Opetusarkisto
Tulkaa hänen portteihinsa kiittäen
Francis Frangipane: Enter Their Gates With Thanksgiving
Lataa tästä PDF
(ja tulosta)
Viimeisimpien saarnojeni kautta on Pyhä Henki kehottanut meitä käsittelemään niitä asioita, jotka ovat sydämessämme. Olemme keskittyneet sellaisiin asioihin kuin kylmentynyt rakkaus, viha ja katkeruus. Nyt haluaisin puhua asiasta, joka on minun mielestäni keino löytää Jumalan tosi elämä. Puhun siitä, miten voimme omistaa kiitollisen sydämen. Kiitollisuus on kuin turvapaikka niitä pahojen henkien ja lihallisen luontomme aiheuttamia myrskyjä vastaan, joita elämä tuo tullessaan.
On luonnollisesti olemassa ihmisiä, jotka koettelevat meidän luonnettamme, mutta myös meidän puhtauttamme. Muistan kerran käyneeni eräässä seurakunnassa, jonka pastorin oven yläpuolella luki kyltissä: "Jokainen joka käy tästä ovesta tekee minut onnelliseksi. Jotkut tullessaan sisään ja toiset lähtiessään".
No, onhan tuokin yhdenlainen tapa yrittää pitää mieli virkeänä, mutta en ihan tarkoittanut tuota. Tarkoitin oikeastaan, että voimme olla kiitollisia siitä, että Jumala on kanssamme, tulipa ovesta kuka tahansa. Raamattuhan kehottaa meitä: Olkaa aina iloiset... Kiittäkää joka tilassa. (1.Tess.5:16,18 KR38). Sana ei kehota "kiittäkää kaikesta", vaan kiittäkää kaikissa tilanteissa. Kaikista taisteluistamme voimme löytää tien Jumalan läsnäoloon. Jokaisen ristiriidan keskellä on olemassa hengellinen keino nousta Jumalan läheisyyteen ja päästä pois myrskyn ulottuvilta.
Kiitollinen mieli tukee meitä silloin, kun muuten voisimme luovuttaa. Se tekee meille eläväksi Jumalan läsnäolon todellisuuden. Onhan aina totta, että koemme minkälaisia koetuksia tahansa, Jumala on niiden keskellä kanssamme. Kiitollinen mieli tunnistaa hänet, huomaa hänen siunauksensa ja ottaa vastaan hänen lahjansa - kiitollisuus on seuralainen, joka vie meidät Jumalan läsnäoloon.
Jopa rettelöitsijöistä
Kiitollisen mielen arvo ei rajoitu vain meidän oman luonteemme muovaamiseen, se yltää myös lähellämme olevien ihmisten muuttamiseen. Helppohan meidän on nähdä, mikä toisissa on vialla, mutta olemmeko koskaan kiittäneet Jumalaa noista toisista - jopa rettelöitsijöistä? Ymmärrät kai, että ilman heitä me emme voisi koskaan kasvaa hengellisesti aikuisiksi. He tyrkkivät meitä eteenpäin pakottaen oman heikkoutemme tiedostamiseen ja saavat aikaan, että me luotamme yhä enemmän ja yksinomaan Jumalan apuun.
Niinpä kiitollisuus onkin yksi muoto hengellistä sodankäyntiä, varsinkin kun se saa aikaan ihmissuhteiden paranemista. On aikoja, kun eri syistä johtuen ihmiset eivät ole kovin avoimia meitä kohtaan ja he välttelevät kaikkia aloitteita rauhan ja sovun aikaansaamiseksi. Luulen kuitenkin, että jos osaisimme aidommin arvostaa heitä, he saattaisivat aikaa myöten rauhoittua ja avautua meille.
Ymmärrän niin, että ei Jerusalem ole ainoa asia, jota ympäröivät muurit ja portit - myös meidän sielumme ympärillä voi olla aitauksia. Meilläkin on muureja ja portteja oman elämämme suojana. Meillä on "silmän portti" ja meillä on "korvaportti", joiden kautta erilaiset vaikutteet pääsevät sisimpäämme. Mutta emme ole avoimia joka suuntaan. Olemme oppineet vaistomaisesti suojautumaan tunne-elämäämme haavoittavilta ihmisiltä. Toisaalta taas rakastavien ja meihin kunnioituksella suhtautuvien ihmisten sanat saavat meidät laskemaan suojausta ja päästämään heidät sisään. Samoin kuin Jumala odottaa, että me tulemme hänen portteihinsa kiittäen, myös ihmisluonto on rakennettu vastaavalla tavalla, sillä olemme Jumalan kuvia. Jos odotamme muiden avautuvan meille, on tärkeää, että osaamme ilmaista kiitollisuutta kaikesta siitä hyvästä, mitä me näemme heissä.
Ihmisten ei tietenkään tarvitse olla täydellisiä voidaksemme arvostaa heidän pyhittyneitä puoliaan, jotka ilmenevät heidän luonteessaan tai persoonallisuudessaan. Kun ilmaisen ääneen jonkin kiitollisen ajatuksen sen johdosta, että näen toisessa ihmisessä jonkin hyveen tai hienon ominaisuuden, silloin lujitan ja vahvistan tuota ominaisuutta. Kun teen niin, saan samalla osakseni heidän luottamuksensa.
Jos et esimerkiksi jaksa olla kiitollinen teini-ikäisistä lapsistasi, silloin sinun pettymyksesi ajaa heitä poispäin sinusta. Raamattu sanoo: Väärää vaakaa Herra vihaa (Sananl.11:1). Voimme joskus kiinnittää niin paljon huomiota lastemme huonoihin puoliin, että ajamme heidät kauas itsestämme. Me ilmaisemme heitä kohtaan vain vihaa ja inhoa, kun olemme väsyneet niin kaikkeen riitelyyn heidän kanssaan. Mutta jos oikein ottaisimme aikaa ja vilpittömästi kertoisimme heille niistä puolista, mitä arvostamme heissä (ja sellaisia puolia heissä toki on, ne pitää vain kaivaa esiin), meidän teinimme voisivat olla vähemmän varautuneita.
Hyvät vanhemmat, mitä jos tekisitte kokeen ja pidättyisitte muutaman viikon ajaksi siitä tavanomaisesta kritiikistä mitä yleensä annatte, kun olette yhdessä lastenne kanssa. Mitä jos antaisitte sen sijasta hyvää palautetta. On selvää, että jokainen meistä odottaa saavansa arvostusta edes jostakin. Jumalakin reagoi myönteisesti, kun häntä ylistetään! Sellaisen tuen antaminen vahvistaa meidän haluamme tehdä hyvää ja lisää meidän tervettä itsetuntoamme ja itsekunnioitustamme.
Hyväksyntä: happea sielulle
Koska Jumala teki meistä sosiaalisia olentoja, me menemme itse kukin maailmaan jo synnynnäisesti sillä mielellä, että odotamme tulevamme hyväksytyiksi. Kun arvostamme läheisiämme, me lujitamme heitä ja autamme löytämään sitä hyväksyntää, mitä he tavoittelevat ja jota ilman he saattaisivat pakosti ajautua huonoon seuraan. Samoin kuin omaisuutta voidaan arvioittaa ja saada sille lisää hintaa, samalla tavalla me läheisiämme arvostaessamme saamme aikaan, että kaikenlaiset tuhoisat pyrkimykset, joita syntyy itseen kohdistuvasta vihasta ja torjutuksi tulemisen pelosta, vähenevät oleellisesti. Arvostamalla sitä, minkä me näemme olevan hyvää ihmisissä, hoidamme heidän sieluaan ja nostamme heitä tosi elämään rakkauden ja hyväksyn kautta.
Ymmärrät varmaan, että ihmisen sisimmässä on kuin tutka, joka aistii muiden tyytymättömyyden. Tämä tyytymättömyys ja kiittämättömyys on kuin hyvien ihmissuhteiden vastavoima. Ihmisillä on taipumus ajatella, että jos en kelpaa - jos et näe minussa mitään hyvää - menen sinne, missä ihmiset ottavat minut vastaan sellaisena kuin olen. Kiitollinen mieli tuo meidän läheisemme entistä lähemmäksi meitä eikä suinkaan työnnä heitä kauemmaksi.
Samaan aikaan on todettava, että tunnen naimisissa olevia henkilöitä, jotka aina yhdessä ollessaan päätyvät keskustelemaan siitä, mikä on heidän suhteessaan vialla. Miksi ei voisi ottaa muutaman viikon ajan työksi siirtää huomio siihen, mikä on hyvää ja arvostamisen ansaitsevaa heissä kummassakin?
Jotkut meistä olemme olleet kiittämättömiä, juoruilevia ja nalkuttavia. Joten haluan erityisesti heitä varten kuuluttaa 30 päivän paaston. Paaston mistä? Paastotkaamme kiittämättömästä mielenlaadusta. Seuraavan 30 päivän aikana, joka kerta kun tekee mieli valittaa, nalkuttaa tai olla jostakin asiasta tai henkilöstä epäkiitollinen, keskitä huomiosi sen sijasta asioihin, joista voit olla kiitollinen. Tee lista vähintään seitsemästä henkilöstä, jotka tunnet kohtalaisen hyvin, ja kirjoita kustakin paperille seitsemän asiaa, joita arvostat. Sitten seuraavan kahden tai kolmen viikon aikana voit puhua ääneen siitä, kuinka paljon arvostat sitä tai tätä ominaisuutta, minkä olet huomannut heissä. Lopuksi, katsopa miten useimmat näistä henkilöistä alkavat avautua sinulle, kun lähestyt heitä. Panepa merkille, voitko tulla heidän portteihinsa kiittäen.
Francis Frangipane
Copyright 2007-2008 Arrow Publications.
Julkaistu luvalla. Francis Frangipane toimii pastorina Yhdysvalloissa, Cedar Rapidsissa, Iowassa. Hänen nettisivujensa osoite on www.frangipane.org
Opetusarkisto
