Opetusarkisto
Kutsumuksemme sydämenlyönnit
Francis Frangipane: The Heartbeat of Destiny
Lataa tästä PDF
(ja tulosta)
Profeetta Jeremia oli varoittanut, että ellei Israel tekisi parannusta, Jerusalem hävitettäisiin. Ja niin myös tapahtui: kuningas Nebukadnessarin armeija piiritti Jerusalemin. Kaupunki ei saanut ruokaa eikä elintarpeita ja Jerusalem joutui lopulta kokemaan äärimmäisen tuhon. Aivan niin kuin Jeremian kirjoittamat Valitusvirret toteavat, henkiin jääneet juutalaiset vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Se oli yksi Israelin historian synkimpiä jaksoja.
Kaikesta huolimatta sanassa on kirjoitettuna myös: Jumala ei kuitenkaan vaadi ihmisen henkeä, eikä hän soisi, että karkotettu jää pysyvästi hänen kansastaan eroon (2.Sam.14:14). Niinpä siitä huolimatta, että juutalaiset joutuivat pakolaisuuteen, Herra oli jo suunnitellut, kuinka hän jälleenrakentaisi Israelin:
Kun Babylonian seitsemänkymmentä vuotta ovat kuluneet, minä otan teidät jälleen huomaani. Minä täytän lupaukseni ja tuon teidät takaisin omaan maahanne. Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Jer.29:10-11.
Rakastan Herraa siitä, että hän on tällainen: hän on jälleenrakentamisen Jumala. Herralla oli suunnitelma, miten hän antaisi [kansalleen, joka eli pakkosiirtolaisuudessa] jälleen "tulevaisuuden ja toivon". Samoin kuin oli olemassa pakolaisuuden jakso, tulisi olemaan myös jälleenrakentamisen jakso. Sama, miltä asiat näyttivät vankeuden päivinä, Herralla oli halu tuoda kansansa takaisin.
Vankeuteen sopeutuminen
Joillekin juutalaisille, jotka elivät pakolaisina, pyhän maan
jälleenrakennus näytti kuitenkin aivan mahdottomalta. Kun tuli armon aika,
että israelilaiset saattoivat palata, monet päättivätkin jäädä Babyloniin.
Heidän leirioloihin tottumisensa sai heidät tuntemaan olonsa kotoisaksi
juutalaisissa reservaateissa. He alkoivat lopulta juurtua Persian ja
Babylonin kulttuuriin ja vaurastuivat. Aikaan myöten he tottuivat oloihinsa
pakolaisuutensa maassa. Niinpä jopa näihin päiviin asti on juutalaisten
pakolaisten jälkeläisiä edelleen olemassa Iranissa.
Mutta tuhannet kuitenkin kokivat siellä pakolaisuutensa keskellä oman päämääränsä sydämenlyönnit. Jumalan henki herätteli heitä. Hän ravisteli heistä hereille pyhän tyytymättömyyden senaikaisiin oloihinsa. Hengessään he kokivat sen innoituksen, mitä kätkeytyi Jumalan odottamiseen ja kutsui heitä ikuisia suunnitelmia toteuttamaan. Jälleenrakennuksen aika oli käsillä ja he palaisivat luvattuun maahan ja rakentaisivat Herran temppelin.
Jälleenrakentamisen jaksot
Tänä päivänä meidän on myös kristittyinä valvottava itseämme, että emme
liiaksi sopeudu Babylonin oloihin, onhan se meidän pakolaisuutemme maa.
Babylon on viinin juonnin maa (ks. Ilm.18:3). Pyhä Henki haluaa uudistaa
meidät, mutta ei johtaen meitä jonnekin maantieteellisesti kaukaiseen
maahan, vaan tehdäkseen meistä Jumalan Pojan ja hänen voimansa ilmentymän.
Meidän "luvattu maamme" on tämä hengellinen elämä, jossa olemme kasvaneet
"Kristuksen tuntemisen täyden iän määrään" (Ef.4:13).
Niinpä joka kerta, kun luen sanaa ja näen, kuinka mahtavia lupauksia Jumala on antanut seurakunnalleen, minua surettaa, että niin monet meistä elävät vielä pakolaisuutensa päiviä. Etkö sinäkin koe tätä kaipausta johonkin syvempään? Eikö jokin sinunkin sisimmässäsi haluaisi vaeltaa Jumalan lupausten täydessä kokemisessa?
Muistakaamme kuitenkin: aivan samoin kuin Jumala palautti juutalaiset omaan maahansa, hän haluaa palauttaa seurakuntansa ja tehdä siitä Kristuksen kaltaisen. Älkäämme luovuttako tai menettäkö toivoamme! Sillä ennen Jeesuksen paluuta, saamme vielä nähdä suurenmoisen jälleenrakentamisen jakson. Jopa tänä päivänä todellinen uudestisyntynyt seurakunta elää sitä jaksoa, jota raamattu kutsuu "kohdalleen asettamiseksi" (Ap.t.3:21). Jos emme lannistu, Jumala antaa meille ajan, jolloin hänen seurakuntansa saa elää täydessä voimassaan! Saamme tehdä samoja tekoja, joita Kristus teki (Joh.14:12). Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät (Ef.3:19).
Kirkkaudesta kirkkauteen
Haluan sanoa sille sielulle, joka tänä päivänä on taisteluissa: Jumala
huolehtii sinun henkilökohtaisesta jälleenrakentamisestasi. Aivan samoin
kuin Jumala virvoitti Daavidin sielun (Ps.23:3), hän haluaa uudistaa meissä
sen, mitä olemme menettäneet. Tässä ei ratkaise se, mitä olemme joutuneet
kestämään, vaikka olisimme langenneet tai epäonnistuneet tai väsähtäneet
kesken, vaan Pyhä Henki pyrkii virvoittamaan meidät ennalleen. Vaikka
tuntisit häpeää tai tuntisit itsesi tuomituksi, Herralla on sana sinua
varten. Hän sanoo näin:
Älä pelkää, ei sinua enää nöyryytetä, älä häpeile, et sinä jää häväistyksi. Nuoruutesi nöyryytyksen sinä saat unohtaa etkä enää ole muistava leskeytesi häpeää... Jes.54:4.
Emme saa antaa Babylonin mittapuiden hallita meidän sydäntämme. Muista, että vaikka jotkut juutalaiset jäivät pakkosiirtolaisuuteensa, monet tuhannet palasivat kun oli paluun aika. He palasivat takaisin omistaakseen sen, mitä Jumala oli heille luvannut.
Edetkäämme täydessä luottamuksessa Kristuksen tuntemisen täyteyttä kohti. Otetaan vastaan meidän kutsumuksemme sydämenlyönnit, sillä Herra iloitsee, kun voi uudistaa meidät ennalleen!
Francis Frangipane
Copyright 2007 Arrow Publications.
Julkaistu luvalla. Francis Frangipane toimii pastorina Yhdysvalloissa, Cedar Rapidsissa, Iowassa. Hänen nettisivujensa osoite on www.frangipane.org
Opetusarkisto
