Eräs tunnettu sananjulistaja saapui kerran pitämään kokoussarjaa erääseen kaupunkiin. Hän odotti, että lentokentälle saapuisi johtavien pastoreiden valtuuskunta tervehtimään häntä. Sen sijasta häntä odotti vastaanottohallissa vanhahko taksinkuljettaja, joka piteli käsissään kylttiä, missä luki saarnamiehen nimi väärin kirjoitettuna. Taksi jätti hänet sitten erään halvan hotellin eteen. Huone oli pieni ja vuode epämukava, palvelu oli surkeaa eikä huoneessa ollut sen paremmin tervetulotoivotuksia kuin muitakaan huomionosoituksia. Kun kukaan ei edes soittanut tai pyytänyt ulos syömään, hän tunsi tulleensa pahasti loukatuksi ja mietti itsekseen: "Kuinka he julkeavat kohdella minua näin? Eivätkö he tiedä, kuka minä olen? He eivät ansaitse, että teen yhteistyötä heidän kanssaan. Tähän paikkaan en tule enää ikinä!"

Seuraavana aamuna hänen kunniansa ja maineensa kuitenkin palautui hänelle, kun kokoussarjan järjestäjät tajusivat, että heidän vieraileva puhujansa oli joutunut väärinkäsityksen uhriksi.

Saattaisiko olla niin, että tämä tapaus ei kuitenkaan ollut vain onneton yhteensattuma, vaan Herran tapa koetella palvelijansa nöyryyttä? Hän oli kaiken kaikkiaan kuitenkin lähettänyt tämän miehen edustamaan itseään, Uuden Testamentin Kristusta. Ja evankeliumin kirjoituksista me näemme selkeästi, että Jeesus oli kaikessa vuorovaikutuksessaan ihmisten kanssa aidosti nöyrä.

Suurin kunnia

Ennen kuin Jeesus kärsi ristinkuoleman, hänen mielessään oli kaikkein tärkeimpänä tavoitteena kouluttaa pieni joukko opetuslapsia, jotka sitten voisivat välittää evankeliumin koko maailmalle. Mutta tämä lähestymistapa ei perustunut mielikuvituksellisiin suunnitelmiin tai juonitteluihin, toimikuntien kokoontumisiin tai mihinkään liike-elämän strategioihin. Hän sanoi opetuslapsilleen oikeastaan vain: "Oppikaa minusta. Minun edellytykseni esimerkkinä olemiseen perustuu minun nöyryyteeni" (Matt.11:29).

Kristus, ja yksin hän, on meidän esikuvamme nöyryydessä. Filippiläiskirjeessä kuvataan hyvin, kuinka nöyrä hän oli:

Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan (engl. maineestaan). Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Fil.2:6-8.

Mikä oli Kristuksen nöyryyden avain? Se oli syvästi juurtunut ymmärrys ja tieto siitä - ja sen asian todeksi hyväksyminen - että suurin kunnia taivaassa ja maan päällä on olla kaikkien palvelija. Tämän vuoksi sellaiset profeetalliset kirjoitukset kuin Jesajan kirjan 53. luku esittävät hänet palvelijana ja psalmi kuvaa häntä seuraavasti: Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi (Ps.40:9).

Positiivinen asia

Jos ei ole olemassa mitään suurempaa kunniaa kuin olla kaikkien palvelija, silloinhan suuri osa meidän tämän vuosisadan seurakuntamme elämästä on kilometrien päässä siitä mallista, minkä Jeesus jätti meille. Meidän maailman mukainen käsityksemme kunniasta on täsmälleen se asia, missä meidän on laitettava ymmärryksemme ojennukseen.

Sinä hetkenä, kun tajuamme, että on Jumalan tahto seurata Kristusta hänen nöyryydessään, me usein koemme sellaista kielteistä tuntemusta, että meistä tehdään jokin maahan painettu olento, jolla ei ole rahtuakaan itsetuntoa, vaan kaikki saavat kävellä ylitsemme mielin määrin.

Mutta se nöyryys, johon Jumala meitä kutsuu, on paljon enemmän kuin vain se, että olemme synnintunnon tai ylpeytemme tähden nujerrettuja. Se on kaikessa ja kokonaan myönteinen ja ihmeellinen asia. Se on osallisuutta itsensä Jeesuksen luonteesta.

Ylpeys sai Luciferin lankeamaan, vaikka hän oli kaunein, voimallisin ja viisain enkeli, ja hänestä tuli Saatana, joka vietteli ihmissuvun syntiin. Ja toisaalta Kristuksen nöyryys toi langenneen ihmissuvun pelastukseen ja nosti sen ylös helvetin kuilusta istumaan valtaistuimella hänen kanssaan. Eikö siinä olisi tarpeeksi aihetta meillekin lähteä seuraamaan Kristusta ennen kaikkea juuri nöyryyden tiellä?

Se alkaa yhdestä askeleesta

Kun haluamme tulla Kristuksen kaltaisiksi, me tavallisesti aloitamme tekemällä itsellemme pitkän listan hengellisiä harjoituksia, joita aiomme suorittaa päästäksemme tavoitteeseen. Mutta perusta sille, miten tullaan Kristuksen kaltaiseksi nöyryydessä - niin kuin kaikissa muissakin hyveissä - alkaa yhdestä askeleesta: Ottakaa minun ikeeni harteillenne (Matt.11:29).

Silloin kun kannan iestä harteillani, en voi enää seistä suorassa. Näin kerran postikortin, jossa oli sanat: "En minä, vaan Kristus". Kortille oli piirretty suorassa seisova mies keskelle kirjainta I (minä). Vieressä oli mies kirjaimen C (Kristus) sisällä ja hänen piti olla kumarassa asennossa mahtuakseen sisään.

Tällainen Kristuksen nöyryys ei voi tulla aidosti koetuksi minun elämässäni sattumalta, ei toivomalla sitä, opiskelemalla sitä tai edes paastoamalla tai rukoilemalla sitä. Se voi tulla vain, jos olen vakaasti päättänyt totella, mitä Jeesus käski minun tehdä: ottaa hänen ikeensä päälleni. Se tarkoittaa, että tästä lähin minä ja Jeesus olemme iestetyt yhteen. Minne hän menee, sinne menen minäkin. Minne hän kääntyy, sinne käännyn minäkin. Kun hän pysähtyy lohduttamaan leskeä, siunaamaan lasta tai pesemään opetuslastensa jalat, minäkin teen niin.

Kun opin häneltä, miten vaellan hänen ikeensä alla, huomaan että hänen ikeensä on kevyt ja sydämessäni vallitsee rauha. Ja kun alistun hänen ikeeseensä ja seuraan häntä, voin myös omistaa hänen herkkyytensä ja nöyryytensä.

Rakas ystävä, haluatko ottaa ensi askeleesi tänä päivänä ja päättää ottaa hänen ikeensä vastaan? Ei ole olemassa mitään muuta tapaa kehittää sitä nöyryyttä, mikä edustaa Herraa Jeesusta.

K.P.Yohannan © 2008

Alkuperäisen artikkelin lähteenä on käytetty verkkosivustoa www.gfa.org
Julkaistu luvalla. Copyright © Gospel for Asia, 1800 Golden Trail Court, Carrollton, Texas 75006 USA.