Älä lopeta nyt!
Victoria Boyson: Don't Stop Now!
Sinun tulevaisuutesi synnytys on sotkuinen ja
väsyttävä prosessi, mutta väistämättä sinun ahdinkosi kääntyy iloksi ja sinä
tuotat sitä armon hedelmää, josta olet aina uneksinut. Olet aivan liian
lähellä päämäärää, että sinun kannattaisi luovuttaa nyt! Mistä tiedän sen?
Sinulla on tämä artikkeli edessäsi. Jumala antoi tämän kirjoituksen sinulle ja hän ei
antaisi sitä kenelle tahansa, vain niille, jotka ovat valmiita ottamaan sen
vastaan.
Ahdinko kääntyy iloksi
Herra, sinun avustasi kuningas iloitsee, kuinka hän riemuitseekaan sinun voimastasi! Hänen hartaimman toiveensa sinä täytit, et kieltänyt häneltä, mitä hän pyysi. (sela) Ps.21:2-3.
Kun kuningas luottaa Herraan, luottaa Korkeimman uskollisuuteen, hän ei horju. Ps.21:8.
Kun luin yllä olevia jakeita, se ilo ja ylistys,
jonka Daavid antoi Herralle, kosketti minua. Hän kiitti Jumalaa niistä
suurista siunauksista, joita Herra oli antanut hänelle. Jumala on vastannut
hänen rukouksiinsa ja antanut hänelle, mitä hänen sydämensä on halunnut.
Se kiitollisuuden purkaus, joka nousi Daavidin sydämestä esiin, tuntuu
olevan miljoonien kilometrien päässä niistä psalmeista, joita hän kirjoitti
koetuksensa keskellä. Kiusaustensa keskellä hän kirjoitti psalmeja, jotka
ilmaisivat hänen ahdinkoaan ja tuskaansa. Hän asetti kyseenalaiseksi jopa,
oliko Jumala ollenkaan hänen kanssaan (Ps.22:1). Hän vaikersi, että Jumala
ei vastaa hänen rukouksiinsa (Ps.22:2). Hänen ahdinkonsa oli vaikea,
samanlainen kuin raskaana olevalla naisella, joka synnyttää.
Synnytyskipujensa keskellä hän tuntee, ettei jaksa. Aivan kuin kipu olisi
liian vaikea kestää. Hän ei välitä, mitä muut ajattelevat. Hän on syvässä
ahdingossa. Mutta kun muutaman hetken jälkeen kaikki on ohi ja hänellä on
ihana vauva sylissään, hän alkaa toipua kivustaan. Hän tuntee paljolti
samoin kuin Daavid psalmissa 21:2, kun hän sanoi:
Herra, sinun avustasi kuningas iloitsee, kuinka
hän riemuitseekaan sinun voimastasi! Hänen
ilonsa jättää varjoonsa hänen tuskan hetkensä ja se suuri kipu, jota hän
tunsi, kalpenee sen innostuksen, ilon ja rauhan rinnalla, jota hän kokee
nyt.
Cailie-Ellen syntyy
Kun neljäs lapseni syntyi, kävin läpi aivan kauhean koettelemuksen. Olin
synnyttänyt kolme lasta ennen häntä eikä kenenkään kohdalta synnytys ollut
helppo. Mutta heidän synnytyksensä vaivoja ei voi verratakaan siihen täysin
poikkeukselliseen kipuun, jota koin tämän kanssa. Neljän tunnin ajan minulle
aiheutettiin armottomasti keinotekoisia supistuksia, kunnes en voinut enää
muuta kuin itkeä. En välittänyt, kuka näki, en välittänyt, mitä kaikki
ajattelivat. Olin kiduttavassa tuskassa ja niinpä lapsi otettiin viimein
pois keisarinleikkauksella. En muista paljoakaan siitä, kun minua vietiin
leikkaussaliin, mutta muistan, että siellä oli ihmisiä kaikkialla
ympärilläni. En mielelläni annan ihmisten nähdä minun itkevän, mutta silloin
en välittänyt. Minä vollotin.
Kaikesta huolimatta, huolimatta kaikesta kivusta jota koin, voin sanoa,
ettei sitä voi verrata siihen iloon, jota tunsin, kun lääkäri sanoi: "Se on
tyttö!". Minun sydämeni toive oli toteutunut ja siinä hetkessä minun
koettelemukseni osoittautui vähäiseksi. Tunsin samaa, mitä Daavid, kun hän
sanoi: Hänen hartaimman toiveensa sinä
täytit, et kieltänyt häneltä, mitä hän pyysi. Ps.21:3.
Mikään kipu, jota olin tuntenut, ei merkinnyt paljoakaan, sillä Jumala oli
vastannut rukoukseeni. Cailie-Ellen Shirley oli syntynyt. Hän oli kaunis,
terve ja täydellinen. Hän oli kirkas valonsäde elämäni hyvin synkän jakson
keskellä. Jumala oli minulle uskollinen ja saatoin sanoa kuten Daavid:
Suuri on hänen kunniansa, kun sinä autat häntä, vallan ja loiston sinä
hänelle lahjoitit. (Ps.21:6).
Käännä ahdinkosi ylistykseksi
Kun Jumala täyttää sen kutsumuksen, jonka hän on meille antanut, ja ne
lupaukset, jotka hän on luvannut, se tuska, jota kärsimme koetuksien aikana,
haihtuu mielestä ja tilalle tulee valtava ylistys. Kuten synnytys-poltoissa
oleva nainen tietää, että hänen kipunsa tuo esiin vauvan, meilläkin on
tieto, että meidän kipumme tuo esiin Jumalan lupauksen toteutumisen. Me
tulemme synnyttämään tulevaisuutemme.
Daavid laulaa ulos murheensa ja tuskansa psalmissa 22 ja kuitenkin hän
ylistää Jumalaa koetuksensa ja kipunsa keskellä:
Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin ylistysvirret. Sinuun ovat turvanneet isämme ennen. Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan, sinua he huusivat ja saivat avun, sinuun he luottivat eivätkä pettyneet. Ps.22:4-6.
Daavid muistutti itselleen, että hänen
esi-isänsä olivat luottaneet Jumalaan eivätkä olleet pettyneet. Hän ylisti
Jumalaa tämän uskollisuudesta jopa oman ahdinkonsa keskellä. Jumalaan
luottaminen sisältää aina ahdistusta, kun epäilyksen tulva pyyhkii yli
sielumme. Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on
kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne. (Jaak.1:6). Emme
saa epäillä ja antaa Jumalan lupausten oman kutsumuksemme suhteen raueta.
Meidän tulee säilyttää suuntamme eikä kääntyä oikeaan tai vasempaan. Uskon
koetuksissa me saamme kestävyyttä - sitä lujuutta, jota tarvitsemme
myöhemmin elämässä. Jokaisen taistelun kautta, jonka kestämme, me
vahvistumme lujemmiksi Herrassa.
Jokaisen elämään tulee aikoja kuten Daavidilla, että emme pysty kuulemaan
Jumalamme ääntä (Ps.22:2). Hän tuntuu olevan hiljaa ja me alamme ihmetellä,
aikooko hän ollenkaan toteuttaa niitä lupauksia, joita hän on meille
antanut. Eteen tulee niitä kriittisiä hetkiä, jolloin meidän luottamuksemme
häneen joutuu todella koetukselle - kun epäilykset alkavat pommittaa meitä
kuin raekuuro. Suhtaudummeko tähän samoin kuin kahtaalle horjuva mies
Jaakobin kirjeen luvussa 1 jae 8 ja muutammeko suuntaa, vai menemmekö
eteenpäin luottaen Jumalaan? Meidän tulee säilyttää suuntamme! Meidän tulee
luottaa häneen! Meidän ei tule muuttaa sitä suuntaa, jonka hän antoi
meille niissä ohjeissa, jotka viimeksi häneltä otimme vastaan. Tiedämme,
että koetuksia tulee, mutta Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. Sen
kestettyään hän on saava... (Jaak.1:12) kokea lupauksen täyttymisen.
Rakkaat ystävät, jatketaan uskossa... luotetaan häneen edelleenkin! Pidä
suuntasi vakaana ja aivan varmasti, kuten odottavan äidinkin kohdalla, sinun
kipusi tuottaa vielä lupauksen täyttymisen. Luota edelleen... ylistä häntä
jatkuvasti, tuntui miltä tuntui. Arvokkain lahja, minkä voit antaa
Jumalalle, on ylistää häntä keskellä kovinta kipuasi. Luota häneen
silloinkin, kun et näe vastausta, sillä
Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi. Jaak.1:17.
Se tuska, jota nyt tunnet, kääntyy vielä mitä
suloisimmaksi ylistykseksi
Jumalalle. Sinun murheesi vaihtuu iloksi. Kun kuningas luottaa Herraan,
luottaa Korkeimman uskollisuuteen, hän ei horju. (Ps.21:8). Hän muuttaa
sinun murheesi ilokarkeloksi ja sen hyljeksinnän, jota olet kokenut, hän
muuttaa voimaksi - Jumalaan luottamisen kautta. Daavid sai kokea tämän
ja sinäkin saat!
Rukoile kanssani:
Rakas Isä, avaa minun silmäni ja sydämeni vastaanottamaan se näky, jonka kautta saan armon taivaasta jatkaa matkaani eteenpäin
ja löytää oman tulevaisuuteni Sinussa!
Victoria Boyson, Inc.
© 2005
www.boyson.org
