Aseistaudu!
K.P.Yohannan: Arm Yourself!
Lataa tästä PDF
(ja tulosta)
Kun Herra kutsuu meitä seuraamiseensa, me koemme ylitsevuotavaa iloa. Olemme innostuneita ja haluamme antaumuksella tehdä parhaamme. Mutta aikaa myöten huomaamme, että asiat sujuisivat huomattavan paljon paremmin, jos vain olosuhteet olisivat suotuisat: jos taloudellinen tilanne ei olisi niin kireä, jos Uuno Hurmapuro ei olisi kummallisine päähänpinttymineen seurakunnan johtajana ja jos ei tarvitsisi tehdä yhteistyötä Siiri Suuren kanssa - sattuu nimittäin olemaan täysin sietämätön tapaus.
Niinpä kun aikaa kuluu, meidän innostuksemme latistuu ja näyttää siltä, että muiden uskovien aiheuttama ärsyyntyminen, pettymykset ja ristiriidat tulevat aina vaan pahemmiksi. Lopulta tulemme pisteeseen, missä emme kestä enää yhtään enempää ja me joko alamme taistella oikeuksiemme puolesta tai me vetäydymme kaikessa hiljaisuudessa takavasemmalle - haavoittuneina ja katkeralla mielellä.
Miksi emme jaksaneet palvella Herraa, vaikka aloitimme niin tosissamme ja vilpittömin mielin?
Aseeksi sama mieli
Mahtoiko käydä niin, että meiltä unohtui se tosiasia, että emme taistele verta ja lihaa vastaan? Me päinvastoin aloimme taistella Uunoa ja Siiriä vastaan todellisen vihollisen sijasta. Varustauduimmeko me oikealla tavalla hengellistä taistelua varten niin kuin Paavali kuvaa Efesolaiskirjeessä? Jos vastauksemme on "kyllä", mitä sitten teimme väärin?
Uskon, että vastaus löytyy apostoli Pietarin kirjeestä, jonka hän kirjoitti elämänsä loppupuolella: Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli (1.Piet.4:1).
Olemmeko ottaneet aseeksemme valmiuden kärsiä - siinä samassa mitassa kuin Kristuskin, kun hän kärsi meidän puolestamme eläessään maan päällä?
Olen joutunut huomaamaan varsin selvästi, että
ajatus valmiudesta kärsimiseen ei tahdo millään sopia meidän tämän
vuosituhannen kristittyjen käsitykseen Kristuksen seuraamisesta ja
palvelemisesta. Mutta raamattu opettaa, että kärsiminen hänen tähtensä on
meille etuoikeus: Teille on suotu se armo, että saatte uskoa Kristukseen
ja vielä kärsiäkin hänen puolestaan (Fil.1:29).
Tarkoittaako tämä sitä, että meidän kaikkien tulisi tavoitella joutumista
pahoinpidellyksi tai marttyyrikuolemaan? Ei, siitä ei ole kysymys. Herra
haluaa, että me aseistamme mielemme olemalla valmiita kärsimyksen
vastaanottamiseen voidaksemme kärsiä kuten hän, jotta vihollisella ei olisi
mitään mahdollisuuksia saada meitä vedetyksi pois taistelukentältä.
Tie kuuliaisuuteen
Emme saa unohtaa, että Kristus ei kärsinyt vain niiden kolmen vuoden aikana,
jotka hän suoritti julkista palvelutyötään, tai vain niiden muutamien
päivien aikana, kun hän kulki ristin tietä. Ei, hän kärsi koko elämänsä
ajan, minkä hän vietti maan päällä. Hän, joka oli synnitön, joutui elämään
päivittäin keskellä kadotetun ihmiskunnan mädännäisyyttä ja syntisyyttä.
Hänen oman perheensä jäsenet olivat sitä mieltä, että hän oli mennyt
järjiltään. Uskonnollinen yhteisö ymmärsi häntä väärin ja väitti häntä
riivaajien vaivaamaksi mieheksi. Hänen omat opetuslapsensa eivät ymmärtäneet
häntä ja kun hän olisi tarvinnut heitä eniten, nämä ottivat jalat alleen.
Syntymästä ristille asti hänen elämänsä oli täynnä kipua, yksinäisyyttä ja
loputonta väärin ymmärtämistä. Häntä kutsutaan kipujen mieheksi ja sairauden
tuttavaksi. Sellainen on Uuden Testamentin Jeesus.
Tämän kaiken keskellä hän päätti kärsiä lihassa ja sanoa "ei"
itselleen. Hän ei koskaan taistellut itsensä puolesta, puolustanut omaa
asiaansa tai hyökännyt ketään vastaan puolustaakseen oikeuksiaan. Ja lopulta
Jeesus saattoi sanoa "Ei minun tahtoni, vaan sinun" ja ottaa vastaan ristin
täyttääkseen Isänsä tahdon.
Lihassa kärsiminen tuli Jeesukselle keinoksi oppia kuuliaisuutta Isän
tahdolle. Ja hänen elämänsä on esimerkki meille, kuten Pietari toteaa:
Kärsihän Kristuskin teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta
seuraisitte hänen jälkiään (1.Piet.2:21).
Pysyen vahvana loppuun asti
Mikä siis oli syy Kristuksen kärsimykseen ja kuolemaan? Ihmiskunnan
sovittaminen. Samoin on meidän kohdallamme. Meistä voi tulla sovituksen
välikappaleita vain jos haluamme hyväksyä lihassa kärsimisen - valiten
itsensä kieltämisen ja hyväksyen sen, että meidän oma tahtomme kuoletetaan.
Rakas ystävä, jos haluat pysyä vahvana loppuun asti, kun palvelet Herraa,
silloin sinun tulee tehdä harkittu päätös aseistaa mielesi ja olla valmis
kärsimään kuten Jeesus teki. Ei se ole koskaan lihalle helppoa, jos haluamme
varata aikaa ollaksemme yksin rukouksessa, paastota useita päiviä, luopua
määrätyistä aineellisista eduista tai jopa seurata Herran johdatusta ja
mennä jonnekin tosi vaikealle lähetyskentälle. Mutta se on valinta, jonka
teemme muiden hyväksi.
Kaikkina elämänsä päivinä, kun Pietari oli opetuslapsi, hän kamppaili omien
oikeuksiensa puolesta ja ykköspaikasta ryhmässä. Mutta kirjeessään hän
kuitenkin puhuu meille (sisällöllisesti) näin:
"Veljet ja sisaret, ottakaa Jeesuksesta esimerkkiä. Jos jonain hetkenä
irrottaudutte tästä todellisuudesta, paholainen saa teistä otteen. Se
merkitsee, että yhtäkkiä ihmissuhteet alkavat hajota ja koston ja
katkeruuden ja anteeksiantamattomuuden henki saa teissä vallan. Älkää
taistelko, älkää riidelkö, älkää etsikö ensimmäisiä sijoja. Älkää etsikö
yhtään mitään. Seuratkaa aina häntä, joka kärsi teidän puolestanne. Tässä on
taistelussa pysymisen salaisuus".
Kun teemme näin, silloin eivät mitkään asiat - eivät olosuhteet, eivät
pettymykset, rahavaikeudet, väärinymmärtämiset tai johtajien tai
työtovereitten lankeemukset - voi saada aikaan lipsumista pois
taistelukentältä!
Teetkö tämän päätöksen Jeesuksen ja hänen valtakuntansa vuoksi tänään?
K.P.Yohannan ©
2007
Alkuperäisen artikkelin lähteenä on käytetty verkkosivustoa
www.gfa.org
Julkaistu luvalla.
Copyright © Gospel for
Asia, 1800 Golden Trail Court, Carrollton, Texas 75006 USA.
