Opetusarkisto
Luottamuksen rakentaminen
Francis Frangipane: When Trust is Established
Lataa tästä PDF
(ja tulosta)
Ongelmana viha
Lauhtumaton viha voi kuluttaa sielua. Siitä voi tulla kirjaimellisesti
helvetti, ei vain sille joka on vihainen, vaan myös niille, joiden kanssa
henkilö elää. Siksi Jeesus varoitti vihan vakavista seurauksista. Hän sanoi:
Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: 'Älä tapa.' Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen. Matt.5:21-22.
Viha on järjestelmällisesti vaikuttava myrkky ja se vaikuttaa koko olemukseemme. Se ei ainoastaan kykene tuhoamaan henkilön elämää täällä maan päällä, vaan se voi tehdä meistä "riittävän syyllisiä ansaitaksemme helvetin tulen". Kukapa meistä ei olisi tuntenut sitä taistelua, mitä sisällämme koemme, kun olemme tulleet loukatuiksi. Kuka ei olisi koskaan tuntenut tunne-elämän haavoittumista, mikä saa sisimpämme jatkuvasti kuohuksiin, tai kokenut itsetuhoisia jännitteitä, jotka liittyvät vihan tunteisiin?
Joidenkin kohdalla viha versoo sisimmässä piilossa kohteliaan kuoren alla. Se on kuin äkäinen koira, joka odottaa kauniin oven takana, ja hyökkää sieltä ilman varoitusta, kun joku tulee liian lähelle. Mutta vaikka viha on niin kauhea asia, vihainen henkilö usein kokee vihansa oikeutetuksi suhteessa koettuun loukkaukseen. Pahinta kaikessa on kuitenkin se itsepetos, joka oikeuttaa vihan tunteet ja joka olettaa että henkilön viha on osa Jumalan vanhurskautta, ja tällä tavalla vangitsee sielun katkeraan ansaansa ja estää häneltä aidon parannuksen.
Jeesus varoittaa, että lauhtumaton viha on hyvin vakava asia. Se uhkaa ajaa ihmisen sielun helvettiin, se on fyysisesti raskasta, vaikka vihaa hautova henkilö voi tuntea itsensä oikeassa olevaksi. Jeesuksen mukaan vihaa hautova ihminen on kuitenkin tehnyt sisimmässään murhaan verrattavan synnin. Viha on siis vakava rikkomus.
Sovitus on tärkeämpi kuin
rituaalit
Jos tiedät jonkun, jolla on kaunaa sinua tai jotakuta toista henkilöä
vastaan, Jeesus neuvoo meitä, että meidän ei pidä olla asian suhteen
välinpitämättömiä. Hän aika suoraan kertoo meille, että meidän pitäisi tehdä
asialle jotain. Varoitettuaan ensin vihan johtavan helvetillisiin
seurauksiin, hän sanoo heti seuraavassa jakeessa näin:
Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi. Matt.5:23-24.
Jeesus vaatii tässä meiltä, että jätämme uhraamisen sivuun, lähdemme pois "kirkonmenojemme keskeltä" ja pyrimme tekemään kaikkemme, että pääsemme sopuun loukatun veljemme kanssa. Jumalan Pojalle on sovinnon tekeminen tärkeämpää kuin se, että vain täytämme jumalisuuden muotomenot.
Herra tietää, että ellemme jollakin tavalla pyri sitoutumaan parantumiseen, loukattu veli voi siirtää vihansa toisiin. Heprealaiskirje kehottaa: Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ...ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi (Hepr.12:14,15 KR38). Vihainen ihminen ei ainoastaan saata vaaraan omaa sieluaan, vaan katkeruuden juuri voi versoa lisää ja "saastuttaa monia".
Joten jos seurakunnasta tulee vihanpidon paikka sovituksen paikan sijasta, se ei ole mikään pikkuasia Herramme näkökulmasta. Sana todellakin toteaa, että lopputulos voi olla, että "monet saastuvat". Lauhtumaton viha on itse asiassa Saatanan tärkein ase, jota hän käyttää rikkoakseen avioliittoja, tuhotakseen perheitä, pirstoakseen seurakuntia ja jakaakseen jotakin yhteisöä.
Herra kutsuu seurakuntaansa purkamaan tässä yhteiskunnassa vaikuttavia vihan ja epäoikeudenmukaisuuden kirouksia. Olemme taivaan lähettiläitä ja edustamme muutosta parempaan ja sovintoa. Herra ei ainoastaan lähetä meitä sen henkilön luo, joka on kokenut tulleensa syystä tai toisesta loukatuksi, vaan hän haluaa, että meistä tulee niitä sovituksen viran haltijoita, jotka innoitamme muitakin tuomaan inhimillisten suhteiden kirjoon erilaista parantumista.
Haavoittuminen sovintoon
pyrkimisessä
Kun olen halunnut puhua ihmisten välisten juopien tasoittamisesta, huomaan
että on ihmisiä, joilla on tapana loukkaantua. He ovat aina vähän
nyreissään, vaikka mitä tekisi. Ehkä he aikaa myöten avartuvat. Mutta Herra
käskee meitä: Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa
kaikkien kanssa (Room.12:18). Heprealaiskirje haastaa meitä
tavoittelemaan "rauhaa kaikkien kanssa" (Hepr.12:14). Jeesuksen Kristuksen
sanojen mukaan, jos tiedämme että jollain on jotain meitä vastaan, meidän
tulee jättää uhrilahjamme alttarille ja mennä sopimaan asia veljemme kanssa (Matt.5:24).
Meidän henkilökohtaiset suhteemme ovat Herralle tärkeä huolen aihe. Muistakaamme, että asia ei koske vain sitä tilannetta, että minulla on jotakin toista vastaan, vaan myös sitä, että joku kantaa kaunaa minua vastaan. Saatat itse olla täysin syytön. Loukkaantunut henkilö saattaa todellisuudessa olla syyllinen osapuoli. Mutta Herra kutsuu meitä huolehtimaan ihmissuhteistamme. Ja on aika ihmeellistä, miten yksinkertainen puhelinsoitto, jokin hyvä teko tai sävyisä vastaus voi pehmittää loukkaantuneen ihmisen sydämen.
Raamattu sanoo "pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa". Pyrkiminen tarkoittaa, että me otamme aktiivisen roolin ja aloitteen käsiimme saadaksemme rauhan aikaan. Se tarkoittaa siis sitä, että toimimme taivaallisen tahdon mukaisesti mieluummin kuin annamme jonkun henkilön vihan palvella helvetillisten voimien tarkoitusperiä.
Tässä kaikessa on syytä olla realisti. Kun otamme yhteyttä syvästi loukkaantuneeseen henkilöön, hän saattaa suhtautua aluksi hyvinkin torjuvasti. Sanasta luemme: Loukattu veli on kuin linnoitettu kaupunki, riidat ovat kuin linnanportin salvat (Sananl.18:19). Jos on loukattu jotakuta, silloin tarvitaan luottamuksen palauttamista ja tämä luottamuksen palauttaminen voi olla tuskallinen prosessi molemmille osapuolille. Loukkaantunut henkilö saattaa purkaa sisuaan. Voi jopa tuntua siltä, että loukkaantuneen henkilön palauttaminen sovintoon on liian suuren vaivan takana.
Haluaisin jakaa kanssasi erään näkemyksen, jonka Herra avasi minulle jokin aika sitten ja joka kuvaa ihmissuhteiden ja sovinnossa elämisen perusluonnetta. Vaimoni ja minä olimme lintuvahteina, kun vanhimman tyttäremme lemmikkilintu oli hoidossamme. Hänen lintunsa on kooltaan vain puolet papukaijasta, mutta sillä on samankaltainen väritys. Tämä otus oli jotain syystä vihamielinen meitä kohtaan. Joka kerta, kun kosketin häkkiä, se kirkaisi ja yritti purra. Kun olin lepytellyt sitä useita kertoja, päättelin lopulta: "Kuka tällaista kaipaa? Jos minä haluan tapella, voin tapella seurakunnassakin!" Tein hiljaisen johtopäätöksen, että olimme saaneet hoitoomme tappajalinnun. Mitä ilmeisimmin tämä lintu oli kotoisin kaupungin pahamaineisimmasta osasta.
Vaimoni sitä vastoin oli päättänyt rakastaa tätä lintua. Vaikka se oli häntä kohtaan ihan yhtä aggressiivinen kuin minuakin kohtaan, vaimoni jaksoi suhtautua siihen kaikella kärsivällisyydellä. Joka kerta, kun hän ruokki sitä, lintu hyökkäsi ja näykkäisi nokallaan hänen kädestään ihoa irti. Ensin Denise huusi kivusta ja sitten taas nopeasti muutti äänensävyä ja puhui lempeästi ja tarjosi ruokaa häkin sisäpuolelle. Viikon kuluttua lintu alkoi lopultakin rauhoittua. Hänen vaistonsa alkoivat vähitellen tottua siihen, että tämä ystävällinen nainen ei ollut mikään saalistava peto, vaan ystävä. Pian se alkoi sallia, että Denise työnsi kätensä häkkiin, eikä se enää hyökännyt hänen kätensä kimppuun. Kun kului muutama päivä sain nähdä, että tämä kiukkuinen sormennokkija istui kaikessa rauhassa vaimoni olkapäällä ja siinä se hellästi painoi pörröisen päänsä tämän poskelle ja kujerteli tämän korvaan.
Denise voitti tämän pikkuisen linnun sydämen: se antoi vastarakkautta, koska tämä oli ensin rakastanut sitä. Katsohan, linnun ongelma ei ollut viha, vaan pelko. Vaimoni suostui haavoittumaan, jotta luottamus syntyisi. Kun häntä sattui, hän ei kostanut ja voitti lopulta toisen luottamuksen. Kun sain nähdä tämän pienen näytelmän kulun, huomasin siinä jotakin perustavaa laatua olevaa ja syvällistä, mikä koskee meidän jumalasuhdettamme. Luottamus ei synny sattumalta, se on tulosta rakkaudesta, joka on valmis maksamaan siitä hinnan.
Eikö tämä ole se tapa, jolla Herramme käsittelee meitäkin? Hän tuli meidän luoksemme, mutta me vain loukkasimme häntä. Me ristiinnaulitsimme Jumalan Pojan. Mutta kostamisen sijasta Jeesus antoi kaiken anteeksi. Hän osoitti meille yhä uudestaan, että hänen rakkautensa on turvallista eikä hän ole meidän vihollisemme. Me ansaitsimme tuomion, mutta saimme armon, me teimme syntiä, mutta hän teki meidät uudeksi voidaksemme uskoa häneen. Hänen hyvyytensä, sanoo sana, vetää meitä parannukseen (Room.2:4). Hän osoittaa jatkuvasti olevansa luotettava, armollinen ja rakastava, tietäen että me aikanaan opimme lepäämään hänen hyvyytensä varassa. Kun teemme niin, hän ojentaa kätensä meidän häkkiimme ja me kiipeämme hänen kädelleen ja hän ottaa meidät olkapäälleen ja kantaa meitä.
Minä huomasin, että tämä asenne, jonka havaitsin vaimossani, oli juuri Jumalan sydämen mukainen. Ja niin kuin hän on tehnyt meitä kohtaan, meidänkin tulee tehdä toisille, myös niille jotka ovat meitä kohtaan vihamielisiä ja torjuvia. Luottamusta täytyy ensin rakentaa, vasta sitten rakkaus voi parantaa. Meidän tulee olla valmiita haavoittumaan, jopa toistuvasti, kun pyrimme luomaan tervehdyttäviä ihmissuhteita. Meidänkin tulee osoittaa, ei vain sanoin vaan teoin, että olemme luottamuksen arvoisia kohdatessamme perheriitoja tai eripuraa seurakunnissa tai vihaa rotujen välillä. Vasta kun luottamus on ensin rakennettu, voi todellinen paraneminen alkaa.
Francis Frangipane
Copyright 2007-2008 Arrow Publications.
Julkaistu luvalla. Francis Frangipane toimii pastorina Yhdysvalloissa, Cedar Rapidsissa, Iowassa. Hänen nettisivujensa osoite on www.frangipane.org
Opetusarkisto
