Kun olemme tulleet uskoon ja alkaneet elää jumalasuhteessa, me opimme pian, että matkamme hänen seurassaan on vasta aluillaan. Me huomaamme, että joka päivä tavalliset elämään kuuluvat asiat - ihmissuhteet, tunne-elämän epävarmuus, saavutukset uralla, ammatti tai asema, toimeentulon varmistaminen tai jopa kulttuuriimme tai kansallisuuteemme liittyvät perinteet - voivat estää meitä antautumasta kokonaan hänen johdettavakseen ja kasvamasta uskossa. Askel kerrallaan Jumala kutsuu meitä irrottautumaan noista asioista.

Aabraham, Mooses ja Joosef - kaikki jotka kuuluvat siihen edeltä kulkeneiden "todistajien pilveen" joka on ympärillämme - kutsuttiin vaeltamaan poispäin "normaalista" elämästä. Katsotaanpa, miten he reagoivat siihen:

Uskovina nämä kaikki kuolivat... tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Ne, jotka puhuvat näin, osoittavat kaipaavansa isänmaata. Mutta jos heidän mielessään olisi ollut se maa, josta he olivat lähteneet, he olisivat toki voineet palata sinne. Ei, he odottivat parempaa, taivaallista isänmaata. Sen tähden ei Jumalakaan häpeä heitä, vaan sallii itseään kutsuttavan heidän Jumalakseen, sillä hän on heitä varten jo rakentanut valmiin kaupungin. Hepr.11:13-16.

Tämä "olisivat toki voineet palata" on todella merkittävä huomautus.

On haaste meille, kun meitä kutsutaan vaeltamaan kaikesta tällaisesta poispäin - mutta vielä suurempi haaste on huomata, että voi koska tahansa kääntyä ympäri ja omaksua uudestaan elämäntavan, joka on mukavampi vaikkakaan ei niin antautunut.

Paholainen, meidän vihollisemme, tietää tämän hyvin ja tekee kovasti töitä, jotta voisi taivutella meitä palaamaan. Katsotaanpa neljää asiaa, joiden avulla hän suostuttelee meitä kääntymään takaisin:

Materiaaliset asiat: Demaksella, joka oli yksi Paavalin työtovereista, oli tämä ongelma. Hän kulki Paavalin kanssa niin monia kilometrejä ja jakoi hänen kanssaan monia vaikeuksia. Hänestä olisi voinut tulla toinen Timoteus, mutta Paavali joutuu toteamaan hänestä: Demas on tähän maailmaan mieltyneenä jättänyt minut (2.Tim.4:10). Meillä tulee aina olemaan taloudellisia huolia ja jonkinasteisia rahavaikeuksia, meillä tulee olemaan ystäviä, jotka pärjäävät paljon paremmin kuin me, ja me tulemme välillä kokemaan, että pitäisi tehdä jotakin parantaaksemme elämämme laatua ja pitääksemme parempaa huolta perheestämme. Paholainen tulee käyttämään tätä hyväkseen. Hän tulee vetämään tästä kahvasta tosi lujaa, joten meidän on parasta tehdä päätös: elämä tai kuolema - emme palaa takaisin.

Tuntemattoman pelko: Israelin lapset kärsivät rankasti ollessaan Egyptin orjuudessa. Mutta kun Jumala päästi heidät sieltä pois ja teki valtavia ihmeitä heidän hyväkseen, he alkoivat ikävöidä takaisin Egyptiin ja muistella purjoa ja valkosipulia. Mitä tapahtui? He pelkäsivät, mitä heille tapahtuisi tuntemattomassa maassa, jossa eli jättiläisiä. Mekin voimme kohdata tuntemattomuuden pelkoa. Meidän tulee vain muistaa, että Jumala on suurempi kuin jättiläiset, suurempi kuin meidän ongelmamme tai pelkomme.

Näyn ja keskittymisen menetys: Paavalin maallista vaellusta leimasi yksi keskeinen asia: voimakas halu saada nähdä ihmisten tulevan Kristuksen luokse. Hän piti tämän tavoitteen aina korkealla elämänsä loppuun asti ja saattoi sanoa luottavaisesti: Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni (2.Tim.4:7). Sinä ja minä voimme jatkaa uskon vaellustamme, jos pidämme näyn kirkkaana silmiemme edessä. Ei anneta Paholaisen käyttää hyväkseen kaikkia arkipäivän huoliamme siirtääkseen meidän huomiomme pois päämäärästä. Lukemamme Heprealaiskirjeen kohta lupaa meille, että Jumala on valmistanut taivaallisen kaupungin niille, jotka seuraavat häntä uskossa. Mutta mitäpä hyötyä olisi kaupungista, jos siellä ei olisi asukkaita? Meidän päämäärämme on kansoittaa tuo kaupunki ja tuoda pelastettujen sielujen suuri sato mukanamme ikuisuuteen.

Hengellinen petos: niin monet uskovat menettävät näköpiiristään Jumalan kutsun, kun he jäävät kiinni houkutukseen olla itsekeskeisiä ja omaan elämäänsä keskittyneitä - kaikki tietysti uskonnollisuuden, elämän syventämisen ja hurskauden nimissä. Mutta raamatun läpi kulkee vain yksi suuri teema: Kristus, maailman Vapahtaja. Vanha Testamentti lupaa Lunastajan saapumisen, Uusi Testamentti kuvaa Jeesuksen syntymän, kuoleman ja ylösnousemuksen ja niiden ainoan tarkoituksen - kadotettujen pelastamisen - ja antaa ohjeet uskoville, kuinka elää todeksi ja havainnollistaa Kristuksen antama elämä maailmalle. Tosiasiahan on: jos tuntee Kristuksen ja vaeltaa läheisessä yhteydessä häneen, tuloksena on rakkaus ja intohimo voittaa sieluja Kristukselle. Jos meidän niin sanottu "syvempi uskonelämämme" ei tuota tätä tulosta, se on oikean uskonelämän väärennöstä.

Niinpä kun me tunnemme maailman vetävän meitä puoleensa ja koemme sitä painetta, mitä Paholainen saa aikaan, kun se haluaa meidän menevän sivuun Jumalan kutsun tieltä, silloin on syytä muistaa, että me elämme täällä maan päällä vain lyhyen aikaa. Olemme vieraita ja muukalaisia maan päällä, meillä on tähän elämään vain väliaikainen viisumi ja meidän passimme on ihan toisesta maasta.

Heprealaiskirjeessä kuvatut miehet ja naiset päättivät, että eivät palaisi entiseen, sillä he huomasivat, että Jumalan työ kantaa yli ajan ja yli näkyvän. Heidän todellinen kotimaansa oli taivaassa. Saakoon Herra nähdä meistäkin, että olemme keskittyneitä oikeisiin ja aitoihin asioihin - yli olosuhteiden, yli tunteittemme, yli sen mitä muut sanovat ja yli sen mitä vihollinen syytää niskaamme.

Ja jos hän joskus kirjoittaa uuden samanlaisen luvun kuin Heprealaiskirjeen luku 11, saakoon hän mainita sinun nimesi ja minunkin nimeni esimerkkinä toisille.

K.P.Yohannan © 2007

Alkuperäisen artikkelin lähteenä on käytetty verkkosivustoa www.gfa.org
Julkaistu luvalla. Copyright © Gospel for Asia, 1800 Golden Trail Court, Carrollton, Texas 75006 USA.