanoa: "Rick, sinä et tunne minun taustaani". Jumala haluaa käyttää sinun taustaasi.

Tai sanot: "Elämässäni on haavoja". Jumala haluaa käyttää sinun haavojasi.

Sinä sanot: "Rick, minua pelottaa". Jumala haluaa käyttää sinun pelkoasi.

Minkälaiset hengelliset työnäyt ovat kestäviä? Sellaiset, joita johtavat todelliset, aidot, haavoittuvat ja rehelliset johtajat, jotka eivät ole tekopyhiä, vaan kertovat omista heikkouksistaan.

Olen tavannut monia pastoreita, jotka ovat hyvin kiinnostuneita tuomaan esiin hengellisyytensä, mutta en ole tavannut montaakaan, jotka olisivat tuoneet esiin oman inhimillisyytensä. Haluamme salata sen. Mutta jos kiellät inhimillisyytesi, et tee karhunpalvelusta vain itsellesi, vaan myös seurakunnallesi. Todellisuudessa uskon, että sinun inhimillisyytesi on yksi sinun suurimmista vahvuuksistasi.

Ymmärräthän, että Jumala laittaa suurimmat lahjansa tavallisiin saviastioihin, jotta hän saisi kaikesta kunnian.

Ensi kertaan

Rick

Copyright © Rick Warren 2006-2007. Julkaistu luvalla. Kaikki oikeudet pidätetään.

Alkuperäisen artikkelin lähteenä käytetty verkkosivustoa:
www.pastors.com