|
Opetusarkisto |
||
Täysi hinta |
||
Francis Frangipane: The Full Price |
||
|
Kuningas Daavid ja kaikki Israelin vanhimmat olivat puetut säkkipukuun. He olivat tulleet koolle - jokainen itkien syvässä katumuksessa - eräälle tietylle kukkulalle Jerusalemin liepeille. Daavid oli tehnyt syntiä toimittamalla väenlaskun. Daavid teki syntiä siinä, että hän oli ajautunut pois siitä tilasta, missä hän täydellisesti luotti Jumalaan, ja hän oli alkanut luottaa ihmispaljouden voimaan. Tällainen oli vakavaa niskurointia sellaisen miehen taholta kuin Daavid oli. Mikä pahinta Daavidin synti oli herättänyt Herran vihan ja koko kansakuntaa uhkasi ankara rangaistus (1.Aik.21). Mutta Herran enkeli ilmestyi Daavidille ja hänen miehilleen ja neuvoi heitä rakentamaan alttarin Herralle läheiselle puimatantereelle. Tämä ei ollut mikään ohimenevä tapahtuma Israelin historiassa. Daavid oli astumassa ratkaisevaan hetkeen Jumalan tahdon esiin tuomisessa maan päällä. Sillä tämä vuori oli itse asiassa Morian vuori, se sama paikka, missä vuosisatoja aikaisemmin Israelin kantaisä Aabraham aikoi uhrata poikansa Iisakin toimituksessa, joka edusti korkeinta mahdollista palvelusta Jumalalle. On todennäköistä, että Daavid seisoi vain muutaman askeleen päässä siitä paikasta, missä Aabraham oli vähällä uhrata poikansa Iisakin Jumalalle, ellei Herra olisi viime hetkellä estänyt häntä. Niinpä Daavid ei seissyt ihan millä tahansa mäellä, vaan Morian vuorella, missä Jumala testasi ja koetteli palvelijansa uskollisuuden (2.Moos.22). Kuusi vuosisataa oli kulunut ja vaikka mitään näkyvää ei ollut enää jäljellä Aabrahamin alttarista, Aabrahamin ja Iisakin muisto, kun he matkasivat kohti tuota ehdottoman palvelemisen paikkaa kohti, oli edelleen elävää todellisuutta, joka paloi kirkkaasti Jumalan sydämessä. Jebusilaiset Silloin kun Daavidista tuli kuningas, hän voitti jebusilaiset, otti haltuunsa heidän pääkaupunkinsa Jebusin ja nimesi sen Jerusalemiksi. Vain kourallinen jebusilaisia asui vielä alueella ja heidän joukossaan oli myös Ornan, joka omisti siis sen puimatantereen, jonka liepeillä Daavid sattui nyt käyskentelemään. Ornan katseli kuningas Daavidia ja Israelin vanhimpia ja he polvistuivat maahan Jumalan edessä. Jostain kumman syystä myös tämä jebusilainen näkee Herran enkelin liitelevän taivaan ja maan välillä miekka kädessään. Sen on täytynyt olla aika ihmetystä herättävä näky. Ornan on kauhuissaan sekä kuninkaan tulosta että enkelin vuoksi ja tulee Daavidia vastaan puimatantereeltaan ja polvistuu maahan kuninkaan eteen haluten uhrata Daavidille kaiken, ei vain puimatannerta, vaan myös härkiä polttouhriksi, puimarekiä polttopuiksi ja vehnää ruokauhriksi (1.Aik.21:23). Ornan sanoo: Tämän kaiken saat minulta lahjaksi. Mutta Daavid kieltäytyi. Muistakaamme: Ornan on jebusilainen, ei juutalainen. Hänellä ei ollut omistusoikeutta tähän maahan, varsinkaan kun Jumala oli luvannut kaiken maan Israelille, myös jebusilaisten maan (2.Moos.13:5). Maan valloittaneena kuninkaana Daavid olisi ollut oikeutettu ottamaan puimatantereen itselleen, mutta on syytä kuunnella tarkkaan, mitä Daavid sanoo. Hän puhuu nämä sanat jebusilaiselle, kun hän sanoo: Ei, minä ostan kaiken täydestä hinnasta. En voi antaa Herralle sellaista, mikä on sinun omaasi, en voi uhrata ilmaista uhria (1.Aik.21:24). Samoin kuin ennen häntä Aabraham ei Daavidkaan halunnut uhrata Jumalalle uhria, joka ei maksaisi hänelle mitään. Hän halusi maksaa täyden hinnan. Jumalan temppeli
Kun Salomo rakensi temppelin, hän valitsi tämän paikan - paikan missä Aabraham uhrasi Iisakin ja missä Daavid säkkipukuun puettuna maksoi "täyden hinnan". Tänä päivänä Kristus on tosi uskoville Jumalan temppeli. On varmaa, että kaikista ihmisistä hän maksoi "täyden hinnan". Tämän lisäksi meidän yhteytemme Kristukseen ja toinen toisiimme saa aikaan sen, että mekin olemme Jumalan temppeli. Älkäämme siis laskeko rimaa alemmaksi, sillä Jumala tuo esiin temppelinsä hengellisen DNA:n historian kautta - Aabrahamin, Daavidin ja Kristuksen hahmossa, jotka kaikki maksoivat täyden hinnan Jumalalle antautumisessaan. Se olkoon meillekin mittapuuna. Tänä päivänä Jumalan hengen temppeliä rakennetaan uudelleen Messiaan hahmossa, Jeesuksessa Kristuksessa, ja juutalaiset ja pakanat ovat yhtä Herran pyhässä asunnossa. Tämä yhteys ei ole vain ihmisten kokoontumista samaan paikkaan, vaan kansakuntien virtaamista Herran pyhälle vuorelle (Ps. 15, 24 ja Jes.2:2). Kuten isämme ovat esimerkin muodossa tehneet, älkäämme uhratko Jumalalle mitään pinnallista, sellaista mikä ei maksa mitään. Jeesuksen tähden uhratkaamme itsemme Jumalalle elävänä uhrina, mikä on meidän järjellinen jumalanpalveluksemme (Room.12:1). Maailmassa, missä eletään omahyväisyyden ja itsepetoksen myrkyttäminä, on sanottava, että maksaa jotain tulla kristityksi. Älkäämme siis antako sellaista, joka on toisen omistamaa ja älkäämme antako mitään, mikä ei maksa yhtään. Niin, pelastus on ilmainen lahja, mutta Kristuksen elämän omistaminen ei kestä puolisydämisyyttä. Jumalan armon turvin maksakaamme täysi hinta. Herra Jeesus, haluan antaa elämäni kokonaan sinulle. Anna anteeksi, jos olen antanut sinulle vain lainattua tai jotakin halpaa. Haluan maksaa täyden hinnan. Tee minusta, Herra, otollinen uhri. Anna elämäni olla aidosti uhriksi annettua, sinun armosi synnyttämää ja käyttökelpoista sinun huoneesi rakentamiseen. Aamen. Francis Frangipane Copyright 2008 Arrow Publications. Julkaistu luvalla. Francis Frangipane toimii pastorina Yhdysvalloissa, Cedar Rapidsissa, Iowassa. Hänen nettisivujensa osoite on www.frangipane.org |
||
|
Opetusarkisto |
||
|
|
||
|
||