Lainalaisuus vie ilon hengellisestä työstä. Se tuhoaa sen luonnollisen ilon, joka kumpua toisten palvelemisesta - pahemmin kuin mikään muu. Olen nähnyt hengellisen työn kaatuvan useimmiten juuri lainalaisuuteen.

Mitä lainalaisuus on? Lainalaisuus astuu kuvaan, kun me korvaamme yhteyden Kristukseen säännöillä ja rituaaleilla. Siinä on ovela ansa, kun se siirtää huomion pois siitä, mitä Jumala on tehnyt sinulle, ja vähitellen kääntää huomion siihen, mitä sinä olet tehnyt Jumalalle.

Filippiläiskirjeen 3. luvussa Paavali tekee suorin sanoin selväksi, että hän on kokeillut lainalaisuutta. Tässä selvityksessä hän osoittaa viisi eri tapaa, joissa hän on ollut lain noudattaja - viisi tapaa, jotka vaanivat meitäkin edelleen.

Lainalaisuus merkitsee luottamuksen laittamista rituaaleihin. Paavali sanoo: Minut on kahdeksantena päivänä ympärileikattu (Fil.3:5). Tänä päivänä uskovat saattavat sanoa: "minut kastettiin" tai "liityin seurakuntaan" tai "osallistuin ehtoolliseen". Kaikkihan nämä ovat hyviä asioita, mutta niillä ei voi ansaita Jumalan hyväksyntää.

Lainalaisuus on luottamuksen laittamista inhimilliseen syntyperään. Paavali kertoo: olen syntyperäinen israelilainen, Benjaminin heimoa (Fil.3:5) Tässäpä on oikein jalosukuisuuden osoittava sukutaulu. Tänä päivänä ihmiset saattavat sanoa vähän samalla tavalla, että heillä on vahva jumalasuhde, koska heidän setänsä oli lähetyssaarnaaja, tai koska minun äitini oli harras uskovainen. Usko vaan ei toimi niin. Jokaisen on tehtävä oma ratkaisunsa seurata Jeesusta.

Lainalaisuus on luottamuksen laittamista uskonnollisuuteen. Paavali sanoo: (olen) heprealainen heprealaisista vanhemmista (Fil.3:5). Jotkut uskovat sanovat vähän samalla tavalla. Kun heiltä kysytään heidän suhteestaan Jumalaan, he kääntävät huomion omaan kirkkokuntaansa. Kun tulemme kerran taivaaseen, Jumala ei kysy meiltä, mistä kirkkokunnasta olemme - hän haluaa tietää, kuinka suhtauduimme hänen Poikaansa Jeesukseen.

Lainalaisuus on luottamuksen laittamista sääntöihin. Paavali sanoo myös näin: Lain noudattajana olin fariseus (Fil.3:6). Fariseukset olivat hengellistä eliittiä. He kehittivät kymmenen käskyn lakia ja keksivät 613 käskyä! Kymmenen ei ollut heille ollenkaan riittävästi. He eivät voineet syödä kananmunaa, joka oli munittu sapattina, sillä silloinhan kanan oli pitänyt "tehdä työtä" sen munimisessa! He eivät voineet lyödä hyttystä kuoliaaksi sapattina, sillä se olisi ollut työn tekemistä. Kääntämällä huomion omaan taustaansa fariseuksena, Paavali halusi sanoa: "Haluatteko puhua säännöistä? Minäpä noudatin niitä kaikkia!"

Lainalaisuus on luottamuksen laittamista hyvään maineeseen. Lopuksi Paavali lisää: intoni ja kiivauteni osoitin vainoamalla seurakuntaa, lakiin perustuva vanhurskauteni oli moitteeton (Fil.3:6). Toisin sanoen Paavali toteaa, että hän oli lain noudattajana oikea supertähti! Tänä päivänä saatamme kerskua sillä, kuinka paljon ihmisiä käy meidän tilaisuuksissamme, kuinka kauan rukoilemme tai kuinka monta ihmistä johdimme uskoon viime viikolla. Lopputulos on sama: ne eivät tee Jumalasta yhtään tyytyväisempää meihin.

Eihän näissä asioissa ole mitään väärää. Ongelman aiheuttaa se, että saatamme luulla ansaitsevamme niillä pisteitä Jumalan edessä - mutta emme ansaitse kuitenkaan. Hän rakastaa meitä ilman ehtoja. Jos alat luottaa tällaisiin asioihin, alat menettää iloasi ja sinun palvelutyösi alkaa murentua.

Lainalaisuuden vastalääke on armo. Armo merkitsee sitä, että meidän ei tarvitse ansaita Jumalan rakkautta eikä meidän tarvitse ansaita hänen hymyään. Jumala hymyilee meille koko ajan. Siksikö, että ansaitset sen? Älä luulekaan. Se tapahtuu, koska olet Jeesuksen Kristuksen veren alla.

Monien ongelmana palvelutyössä on se, että siirrämme hienovaraisen tapahtumaketjun seurauksena huomiomme pois siitä, mitä Jumala on tehnyt, ja käännämme sen siihen, mitä me teemme Jumalalle. Se on vaarallista, hyvin vaarallista. Jumala ei rakasta sinua yhtään enempää tai vähempää sen mukaan, kuinka palvelet häntä. Se palkka, minkä saat palvelutyöstäsi, on ilo. Sinä et saa hyväksyntää. Jumala kyllä hyväksyy sinut, mutta ei sen vuoksi, mitä teet. Hän hyväksyy sinut sen perusteella, mitä Kristus on tehnyt sinun puolestasi. Sitä kutsutaan armoksi.

Uskovan elämä ei ole rituaalien suorittamista eikä sääntöjen noudattamista - se on vuorovaikutussuhde. Uskonto perustuu suorituksille, mutta kristillinen usko perustuu henkilöön, joka on Jeesus Kristus. Älä unohda sitä koskaan tai sinun työsi on mennyttä. Ja menetät myös ilosi. Mikään ei ole surullisempaa kuin kyynisyys hengellisessä työssä.

Ensi kertaan

Rick

Copyright © Rick Warren 2006-2007. Julkaistu luvalla. Kaikki oikeudet pidätetään.

Alkuperäisen artikkelin lähteenä käytetty verkkosivustoa:
www.pastors.com